Haapamäen helluntaiseurakunta 80 vuotta

Haapamäen helluntai­seurakuntaan kuuluu nykyisin viitisenkym­mentä jäsentä. Pian kahdeksan vuotta seurakunnan työntekijä­nä ollut Kai Kangas on kahdes­toista pastori pitkäaikaisen pas­tori Osmo Kuusisen jälkeen.

– Tulin Inarista opiskelemaan Isoon Kirjaan ja tein harjoittelu­jakson Haapamäellä. Tarkoitus oli palata takaisin, mutta sain­kin pastorin paikan täältä saman tien, Kai Kangas muistelee.

80-vuotisjuhlassa katseltiin Samuel Aro-Panulan valmista­ma kuvakooste, joka nostatti ilon kyyneleitä muistelijoiden sil­miin. Muutamat kuvista kertoi­vat suurista lastenleireistä. Niitä seurakunta järjestää edelleen yh­teistyössä Ähtärin kanssa.

– Myös kerran kuukaudes­sa pidettävä Mix-ilta vetää mu­kavasti kylän varkkeja erilaisten aktiviteettien ja pienen opetus­hetken äärelle. Pyhäkouluunkin riittää pikkuväkeä, Kai Kangas kertoo.

Aikanaan seurakuntaa oli 15. lokakuuta 1938 synnyttelemäs­sä neljätoista uskovaa. Tätä oli edeltänyt vapaakirkollinen lii­kehdintä ja herätys lähiseuduilla kuten Virroilla ja Ähtärissä.

Kotikokouksia pitivät pio­neerihenkiset naisevankelistat. Haapamäellä vieraili useita tuon ajan tunnettuja saarnamiehiä, kuten Pekka Brofeldt ja Arvo Hankkio.

Kirkon papit eivät hyvällä kat­soneet vapaiden suuntien herä­tystä mutta toisaalta olivat tyy­tyväisiä, että Jumalan sanaa pi­dettiin kylillä esillä. Yleisesti huomattiin, että uskoon tullei­den elämä muuttui parempaan suuntaan.

Ratamuutokset vaikuttivat

Sotien aikana helluntaiseurakun­nan toiminta oli vähäisempää. Rauhan tultua herätys jatkui, ja seurakuntaan liitettiin 1947–1952 peräti 72 uutta jäsentä. Puhuja­vieraina kävivät nuorta seura­kuntaa opastamassa muun mu­assa Eino Ahonen, Arvo Hank­kio, Mauri Vikstén ja Kaarlo Toivio. Uskovia kastettiin kesä­aikaan lähistön järvissä. Paikal­lislehti Suur-Keuruun Sanomat uutisoi elokuussa 1951 jopa 500 haapamäkeläisen olleen seuraa­massa kastetilaisuutta.

Kasvava seurakunta osti ton­tin rukoushuoneelle, jonka suun­nitteli Esko Rydenfeldt. Sa­moilla piirustuksilla pienin va­riaatioin nousi noihin aikoihin rukoushuoneita muuallekin Suo­meen. Rukoushuoneen vihkiäi­siä vietettiin joulukuussa 1961 täpötäyden salin voimin. Raken­nusta oli siunaamassa muiden muassa Eino Manninen.

Haapamäen kylä alkoi kuih­tua, kun Tampere-Seinäjoki ja Orivesi-Jyväskylä -oikoradat val­mistuivat 1970-luvulla ja junalii­kenne hiljeni. Silti seurakunta on pystynyt muun toiminnan lisäk­si kannattamaan lähettejä ulko­mailla. Muutamat seurakuntalai­set vierailevat aktiivisesti Baltian seurakunnissa. Väkeä talkoilee myös Katulähetyksen kirpputo­rilla, josta on muodostunut kylä­läisten kohtaamispaikka.

– Rukoushuoneen ahtaan etei­sen laajennus valmistui kymme­nen vuotta sitten, ja salin ilmet­täkin on sittemmin kohotettu. Toteutimme iso lämpöremontin seurakuntaamme kuuluvan asi­antuntijan johdolla, pastori Kai Kangas kertoo tyytyväisenä.

Kirsi-Klaudia Kangas