Heltyykö lahjoittaja vain katastrofeissa?

Muutamat avustusjärjestöt kuten Suomen Punainen Risti ja Kirkon Ulkomaanapu kertovat valtion kehitysyhteistyöleikkausten ja toisaalta rasistisen puheen lisääntymisen auttaneen kansalaiskeräyksiä, ja rahaa olisi saatu lahjoittajilta aiempaa enemmän.


Fida Internationalin toiminnanjohtaja Harri Hakola, onko vastaava ilmiö näkynyt Fidan  keräyksissä viime vuoden lukujen perusteella?

– Syksyllä oli havaittavissa pientä nousua kummiksi liittymisessä ja yleislahjoituksissa, mutta ei kuitenkaan mitään tavanomaisesta merkittävästi poikkeavaa trendiä. Kampanjoissa, kuten syksyn pakolaiskeräyksessä ja Toivon kipinä -kampanjassa oli useita vaikuttavia tekijöitä, joten on vaikea sanoa, vaikuttivatko valtion leikkaukset auttamishaluun.


Minkälaiset kohteet saavat havaintojenne mukaan parhaan tuen yleisöltä?

– Ajankohtaiset, mediakynnyksen ylittävät katastrofit, joista puhutaan kahvipöydissä ja lähibensa-aseman kassalla. Kohteet, jotka koskettavat niin sydäntä kuin järkeä, eli joissa on sydämen kieltä ja konkreettinen haaste, johon voidaan vaikuttaa.

– Kristillisessä kentässä myös kohteen lähetyshistorialla on merkitystä. Tuttu kohde saa enemmän lahjoituksia kuin tuntemattomampi haaste uudelta kentältä.


Onko kohteita, jotka eivät jostain syystä vetoa yleisöön?

– Abstrakti tai laaja-alainen kattotason toiminta, joka mahdollistaa muuta työtä, ei vetoa kuten katastrofit. Kyse on aina kokonaisuudesta, jossa oleellista on konkreettinen tarve ja tapa, jolla siitä viestitään.

– Tänä päivänä ihmiset haluavat vastinetta rahoilleen, ja myös lahjoituseurojen odotetaan saavan aikaan tuloksia. Vetoomus, joka ei riittävästi pysty vakuuttamaan, että tulos voidaan saavuttaa yhdessä lahjoittajan kanssa, ei saa lahjoituksia parhaalla mahdollisella tavalla.