Esikoiskirjailija Eveliina Hokkanen: ”Haluan antaa äänen niille, joilla ei sitä ole”

Kuluneen vuoden aikana keuruulaisen Eveliina Hokkasen elämässä on tapahtunut monta mullistusta, kuten avioituminen ja pitkään haaveena ollut oman kirjan julkaisu.

Eveliina on kirjoittanut tarinoita niin kauan kuin kynä on pysynyt kädessä – ja jo ennen sitä päiväkodin tädit ja perheenjäsenet saivat toimia hänen kirjureinaan.

Tällä viikolla julkaistavaa esikoisromaaniaan Naavalla kiedottu (Aikamedia 2020) Eveliina on työstänyt yläkouluikäisestä saakka. Nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu kirja käsittelee ahdistusta, itsensä hyväksymistä ja identiteettiä.

– Alun perin ajatus tälle kirjalle lähti siitä, että nämä teemat ja asiat koskettivat itseäni ja kirjoittaminen oli luova tapa purkaa asioita. Mutta kun aloin kirjoittaa, tajusin, että monilla ympärilläni olevilla ihmisillä on ahdistusta, joka ei näy aina ulospäin, Eveliina sanoo.

– Tuntuu, ettei näistä hirveästi puhuta kristillisissä kirjoissa, joten halusin kirjoittaa niistä ja tarjota vertaistukea.

Kirjoittamisen lisäksi Eveliina on aktiivinen seurakunnassa ja mukana järjestötyössä sekä haaveilee miehensä kanssa lähetystyön tekemisestä. Kaikkea tekemistä ohjaa halu auttaa ja tukea toisia.

– Haluan antaa äänen niille, joilla ei sitä ole. Haluan kirjoittaa sellaisista asioista, joista on tärkeää ja tarpeellista kirjoittaa, Eveliina tiivistää, kun häneltä kysyy, millainen kirjoittaja hän on.

Naavalla kiedottu -teoksessa äänen saa päähenkilö Jutta, joka kärsii ahdistuneisuudesta. Jutta on puhelias luonnonlapsi, joka metsästää, mutta hän kokee, ettei sovi muottiin eikä kelpaa. Jutan kotiympäristössä on hiljaista kipua, joka ei näy ulospäin: isä ja äiti riitelevät rajusti, ja äiti vähättelee tytärtään.

– Rikkinäinen perhe ei ole aina se avioeroperhe, vaan kipua on monenlaista, Eveliina toteaa.

– Halusin tuoda tämän puolen tarinassani esiin.

Naavalla kiedottu käsittelee myös naiseksi kasvamisen kipuja. Päähenkilö saa kuulla usein siitä, miten metsästysharrastus ei ole tytöille sopiva, tai että hän puhuu liikaa tai on liian villi.

– Tuntuu, että joskus edelleenkin ollaan aika stereotyyppisiä sen suhteen, millaisia tyttöjen ja poikien pitää olla. Olin itse jo lapsena semmoinen, että tykkäsin kiipeillä puissa ja olla metsässä, ja sain huomautuksia, ettei se sovi tytöille. Koin, etten tullut hyväksytyksi, kirjailija kertoo.

– Ehkä nykyään on enemmän tilaa olla oma itsensä, mutta samaan aikaan yhteiskunnassa sukupuolikeskustelu menee helposti seksuaalivähemmistöjen asioihin. Joskus tuntuu, että sukupuolia käsitellään liian kapeasti; joko vedetään rajat liian tiukaksi tai luovutaan niistä kokonaan, Eveliina toteaa.

– Itse haluan nostaa esille sitä puolta, että on tilaa olla mies ja nainen, voit olla naisellinen ja miehekäs monipuolisesti. Esimerkiksi mieskin voi harrastaa balettia ja nainenkin voi metsästää.

Luonto-ohjaajaksi opiskellut Eveliina arvostaa luontoa. Hän retkeilee paljon ja käy muiden mukana metsällä, vaikkei itse metsästäkään. Luonto on tärkeässä roolissa myös kirjassa, jossa luontokuvaus on rikasta.

– Luonto-ohjaajan opinnoissa minua kiinnosti eniten greencare-toiminta, jossa ajatus on se, että luonnon kautta autetaan ja hoidetaan ihmisiä.

Itä-Suomesta kotoisin oleva Eveliina opiskeli luonto-ohjaajakoulutuksen ohella myös ylioppilaaksi. Sittemmin hän on opiskellut IK-opiston raamattukoulussa neljä vuotta. Kokemusten reppuun mahtuu myös Fidan lähetysharjoittelu nuorisokeskuksessa Kambodžassa, jossa hän opetti englantia, käsitöitä ja aerobicia.

– Huomasin, että liikunnanohjaamiselle on Aasiassa tarvetta, samoin sellaiselle työlle, jossa tuetaan tervettä kehonkuvaa ja ravitsemusta. Siellä naisten on oltava pieniä ja ihmiset kärsivät siitä kehonkuvasta. He pelkäävät lihaksia ja painonnousua, Eveliina kertoo.

Nuorella naisella on itselläänkin syömishäiriötaustaa, joten hän tietää, mistä puhuu – ja kykenee ymmärtämään kehonkuvan kanssa kamppailevia.

Laajempi halu auttaa maailmaa näkyy Eveliinan valinnoissa. Hän toimi aiemmin vainojen uhreja auttavan Open Doorsin somepäivittäjänä, ja tällä hetkellä hän on miehensä kanssa ihmiskaupan uhreja auttavan Vapauta uhri ry:n hallituksen jäsen.

Mistä sitten kaikki tämä auttamisen halu ja ihmisten ymmärtäminen kumpuaa? Osaltaan syynä ovat Eveliinan kristilliset arvot ja empaattinen luonne. Mutta Eveliinan mielestä kaunokirjallisuudellakin on tässä roolinsa.

– Tarinat ovat minulle tapa rentoutua, mutta ne myös opettavat ja lisäävät ymmärrystä laajasti muita kohtaan sekä tarjoavat vertaistukea.

Tarinoiden voima on Eveliinan mukaan usein henkilöissä, joihin voi samaistua.

– Välillä huomaan, että viittaan johonkin kirjan henkilöön kuin todelliseen ihmiseen ja sanon, että ”joku mun tuttu sanoi – ei kun se olikin kirjan henkilöhahmo”, Eveliina nauraa.

Nuoren kirjailijan mukaan kirjojen kautta voi saada aikaan paljon, ja ne ovat kädenojennus erilaisissa tilanteissa kamppaileville.

Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi sitä, paljonko kirjailija itse tarvitsee tukea ja ymmärrystä taipaleellaan. Kirjailijaksi kun ei noin vain tulla.

– Pastorini Kari Honkanen oli minulle tukija ja mentori. Olin kymmenenvuotias, kun Kari luki kirjoittamani tarinan ja kysyi, tuleeko minusta kirjailija. Hän pyysi minua heti toimittajaksi seurakuntalehteen, ja vuosien varrella hän luki tekstejäni, kannusti ja uskoi kykyihini, Eveliina kertoo.

Naavalla kiedottu onkin omistettu juuri Karille, edesmenneelle kirjailijalle ja pastorille.

Eveliinan ja Karin yhteistyö on kaunis osoitus siitä, miten hyvä kiertää: kun saa tukea ja hyväksyntää, sitä pystyy jakamaan myös toisille.

Sara Saarela

Eveliina Hokkasen teos Naavalla kiedottu julkaistaan 5. syyskuuta Suomen suurin nuortenilta -livestreamtapahtumassa, joka korvaa tämänvuotisen YC:n. Lisätietoa: youthcelebration.fi