Keskustelua körttiläisyydestä helluntaiseurakunnassa

Viikonloppuna järjestetyillä Herättäjäjuhlilla Vantaalla pidettiin myös ekumeeninen tilaisuus, jonka aiheena oli "Herännäisyys ja kirkot: juuret ja jäljet". Myyrmäen helluntaiseurakunnan Liesikappelissa järjestettyyn paneeliin osallistui eri kirkkojen edustajia: Harri Kröger Helluntaikirkosta, Eero Junkkaala evankelis-luterilaisesta kirkosta,  isä Toan Tri Nguyen katolisesta kirkosta sekä isä Mikael Sundkvist Suomen ortodoksisesta kirkosta. Aiheen alustuspuheenvuoron piti lapsi- ja perhetyön pastori Eeva-Kaisa Rossi Jyväskylän seurakunnasta Vaajakoskelta.

Rossi kertoi, että körttiläinen teologia kiteytyy Siionin virsiin. Niiden veisaaminen on keskeinen körttiläinen elämäntapa.

– Veisaaja kääntyy sisäänpäin tutkimaan omaa sydäntään ja anomaan Jumalalta apua hätäänsä. Toisten herättämiseen virret eivät juuri kehota.

Tämä onkin yksi piirre, jota pidetään körttiläisyyden heikkoutena: pitäisi ohjata myös uskosta osattomia ihmisiä Jumalan armon pariin.  Paneelissa helluntailaisuutta edustanut Harri Kröger toi esiin juuri tämän teologian laveuden, vaikka hän toisaalta kokee juuri Siionin virret körttiläisyyden vahvaksi puoleksi.

– Nykykörttiläisyys on laajentanut rajansa niin laveaksi, ettei se ole enää perinteistä kristillistä ajattelua vaan humanistis-liberaalista ajattelua. Kun heillä ei ole opillista ja eettistä ajattelupohjaa, on vaara, että uskon ytimessä on vain ihminen. Poikkeuksen tekevät vielä vanhaa körttiläisyyttä edustavat Siionin virret, koska niissä on vahva sanoma.

Viidesläinen Eero Junkkaala totesi kommenttipuheenvuorossaan vakuuttuneensa siitä, että jokainen kristitty on joskus körtti.

– Kun elämä kolhii ja usko repsottaa, ollaan jokainen samalla alarappusella ja veisataan körttivirsiä. Herännäisyys ilmaisee uskosta juuri sen puolen, joka on kaikkein eniten totta: minun oma uskoni on olematon ja Kristuksen armo ainoa, jonka varassa kestän.

Myös Junkkaala kommentoi nykyherännäisyyden tilaa. Se on hänen mielestään tehnyt irtioton liikkeen alkuajan linjasta, joka oli vahva herätysliike: ihmisiä kutsuttiin parannukseen ja uskoon, synti julistettiin synniksi ja vakuutettiin Jeesuksen armon riittävän jokaiselle syntiselle.

Pastori Harri Kröger kertoi tutustuneensa körttiläisyyteen lapsuudessaan Savo-Karjalassa. Hän totesi körteillä olevan hyvä maine koko Suomen kansan keskuudessa. Körttejä ja helluntailaisia yhdistää Krögerin mielestä spontaanius.

– Toimintatavoissa ja ajattelussa on paljon samaa, esimerkiksi kokemuksellisia tarinoita arvostetaan. Me puhumme uskoontulokertomuksista. Aiemmin helluntaiseurakunnissa puheita ei useinkaan valmiiksi kirjoitettu eikä lauluja etukäteen valittu. Joskus puhuja saattoi vaihtua kesken tilaisuuden. Yhteistä on myös se, että Jumala on suuri ja salattu. Vahva perusta uskollemme on täydellinen armon omistaminen, ilman mitään omaa ansiota tai tekoa.

Tuija Numminen