Iranilaismiehen pitkä tie Malesian ja Britannian kautta Suomeen

Iranin pääkaupungissa Teheranissa varttunut Paul Avk muutti Kuala Lumpuriin vuonna 2010 aloittaakseen liiketalouden opinnot.

Opiskelu Malesiassa antoi hieman yli kolmekymppiselle nuorukaiselle taitoja suoriutua haasteellisista tehtävistä. Samalla se merkitsi Avkille ja tämän Iraniin jääneelle vaimolle pitkäaikaista elämistä toisistaan erillään.

Loppuvuodesta 2012 aviopari matkusti yhteiselle lomamatkalle Paulin appivanhempien luo Englannin Manchesteriin. Perheen kesken vietetyn ajan lisäksi kolme kuukauden ajanjakso tarjosi mahdollisuuden tutustua ikätovereihin, joita kaupunkiin oli tullut useista eri maista.

– Eräs uusista ystävistäni oli kristitty. Sanoin hänelle, että haluan tavata muitakin kristittyjä ja  että minulla oli jo vuosia ollut haaveena nähdä kirkko sisäpuolelta. En tiennyt, mitä ihmiset kirkon sisällä tekivät ja miksi he toisinaan ovat kirkossa jopa useita tunteja. Ystäväni vei minut kirkkoon mielellään, Paul Avk kertoo.

Pyhässä paikassa

Miehet menivät kirkkoon vuoden 2013 ensimmäisenä sunnuntaina. Astuessaan rakennuksen sisäpuolelle Avk tunsi, että hän oli astunut pyhälle paikalle.

– Kiitos- ja ylistyslaulut olivat minulle aivan uusia. Tein arvioita kaikesta, mitä olin nähnyt ja kuullut. Kuunnellessani ihmisten keskustelua kirkon eteisessä kiinnitin huomioni siihen, etteivät he olleet vihaisia eivätkä sotaisia, Avk kertoo.

– Sen sunnuntain jälkeen tapasin ystävääni joka päivä. Hän kertoi minulle kristillisyydestä ja vastasi mielellään kysymyksiini.

Pian loma kuitenkin päättyi, ja Avk palasi Malesiaan. Kristitty ystävä lähetti hänelle kirjallisuutta ja kristillisiä DVD-tallenteita sekä Kuala Lumpurissa toimivien seurakuntien yhteystietoja.

Kaupungissa on sadoittain kaikenlaisia uskontoja ja runsaasti muslimeja ja buddhalaisia.

– Ystäväni antamien yhteystietojen avulla löysin kristillisen seurakunnan. Keskiviikkoisin opiskelin seurakunnan tiloissa Raamattua. Kävin myös sunnuntain tilaisuuksissa. Olin kiinnostunut kristinuskosta ja tiesin asioista, mutta en vieläkään uskonut Jeesukseen.

”Uskotko minuun nyt?”

Eräänä aamuna Paul Avk heräsi mutta päätti jäädä sänkyyn lepäilemään. Hetken päästä hän nukahti uudestaan ja näki unen, joka ei kuitenkaan ollut tavallinen uni.

– En ollut syvässä unessa. Näin vuoteeni vieressä valkoisiin vaatteisiin puetun miehen, joka sanoi minulle: ”Uskotko minuun nyt?” Vastasin hänelle: ”Kuka olet?” Hän sanoi: ”Etkö tunne minua?” Vastasin: ”Luulen, että olet Jeesus Kristus?”. Hän sanoi: ”Luota ja usko minuun”.

– Sitten hän ojensi oikean kätensä ja asetti sen pääni päälle. Näin hänen kämmenessään verta vuotavan haavan. Hän rukoili tai siunasi minua. Huoneeni oli viileä, mutta minulla oli kuuma, aivan kuin olisin ollut kuumeessa.

Herättyään Avk teki päätöksen antaa koko elämänsä Jeesukselle.

Seuraavana päivänä hän meni kirkkoon. Sisällä oli pastori muutamien seurakuntalaisten kanssa, ja Avk kertoi heille, mitä olin nähnyt.

– Kuullessaan, mitä kerroin, he itkivät. Sanoin, että haluan koko sydämestäni uskoa Jeesukseen. He rukoilivat puolestani ja lupasivat jatkossa olla esirukoilijoitani.

Teheranilaisuskovat varovaisina

Viime vuonna Avk sai opintonsa päätökseen ja matkusti kotiin Teheraniin.

Hän tiesi, että Iranissa oli vaikea elää, jos on vaihtanut uskontonsa islamista kristityksi. Kirkkoina toimivat usein yksityiskodit, ja tilaisuuksiin mennään yksin tai pieninä ryhminä. Poliisi ei saa tietää, missä kristityt kokoontuvat.

Etsinnän jälkeen Avk löysi Teheranista kristittyjä. Hän pyysi päästä mukaan kotikokoukseen.

– Ennen sitä minulta kysyttiin kysymyksiä. He eivät luottaneet siihen, että olin todella tullut uskoon, vaan pelkäsivät, että ilmiannan heidät. Lopulta he vakuuttuivat. He olivat iloisia ja kiittivät Jumalaa.

Avk antoi heille Malesiasta tuomiaan kirjoja, joista he olivat kiitollisia.

Hän viihtyi hyvin kotikokouksissa. Eräänä sunnuntaina hän oli menossa tuttuun kokoontumispaikkaan, kun matkalla eräs kristitty tapasi hänet ja kertoi, että yhteisön pastori oli vangittu.

– Olin muutaman tunnin kaupungilla ja menin sitten kotiini. Vaimoni itki. Poliisi oli tullut kuulustelemaan häntä ja tiedustelemaan, missä olen. He olivat näyttäneet pastorin kuvaa, mutta vaimoni sanoi, ettei hän tunne henkilöä. Se oli totta.

– Poliisit olivat myös kertoneet tulevansa takaisin seuraavana päivänä kello kymmenen. Kun he tulivat enkä ollut kotona, he olivat vihaisia ja sanoivat, että he tulevat vielä seuraavana päivänä uudelleen. ”Hänen täytyy olla silloin kotona”, uskontopoliisit käskivät sanomaan.

Avk oli ehtinyt olla Iranissa hädin tuskin neljä kuukautta, kun hän joutui taas lähtemään.

Jälleen matkalle

Iranilaisten on helppo päästä Venäjälle, ja Avkilla oli tarvittavat matkustusasiakirjat. Vaimonsa kanssa hän päätti, että tämä jäisi aluksi Iraniin ja pyrkisi tulemaan perässä mahdollisimman pian.

– Pääsin Venäjälle. Minulla oli tarkoitus mennä Norjaan. Matkan aikana sain kuitenkin kuulla, että Norja on sulkenut rajansa pakolaisilta. Raja Suomeen sen sijaan olisi auki. Pääsin helposti yli rajan ja sieltä Etelä-Suomessa sijaitsevaan vastaanottokeskukseen.

Suomessa Avk tutustui nopeasti iranilaisen pastoriin, joka on asunut täällä jo pitkään. Hänen avullaan Avk tutustui useisiin iranilaisiin kristittyihin.

– Iloitsen siitä, että runsaasti iranilaisia on tullut uskoon Suomessa, hän toteaa.

Huhtikuussa Avk, 37, sai vuoteen 2020 ulottuvan oleskeluluvan Suomeen, mikä mahdollistaa kielen opiskelun ja Suomen kansalaisuuden hakemisen.

– Toivon, että myös vaimoni pääsee tänne.


Eero Ketola