Erilaisuuden rikkauden puolesta

-Millainen päivä oli? Sofia Korpela kysyy Pohjoislahden koululaisilta ja saa vastaukseksi monta peukkua.
-Millainen päivä oli? Sofia Korpela kysyy Pohjoislahden koululaisilta ja saa vastaukseksi monta peukkua.
”Vaikka olemme kaikki erilaisia, olemme silti jokainen yhtä arvokkaita. Jee!” Tämän viestin kanssa ryhmä Ison Kirjan opiskelijoita lähetyslinjalta ja seurakuntatyön linjalta lähti pitämään kansainvälistä päivää Keuruulle Pohjoislahden alakoululle viime viikolla.

Opiskelijoiden järjestämä muutaman tunnin kokonaisuus lähikoululla on oikeastaan jo perinne.

– Se, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, on paras sanoma, mitä voidaan tuoda, luokanopettaja Jane De Monte totesi.

– Tällainen opiskelijaporukka pystyy vielä paremmin elävöittämään aihetta kuin luokanopettaja kaiken muun työnsä keskellä.

Helmiä, rytmiä ja ruokaa

Opiskelijat kertoivat, että lapset selvästi muistivat asioita viime vuodeltakin. Haasteena oli rakentaa kokonaisuus, joka kiinnostaisi niin esikoululaista kuin kuudesluokkalaistakin.

Henrietta Siimes (oikealla selin) pohtii lasten kanssa, missä mahtaa olla Meksiko, tortillojen kotimaa. Löytyihän se karttapallosta. Kuvat: Anna Lehtinen
Henrietta Siimes (oikealla selin) pohtii lasten kanssa, missä mahtaa olla Meksiko, tortillojen kotimaa. Löytyihän se karttapallosta. Kuvat: Anna Lehtinen
Aamupäivän ohjelmassa oli yhteiset aloitus- ja lopetushetket sekä toimintapisteitä, joissa tutustuttiin eri maiden kulttuureihin. Lapset pääsivät itse tekemään ja kokemaan: Miltä maistuu meksikolainen ruoka? Miltä kuulostaa intialainen musiikki? Millä lapset Afrikassa leikkivät, ja miten syntyvät afrikkalaisnaisten upeat korut?

Avokadosta tehty guacamoletahna jakoi lasten mielipiteet, ja intialainen musiikki kuulosti erilaiselta kuin afrikkalainen. Renkaanpyöritysleikissä kaikki olivat kuin vanhoja tekijöitä, ja jokainen sai muistoksi itse tekemänsä rannekorun.

– Kivaa, mahtavaa, lapset nostivat vielä peukalot merkiksi päivän onnistumisesta. Kaikilla oli osallistumispassissa neljä merkintää.

Kotkan opetus

Loppuhetkessä ”intiaani” Istuva karhu, eli lähetyslinjalainen Jani-Matti Korpela, kertoi tarinan kotkasta, joka kasvoi kanojen keskellä mutta oppi myöhemmin liitämään niin kuin sen alun perin oli tarkoitettukin. Siihen kotka tarvitsi rohkaisijaa, eläinlääkäriä.

– Halusimme viestittää lapsille, että koska Jumala on luonut jokaisen ja antanut oman Poikansa meidän edestämme, olemme jokainen yhtä rakkaita ja tärkeitä. Tämä oli arvokasvatusta ja samalla kristillisen sanoman esillä pitämistä, Jani-Matti Korpela kertoi.


Anna Lehtinen


34/2016Sateet

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja