Avuntarvitsijoiden arki ennallaan Israelissa – Tel Avivissa katutyötä tehdään nyt kirjaimellisesti kadulla

6.11.2023 | Anssi Tiittanen

Red Carpet -keskuksen työ jatkuu tällä hetkellä kadulla. Israelin poikkeusolot edellyttävät taloilta pommisuojia, jos niitä halutaan käyttää kokoontumispaikkoina.

 

– Tietysti tuntuu erilaiselta, kun emme nyt voi kohdata naisia nyt sisätiloissa. Joka tapauksessa jatkamme työtä, koska on tärkeää säilyttää kontaktit ja osoittaa tässäkin tilanteessa, että rakastamme ja välitämme, Red Carpet -keskuksen (suom. Punainen matto) johtaja Anat Brener (kuvassa) kuvailee.

 

Red Carpet -keskuksen työntekijät tarjoavat arkisia kohtaamisia ja apua kodittomille, usein huumeisiin ja prostituutioon päätyneille naisille Israelissa Tel Avivissa.

Keskuksessa on mahdollista syödä, päästä suihkuun ja saada puhtaita vaatteita. Naisille halutaan myös osoittaa huolenpitoa esimerkiksi hoitamalla heidän hiuksiaan ja kynsiään.

Pyyteetön, rakkaudellinen koskettaminen on Anat Brennerin mukaan tärkeää.

– Keskuksemme naisia on usein käytetty seksuaalisesti hyväksi jo lapsesta saakka. Usein tekijä on ollut sukulainen tai muu läheinen mies.

– Hyväksikäyttö on luonteeltaan toistuvaa ja jatkuvaa.

Tytöt päätyvät jo nuorina kaduille hakemaan huumeista helpotusta. Päihteiden käyttöä taas rahoitetaan prostituutiolla.

Tuloksena on viheliäinen arvottomuuden ja toivottomuuden kierre.

– Kun joku koskettaa tällaista ihistä kunnioittavasti ja rakastaen, jo se tuntuu parantavalta, Anat Brener kuvailee.

– Ja se on myös hetki, kun Jumalan rakkaus voi koskettaa heitä.

 

Keskukseen on päivittäin tulijoita. Katutyössä muutostarinat syntyvät kuitenkin hitaasti, koska pohjalla ei ole opittua normaalia elämää, johon nojata.

Ensimmäinen askel tavalliseen elämään on huumevieroitus, joka kestää kolme viikkoa.

– Se on vasta ensimmäinen vaihe. Kun päihteet jäävät pois myös se tuska, jota niillä on turrutettu, palaa.

– Nainen tarvitsee työkaluja, joilla rakentaa elämää uudelleen.

Usein kyse on vuosien prosessista. Jälkihoitoa keskuksella tarvitaan.

– Oven täytyy olla auki keskustelua ja apua varten.

 

Anat Brenner vieraili kertomassa keskuksen työstä syyskuussa.

Eräällä keskuksen naisista, Elianalla, oli hyvä perhe, ja jopa taustallaan opintoja yliopistossa. Jossain vaiheessa hän löysi itsensä kadulta narkomaanina ja prostituoituna.

– Kun hän tuli keskukselle, hän oli täynnä vihaa. Eliana huusi kaikille. Häntä oli aluksi vaikeaa rakastaa, Brener sanoo.

Ensimmäisen huumevieroituksen jälkeen Eliana palasi varsin nopeasti takaisin kadulle. Keskuksella ei kuitenkaan luovutettu.

– Takaiskut kuuluvat toipumiseen.

Toisen vieroitusjakson jälkeen Elianan pohja muutokselle oli parempi. Hän tuli myös uskoon, ja alkoi edistyä nopeasti. Tärkeä askel oli myös se, että hän alkoi auttaa muita. Nyt normaalia elämää on kestänyt jo vuosia.

– Kun näkee tällaisen muutoksen ihmisessä, ymmärtää joka kerralla, että yksin Jumala voi saada sen aikaan, Anat Brener sanoo hymyillen.