Evankeliumi lahjapaketissa Varkaudessa

Varkauden helluntaiseu­rakunnan salissa ta­pahtuu kummia: etei­sestä pääsee taivaaseen, sieltä 2017 vuotta taaksepäin seimel­le, edelleen tietäjien ja paimen­ten maailmaan enkeli-ilmestys­tä kokemaan.

Matkaa jatketaan silloiseen tietotoimistoon eli kälättävien naisten kaivolle ja lopuksi nyky­aikaan joulukuusen äärelle. Jee­sus kulkee koko matkan muka­na ja puhuu.

Tämä näytelmä on Jouluvael­lus – kymmenien talkoolaisten lahja yli tuhatpäiselle kävijäkun­nalle.

Kaikki koulut mukana

Nykyinen versio järjestettiin nyt toista kertaa seurakunnan tilois­sa. Aiemmin on toteutettu muun muassa yhteiskristillinen katu­versio vuonna 2001 ja joitakin Pääsiäisvaelluksia. Tekijäkaarti koostui paikallisista helluntailai­sista, ja tiimiä täydentämässä oli ystäviä Leppävirralta.

Kävijät olivat enimmäkseen alakoululaisia 50 kilometrin sä­teeltä. Seurakunta järjesti ja kus­tansi bussikuljetukset: seura­kunnassa on kaksi ammattikul­jettajaa.

Projektin koordinaattori, kou­lutyö- ja näytelmätaustaa omaa­va Paula Hoffren onnistui saa­maan vaelluksen koulujen ohjelmaan. Näytelmän ennakko­kysyntä ja perästä kuulunut pa­laute kannusti tekemään vierai­lusopimukset uskossa jopa en­nen roolituksia.

– Yksikään Varkauden koulu ei ole kieltäytynyt. Se on ihme, Hoffren kertoo.

Sanoma kiusaamisen maailmaan

Esityksiä soljui arkiviikon aika­na yhteensä yli 30, päivisin ja il­taisin. Kaikki esitykset olivat ai­nutkertaisia, koska käsikirjoitus oli melko viitteellinen.

Käsikirjoittaja Anne Kolari kertoo saaneensa tekstin yöllä sen jälkeen, kun oli tehnyt so­vinnon erään seurakuntalaisen kanssa pitkän vihanpidon jäl­keen.

– Jumala käyttää puhdasta as­tiaa, Kolari sanoo.

Näytelmän teemana voikin pitää anteeksiantamista ja -pyy­tämistä. Se ilmenee niin Jee­suksessa kuin loppunäytöksen kauhukakaran asennemuutok­sessakin. Loppunäytös toi sano­man koulukiusaamisen maail­maan.

Huomaatko kamelin silmät?

Harjoitukset ja näytösrupea­mat aloitettiin yhteisrukouksel­la. Työryhmästä välittyi hyvä yh­teishenki ja huumorikin kukki.

Monet hääräsivät eri tehtä­vissä. Myös ohjaaja-pääorga­nisaattori Eija Tolvanen laski taustatyöläisten tapaan kätensä auraan: kuljettamista, pystyttä­mistä, näyttelemistä, purkamis­ta ja pakkaamista.

Keittiössä pyöri talkoolaisille emäntien nonstop-ruokatarjoi­lu. Koko tiimin työtuntimääriä ei tiedä kukaan. Esitykseen sisälty­vän animaation musiikkitallen­nekin on omaa perua: sen takana on AV-mestarina palveleva Ari Kauhanen.

Lahjoituksena saadut arvok­kaat pääkulissit täydentyivät seurakuntalaisten lainaamalla rekvisiitalla. Nähtävissä oli ne­rokkaitakin ratkaisuja, kuten ka­meli: tarkkaavainen huomasi ka­melin nahkakengät ja ehkä kyt­tyrän silmätkin, mutta kaulan ja pään ryhdistävää sählymailaa ei. Ilo lasten oli lausumaton – jos­kus tosin äänekäskin.

Ensi vuonna Varkaudessa?

– Tuskin maltan odottaa koko vuotta, Paula Hoffren hehkuttaa.

Jouni Londen