Idän ja lännen helluntailaiset saman pöydän ääreen
Itä- ja Länsi-Euroopan
helluntailaisilla on
paljon tärkeää annettavaa
toisilleen, ja
siksi niiden tulisi pitää
yhteyttä ja tehdä yhteistyötä
paljon nykyistä enemmän.
Näin
toteaa Euroopan Helluntaiyhteisön PEFin
puheenjohtaja Pelle Hörnmark.
Viime
vuonna puheenjohtajaksi valittu
Hörnmark haluaa siirtää historiaan
ilmiön, jonka moni PEFin konferensseihin
osallistunut on
huomannut: Itä- ja Länsi-Euroopan edustajat
istuvat kokousten tauoilla
usein eri pöydissä.
Siltä
osin kuin kyse ei ole yhteisen kielen
puutteesta, ilmiö on synti
ja häpeä. Ja tappio Jumalan valtakunnan
asialle.
–
Nykyään meillä on kyllä muodolliset suhteet
keskenämme, mutta
haluaisin syventää niitä niin,
että meillä voisi olla yksi sydän, josta
käsin voisimme jakaa näkyämme
ja kokemuksiamme, Hörnmark
muotoilee.
–
Jos me aiomme tavoittaa maanosamme
evankeliumilla, uusi
yhteistyön henki on välttämätön. Hörnmarkin
tueksi sillanrakennustyöhön PEFin
johto on pyytänyt idäntyötä
pitkään tehneen Rauli Lehtosen,
joka nykyään toimii
Tukholman suomenkielisen Filadelfia-seurakunnan
lähetyspastorina.
Ruotsin
helluntailiikkeen johtajana aiemmin
toimineen Hörnmarkin ja
Lehtosen tarkoituksena on
tehdä tänä vuonna useita matkoja
Itä-Eurooppaan ja tavata paikallisia
helluntaijohtajia ja lähetystyöntekijöitä. Kevään
aikana vuorossa
ovat olleet jo Ukraina ja Bulgaria. Lisäksi Itä–länsi-yhteyden syventäminen
oli esillä PEFin johtajuuskonferenssissa
maaliskuussa Tukholmassa.
Epäluuloa ja vierauden tunnetta
Euroopan
Helluntaiyhteisöön kuuluu
55 helluntailiikettä ja noin neljä
miljoonaa uskovaa lähes 40
Euroopan maasta. Jäsenmäärä kattaa
enemmistön maanosan helluntailaisista.
Itä-Euroopan
helluntaikirkkojen saaminen
tasaveroisemmin mukaan
PEFin toimintaan olivat esillä
jo edellisten puheenjohtajien Ingolf Elsselin ja
Arto Hämäläisen kausilla.
Samalla kun järjestöön liittyi
useita idän helluntaiyhteisöjä, itäeurooppalaisten delegaattien
määrä toiminnassa kasvoi.
Silti
järjestön ajattelutapa ja agenda
olivat lähinnä läntisten kirkkojen
määrittelemiä: erilaiset kulttuurit
kommunikoivat keskenään vain
vähän.
Kielimuurien
osalta tilanne on jo
osin korjaantunut, kun mukaan on
tullut nuoria, englantia osaavia edustajia.
Teologista epäluuloa ja kulttuurista
vierauden tunnetta sen
sijaan esiintyy yhä, Rauli Lehtonen kertoo.
–
Idän ja lännen välillä on ollut selkeä
juopa. Itä-Euroopan seurakunnat ovat
suhtautuneet varauksellisesti lännen
helluntailaisiin ja kokeneet
heidät liberaaleina eikä aina
kovin hengellisinä. Lännessä taas
on koettu idän seurakunnat vanhoillisina
ja lakihenkisinä.
Muun
muassa tunnustustenvälisessä Ljus
i öster -järjestössä työskennelleen
Lehtosen mukaan ongelma
ei ole erityisen helluntailainen. Sama
kuilu jakaa rivejä esimerkiksi baptistien
piirissä.
Myös
idän uskovat kärsivät juovan olemassaolosta.
–
Heillä on vahva tunne siitä, että
suhteissamme on yhä ”Berliinin muuri”.
Se meidän pitää saada revittyä
alas, Pelle Hörnmark toteaa.
Apu ei enää yksisuuntaista
Lännessä
moni mieltää idän sisarkirkot yhä
avun kohteiksi, joihin viedään
tietotaitoa ja lähetetään työntekijöitä,
taloudellista tukea ja
kenties avustustavaraakin.
Mielikuva
ei kuitenkaan ole koko
totuus. Kuten globaalissa etelässä,
myös idässä monet evankeliset
kirkot ovat vahvistuneet merkittävästi.
Esimerkiksi
Ukrainassa maan rekisteröitynyt
helluntaikirkko perusti viime
vuonna 80 uutta seurakuntaa; Venäjällä
Venäjän Helluntaikirkon evankeliointihankkeen seurauksena
perustettuja uusia seurakuntia
ja kotiryhmiä on tällä vuosikymmenellä
jo yli tuhat.
