Opiskelijoiden järjestämä muutaman tunnin kokonaisuus lähikoululla on oikeastaan jo perinne.
– Se, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, on paras sanoma, mitä voidaan tuoda, luokanopettaja Jane De Monte totesi.
– Tällainen opiskelijaporukka pystyy vielä paremmin elävöittämään aihetta kuin luokanopettaja kaiken muun työnsä keskellä.
Helmiä, rytmiä ja ruokaa
Opiskelijat kertoivat, että lapset selvästi muistivat asioita viime vuodeltakin. Haasteena oli rakentaa kokonaisuus, joka kiinnostaisi niin esikoululaista kuin kuudesluokkalaistakin.
Avokadosta tehty guacamoletahna jakoi lasten mielipiteet, ja intialainen musiikki kuulosti erilaiselta kuin afrikkalainen. Renkaanpyöritysleikissä kaikki olivat kuin vanhoja tekijöitä, ja jokainen sai muistoksi itse tekemänsä rannekorun.
– Kivaa, mahtavaa, lapset nostivat vielä peukalot merkiksi päivän onnistumisesta. Kaikilla oli osallistumispassissa neljä merkintää.
Kotkan opetus
Loppuhetkessä ”intiaani” Istuva karhu, eli lähetyslinjalainen Jani-Matti Korpela, kertoi tarinan kotkasta, joka kasvoi kanojen keskellä mutta oppi myöhemmin liitämään niin kuin sen alun perin oli tarkoitettukin. Siihen kotka tarvitsi rohkaisijaa, eläinlääkäriä.
– Halusimme viestittää lapsille, että koska Jumala on luonut jokaisen ja antanut oman Poikansa meidän edestämme, olemme jokainen yhtä rakkaita ja tärkeitä. Tämä oli arvokasvatusta ja samalla kristillisen sanoman esillä pitämistä, Jani-Matti Korpela kertoi.