IK-opisto ja Teopolis etsivät uusia markkinarakoja

”Vielä ehdit mu­kaan syyskaudel­le! Hakuaikaa on jatkettu!” IK-opiston nettisivuilla tarjotaan vaihtoehtoja niille, jot­ka vielä miettivät, mitä tekisivät tänä syksynä.

Viime hetken tulijoiden odot­telu on opiston rehtorin Tan­ja Laulaisen mukaan tyypillistä kansanopistoille. Niin sanotuil­la pitkillä eli tutkintoon tähtää­villä linjoilla on tällä hetkellä 102 opiskelijaa, mutta hakijoita ote­taan vielä vastaan.

Taloustilanne vaikuttaa

IK-opiston tutkintopohjaisten lin­jojen opiskelijamäärien lasku vii­den viime vuoden aikana on pu­huttanut Helluntaiherätyksessä.

– Ihmiset opiskelevat nyky­ään mieluummin monimuoto-opintoja työn ohessa. Taloustilanteen kiristymisen vuoksi ei enää niin helposti laiteta omaa taloa ja työtä pois ja muuteta toi­selle paikkakunnalle opiskele­maan, Laulainen sanoo.

Kansanopistoissa näkyvät myös valtakunnalliset päätökset.

– Esimerkiksi korkeakouluis­ta valmistumista halutaan no­peuttaa, jolloin yhdenkään välivuoden pitäminen ei ole enää samalla tavalla mahdollista kuin ennen.

Opiskelijamäärissä näkyy jopa valtion kehitysyhteistyön mää­rärahojen leikkaus: pari vuotta sitten lähetyslinjalla oli 40 oppi­lasta, nyt hakijoita on ollut viisi.

Viikonloppukurssit paikkaavat

IK-opisto ei ole jäänyt katsele­maan trendejä vierestä vaan on pyrkinyt monipuolistamaan tar­jontaansa. Laulainen uskoo, että lyhyet monimuotolinjat ja eri­laiset seminaarit paikkaavat hy­vin sitä, mitä pitkillä linjoilla täl­lä hetkellä menetetään.

– Koulutustarjontamme hei­jastelee suoraan sitä, mitä seu­rakunnissa tapahtuu ja millai­sia tarpeita siellä on. Tästä hyvä esimerkki on muun muassa ol­lut maahanmuuttajatyön kurssi.

Kansainvälisyys kiinnostaa

Opiskelijoista on myös kilpai­lua. Laulainen arvelee, että kan­sainvälisiin raamattukouluihin lähtevien määrä saattaa olla isokin, vaikka lukuja tuskin ku­kaan tietää.

Myös kirkkokunta- ja herätys­liikesidonnaisuuksien heiken­tyminen näkyy nuorten aikuis­ten valinnoissa. Oman liikkeen koulutus ei ole enää ainoa vaih­toehto. Toinen varteenotettava teologinen oppilaitos onkin Va­paakirkon opinahjo, Suomen teo­loginen opisto. Sen kehittämis­johtaja Suvi Kankkunen arve­lee, että työntekijäkoulutuksen ohella tarjoiltavat niin sanotut opetuslapseuskoulut ammenta­vat eri tahoilla samoista vesistä.

– Kohderyhmä on suunnil­leen sama – nuoret aikuiset, jot­ka haluavat käyttää jonkin ai­kaa elämästään jumalasuhteen­sa syventämiseen.

Tosin Kankkunen uskoo, että mitä enemmän tällä saralla on tarjontaa, sitä enemmän on myös kysyntää.

– Opetuslapseuskoulujen profiilin nostaminen on mei­dän kaikkien etu.

Yksi markkinarako näyttää Kankkusen mielestä olevan vie­lä valtaamatta.

– Olen huomannut, että on nuoria aikuisia, jotka haluaisi­vat opiskella päätoimisesti Raa­mattua, mutta joita ei kiinnosta työntekijäkoulutus eikä opetus­lapseuskoulut. Tällainen tarjon­ta ainakin meiltä tällä hetkellä puuttuu.

Ehkä sellaista pitää lähteä ha­kemaan luterilaisilta herätysliik­keiltä?

Niina Tuovinen