Tampereelle päämajansa siirtävä Suomen Vapaakirkko vietti kesäjuhliaan entisessä keskuspaikassaan Hämeenlinnassa noin 5 000 juhlavieraan voimin. Kuun vaihteessa pidetyn, Loistavaa! -teemaa kantaneen tapahtuman ohjelmassa näkyi halu suuntautua tulevaisuuteen. Esillä oli myös ajankohtaisia diakonia- ja lähetystyön aiheita sekä monikulttuurisen seurakunnan rakentamiseen liittyviä haasteita.
Tapahtuman pääpuhujaa, ruotsalaista Richard Svenssonia kuultiin päätilaisuuksien lisäksi myös seurakuntien uudistumista käsittelevässä seminaarissa.
– Odotin aiemmin yhtäkkistä, taivaasta tulevaa herätystä. Nykyisin keskityn mieluummin uudistumiseen, koska se on meidän osuutemme, Svensson aloitti.
– Herätys sijoittuu Jumalan sfääreihin. Voimme rukoilla ja pyytää sitä, mutta emme pysty saamaan sitä aikaan, Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen jatkoi samoilla linjoilla.
Haaste uudistumiseen
Svensson määritteli uudistumisen prosessiksi, jossa seurakunta etsii uudelleen paikkansa ja kysyy itseltään: ”Miksi teemme sitä, mitä teemme?”, ”Kuinka seurakunnastamme voi tulla terve, vaikuttava seurakunta?” Molemmat puhujat painottivat, että jatkuva uudistuminen kuuluu luonnollisena osana ihmiselämään ja siksi sen tulisi kuulua myös seurakuntaan – vaikka se aiheuttaakin välillä kulttuurien yhteentörmäyksiä.
– On muistettava, että musiikki ei ole ainut kulttuurin ilmentymä vaan kulttuuria ovat myös toimintatavat, kuten se, kuinka hoidamme konflikteja. Puhummeko niistä vai rukoilemmeko vain, että Jumala hoitaisi, Vuorinen muistutti.
Seminaarissa painotettiinkin avointa keskustelukulttuuria, rakkautta ja jatkuvaa, sisäistä uudistumista kaiken uudistamisen lähtökohtina.
Iloa kasvusta
Kesäjuhlien yhteydessä pidetyssä Vapaakirkon vuosikokouksessa todettiin, että Suomen Vapaakirkon jäsenmäärä on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana 17,5 prosenttia. Vuonna 2005 Vapaakirkossa oli 8 976 varsinaista jäsentä, kun heitä oli vuonna 2015 jo 10 550. Kaikkiaan Vapaakirkossa on jäseniä 15 828, mikä pitää sisällään myös alaikäiset ja ulkojäsenet.
Jäsenmääräisesti 10 vuoden aikana eniten oli kasvanut Espoon vapaaseurakunta, joka on tunnettu kokeilevasta seurakunnanistutustyöstään.
– Vuoden 2006 jälkeen uusia jäseniä on tullut enemmän uskoontulon kautta kuin muista seurakunnista, seurakunnanjohtaja Kenno Leier kertoi.
Kasvun avaintekijöiksi hän arveli jaetun johtajuuden ja sitoutuneen tiimin, joka on suhtautunut seurakunnanistutukseen kuin lähetystyöhön.
– Seurakuntamme ei ole tiloja tai toimintaa vaan ihmissuhteita. Näen vahvuudeksemme aitouden ja elämänläheisyyden. Emme halua pönöttää vaan haluamme olla tavallisia ihmisiä, vanhimmiston puheenjohtaja Hannu Salmensaari lisäsi.