Samalla
yhteisöt ovat ottaneet askeleita
lähetystoimijoina. Etenkin Venäjältä
ja Ukrainasta on lähtenyt
työntekijöitä, jotka ovat perustaneet seurakuntia
muun muassa Balkanille ja Länsi-Euroopan suurkaupunkeihin.
Osittain kyse on välttämättömyyden hyveestä: kiristyneen poliittisen tilanteen vuoksi monet Venäjällä työskennelleet ukrainalaislähetit ovat joutuneet lähtemään maasta. On ollut pakko pohtia uusia kohteita.
– Erityisesti kiinnostus on suuntautunut sukulaiskansojen pariin Puolaan, Slovakiaan, Tšekkiin ja entisen Jugoslavian alueelle, Rauli Lehtonen luettelee.
Myös Pohjoismaissa slaavilaisia lähettejä on ainakin pääkaupungeissa. Esimerkiksi Helsingissä toimii pietarilaisen helluntaiseurakunnan työntekijä suomenvenäläisiä tavoittaen.
Mahdollisuudet eivät kuitenkaan rajoitu vain toisten slaavilaisten kohtaamiseen. Olipa kyse vainottujen kristittyjen tukemisesta, pakolaisten auttamisesta, saavuttamattomien kansojen evankelioimisesta tai suurkaupunkityöstä, itäeurooppalaisilla on niihin kaikkiin annettavaa, Lehtonen ja Hörnmark uskovat.
Kyseiset neljä asiaa muodostavat PEFin tämänhetkiset toiminnalliset painopisteet.
Huomionarvoista on sekin, että viime vuosina idän ja lännen kirkkojen kokemat haasteet ovat muuttuneet aiempaa samankaltaisemmiksi. Maallistuminen on uudelleen voimistunut monissa Itä-Euroopan maissa, ja toisaalta lännen kristittyjen julkinen liikkumatila on kaventunut. Myös köyhyyttä on lännessä yhä enemmän.
Lehtosen ja Hörnmarkin mukaan Itä-Euroopan uskovilla on intoa, pioneerihenkeä sekä kokemusta haasteellisista toimintaympäristöistä, mitä ei voi korvata.
– Suurin puute Euroopan lähetystyössä on omistautuneista ihmisistä, Lehtonen toteaa.
Ystävyysseurakunnat yhdessä
Yhteistyön strategista perustaa ja käytännön toteutustapoja on tarkoitus työstää ensi vuodelle suunnitellussa itä–länsi-konferenssissa, johon pyritään kutsumaan kirkkojen edustajia kattavasti eri puolilta maanosaa.
Jo ennen sitä PEFin piirissä on tarkoitus aloittaa yhteinen englannin- ja venäjänkielinen lähetyskoulutus. Erityisesti Euroopan-työhön valmentavat, ensi syksynä käynnistyvät koulutukset on sovittu järjestettäväksi Ukrainassa, Virossa ja Kaukasuksella toimivissa lähetysraamattukouluissa. Kurssit on suunniteltu niin, että ne palvelevat sekä idästä että lännestä tulevia opiskelijoita.
Entä mitä itä–länsi-yhteistyö voisi tarkoittaa tavallisen suomalais- tai ruotsalaisseurakunnan kannalta?
Ainakin ystävyysseurakuntakäytännön elvyttämistä, Lehtonen ja Hörnmark toteavat. Aikoinaan sadoilla pohjoismaiden helluntaiseurakunnilla oli entisen Neuvostoliiton alueelta oma nimikkoseurakuntansa, jonka puolesta rukoiltiin ja jossa mahdollisuuksien mukaan jopa vierailtiin. Nyt mahdollisuuksia on aivan toisenlaiseen yhteydenpitoon ja yhteistyöhön.
– Toivomme, että lännen seurakunnat etsisivät itselleen ystävyysseurakunnan idästä, ja tasavertaisina partnereina sitten miettisivät yhdessä, miten ne molemmille sopivalla tavalla voisivat lähteä mukaan Eurooppa-työhön, Rauli Lehtonen sanoo.
– Balkanilla ja entisen Neuvostoliiton alueella jo yli 50 seurakuntaa on ilmoittanut olevansa kiinnostunut saamaan ystävyysseurakunnan pohjoismaista.
Lisätietoa
ystävyysseurakuntamahdollisuuksista saa
Avainmediasta.
Heikki Salmela
Mikä
Euroopan Helluntaiyhteisö
» vuonna 1987 perustettu Euroopan helluntailiikkeiden yhteistyöelin, englanniksi Pentecostal European Fellowship
» rekisteröitynyt Belgiaan
» tarjoaa foorumin Euroopan eri helluntailiikkeiden johtajien kohtaamiselle, tutustumiselle ja ajankohtaisen tiedon jakamiselle
» merkittävimmät jaostot
lähetystyöhön keskittyvä PEM ja teologisen koulutuksen toimijoita kokoava EPTA
» luottamustehtävissä useita
suomalaisia www.pef.eu
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...