Kehitysvammaiset tekivät oman jumalanpalveluksen

Reijo Saarinen ja Esa Juusti johtivat yhteislauluja Reino Mäkilän säestyksellä. Kuva: Marjukka Anttila
Reijo Saarinen ja Esa Juusti johtivat yhteislauluja Reino Mäkilän säestyksellä. Kuva: Marjukka Anttila

Vappuaattona iloinen puheensorina täytti Turun Helluntaiseurakunnan kokoussalin ja tuntemattomatkin tulijat saivat halauksia osakseen. Päivä jäisi historiaan, sillä ensimmäinen valtakunnallinen Käsi Kädessä -jumalanpalvelus oli alkamassa.

 

Sekä esiintyjien että yleisön joukossa moni oli pukeutunut kirkkaanvärisiin t-paitoihin, joiden rinnusta koristaa risti. Sen poikkipuu muodostuu yhteen liitetyistä käsistä.

 

Käsi Kädessä on kehitysvammaisten oma toimintamuoto, joka alkoi Turussa vuonna 2004. Toiminnan alkuunpanijan, Pirjo Kuusiston mukaan t-paitojen logo kuvaa hyvin työn perustaa.

 

– Jeesuksen ristintyö on peruspilari, ja ihmisten osuus on tuo vaakapuu. Kuljetaan käsi kädessä, kaveria ei jätetä.

 

Käsi Kädessä -työmuoto kokoaa Turussa kuukausittain noin 40–50 osallistujaa yhteiseen illanviettoon. Toiminta on laajentunut myös pääkaupunkiseudulle, Lahteen ja Seinäjoelle.

 

Ajatus valtakunnallisesta kehitysvammaisten jumalanpalveluksesta syntyi vuosi sitten toimijoiden yhteisessä palaverissa. Tarkoitus on, että jatkossa eri paikkakunnilla järjestetään vastaavia tilaisuuksia.

 

 

”Hyvä, Esa!”

Jumalanpalveluksen vastuutehtävissä toimi sekä vammaisia että vammattomia henkilöitä. Iltojen vakiokävijöihin kuuluva Jouko Lilja juonsi tilaisuutta varmoin ottein. Neuvoa tarvittaessa hän kääntyi säestäjä Reino Mäkilän puoleen, ja yleisökin auttoi mielellään.

 

Mäkilä oli mukana mahdollistamassa sen, että kukin sai palvella lahjoillaan. Jos laulaja kadotti hetkeksi oikean äänen, hän siirtyi kitaran kanssa lähemmäksi ja lauloi mukana, kunnes nuotti löytyi jälleen.

 

 

– Jokainen meistä on ihme ja mittaamattoman arvokas Jumalalle, Mäkilä totesi puheenvuorossaan.

 

Kokous eteni rennossa tunnelmassa. Yleisö yhtyi herkästi yksinlauluihinkin mukaan, ja välillä kuului kannustushuutoja:

 

 

– Hyvä, Esa!

 

Monet lauluista olivat esiintyjien suosikkeja, jotka soitetaan yleisön pyynnöstä jokaisessa Käsi Kädessä -tilaisuudessa.

 

 

Tilaisuudessa kuultiin myös Heikki Suokonnun itse tekemiä runoja.

 

– Ottakaa tukeva vappuasento, nyt tulee kunnon ravintoa, hän aloitti esityksensä.

 

Runot kertoivat Jumalaan luottamisesta, Jumalan sanan lukemisesta ja rukouksen voimasta.

 

 

Valtakunnallisesta kansainväliseksi?

Pastori Aki Miettinen toi puheessaan esiin, että vammaisuus koskettaa useampia kuin luulisi. Pelkästään Suomessa vammaisia ja pitkäaikaissairaita henkilöitä on noin 700 000.

 

– Seurakunnan tulisi olla särkyneiden majatalo, jossa Jumala saa hoitaa ja eheyttää. Tarvitsemme uuden näyn paikallisseurakunnasta, joka on todella Kristuksen ruumis, kaikkine jäsenineen.

 

Jouko Lilja kertoi, kuinka hän oli alkanut käydä Käsi kädessä -illoissa ennen kuin vielä oli uskossa. Vuonna 2009 hän oli ottanut Jeesuksen vastaan pelastajanaan, ja lopuksi hän esitti kuulijoille kutsun tehdä samoin. Oman tarinansa tilaisuudessa kertoi myös Matti Aholainen.

 

Pirjo Kuusisto ei olisi Käsi Kädessä -iltojen alkuvaiheessa uskonut, miten työ vielä laajenee.

 

– Aamulla rukoillessani tämän tilaisuuden puolesta havaitsin rukoilevani jo kansainvälisen Käsi Kädessä -työn puolesta. Jumalalle kaikki on mahdollista.

 

 

Marjukka Anttila

 




34/2016Sateet

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja