Maanantai 22. lokakuuta.
Nimipäivää viettää Anja, Anita, Anniina, Anitta, Anita, Anja
Julkaistu 19.1.2018 12:15

Sovinto-musiikkinäytelmä tuo esiin kansalaissodan arvet

Punaisten sukua edustava Lasse Heikkilä (vas.) ja valkoisiin sukunsa puolesta kuulunut Pekka Simojoki haluavat antaa uudella Sovinto-teoksellaan suomalaisille esimerkin siitä, miten kipeisiin kokemuksiin voidaan suhtautua. Kuva: Niina TuovinenKymmenen vuotta sitten Suomessa muisteltiin kan­salaissodan vai­heita erilaisilla tapahtumilla. Päivänvalon silloin sai muun muassa näytelmä Vihan päivät. Muusikko Lasse Heikkilä kertoo harmitelleensa silloin, että hienoista esityksistä huolimatta todellista anteeksi pyytämistä ja virheiden myöntämistä tapahtui todella vähän.

 

– Koin silloin, että meillä olisi tarvetta jonkinlaisen symbolisen sovinnon tekemiselle, jos vain löy­tyisi molempia osapuolia edusta­via ihmisiä sellaista tekemään.

 

Pian sen jälkeen Heikkilä löy­si yllättäen omasta sukuhistorias­taan suoraan suomalaisen työvä­enliikkeen synnyttäneisiin hen­kilöihin ulottuvat juuret, mikä haastoi hänen identiteettinsä.

 

– Vasemmistolaisuus oli ai­kaisemmin näyttäytynyt minulle ateismina, mutta pohjalla kantava ajatus heikompiosaisten elämän helpottamisesta synnytti nyt jon­kinlaista veljeyden tunnetta työ­väenliikettä kohtaan.

 

Suvun historiaan liittyvistä tra­gedioista tietoiseksi tuleminen auttoi ymmärtämään oman elä­mänkaaren kipupisteitä.

 

– Lapsena en ymmärtänyt, mik­si perheeni näytti monin tavoin ikään kuin rämpivän sivuraiteilla, sekä taloudellisesti että henkises­ti. Nyt ymmärrän.



Simojoki mukaan

Viime syksynä Heikkilä osui sa­malle keikalle toisen Pirkanmaalla asuvan muusikon kanssa. Pekka Simojoki kuuluu tunnettuun poh­jalaiseen talonpoikais- ja pappis­sukuun. Ei siis ole ihme, että hä­nen sukunsa aatemaailma on puo­lestaan ollut hyvinkin valkoinen.

 

– Ymmärsin, että puna- ja val­kotaustaisia henkilöitä sovintoa edustamaan ei tarvitse etsiä tä­män kauempaa, Heikkilä kertoo.

 

Yhteys löytyi ja Simojokikin pääsi prosessoimaan sadan vuo­den takaista historiaa.

 

– Minulle kansalaissota on aina ollut vapaussota, jossa venäläiset ajettiin pois maasta, jotta saatiin itsenäisyys. Mistään muusta en kuullut edes puhuttavan. Vasta joskus aikuisuuden kynnyksellä tajusin, että sillä puolella oli myös suomalaisia.



Käsikirjoitus valmisteilla

Heikkilä on tällä hetkellä kirjoit­tamassa Sovinto-nimiseen näyttä­möteokseen käsikirjoitusta, joka perustuu kahden 1900-luvun al­kupuolella eläneen vaikuttajan elämään ja kirjalliseen tuotantoon. Heikkilän ja Simojoen sukujen aa­temaailmat edustavat jyrkkää vas­takkainasettelua. Suvuista löyty­vät merkittävät, eri puolilla aktii­visesti toimineet aatemiehet niin valkoisen kuin punaisenkin Suo­men puolelta.

 

– Laitoimme pari henkilöä te­kemään haastattelututkimusta suvuistamme. Näihin muistoihin liittyy paljon aatteen paloa mutta myös häpeää. Haastattelijat ovat kertoneet, että keskustelut asi­anosaisten kanssa ovat olleet te­rapeuttisia. Ihmiset ovat saaneet purkaa tuntojaan, Heikkilä kertoo.

 

Simojoki pitää rakenteilla ole­vaa Sovinto-teosta historiallisena.

 

– Satavuotismerkkivuosi, minä ja Lasse eri taustoista, elämme yhtä aikaa, olemme kollegoita ja kummatkin asumme Pirkanmaal­la. Tällainen tilanne tulee histori­assa vain kerran.



Laaja teos

Heikkilä ja Simojoki kirjoittavat yhdessä myös originaalisävellyk­sen, jonka tamperelaiset työväen puhallinorkesteri, valkoisia edus­tava Valkia-ryhmä ja Pirkanpojat-kuoro tulevat esittämään osana produktiota. Sovinto-teos liikkuu yli genrerajojen yhdistäen musiikkiteatteria, konserttielämystä ja reality showmaisia aineksia yh­deksi suurteokseksi.

 

– Teos käsittelee sodan ja an­teeksiannon teemoja rakentavas­sa hengessä ja pyrkii antamaan yleisölle mallin, miten esille nou­seviin kipeisiin asioihin voi suh­tautua: suomalaisten ei tarvitse sukuihinsa kohdistuneista vää­ryyksistä huolimatta pitää yllä itsenäisyytemme alkutaipaletta leimannutta kahtiajakautumista, muusikot toteavat.



Sovinto-teoksen kantaesitys Tam­pere-talossa 7. lokakuuta.

 


Niina Tuovinen

 

 

 

 













Apua kipeille muistoille

Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli halli­tuksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanval­tuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoi­set joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti, punaiset. Ulkovalloista Neuvosto-Venä­jä tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia.



Osa eurooppalaista murrosvaihetta

Sisällissota oli osa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaa valtiollista ja yhteiskunnallista murrosvaihet­ta Euroopassa. Venäjän romahduksen seurauksena kei­sarikunnan osa, Suomen suuriruhtinaskunta, julistautui itsenäiseksi Suomeksi 6. joulukuuta 1917, mutta suoma­laisen yhteiskunnan sisäisten jännitteiden korostumi­nen ja purkautuminen johti vuoden 1917 kuluessa val­tapoliittiseen ja sotilaalliseen kriisiin. Sen seurauksena maahan muodostui kaksi aseistetuilla joukoilla varus­tautunutta valtakeskusta. Kriisi huipentui tammikuun lopussa vuonna 1918 alkaneeseen sisällissotaan punais­ten ja valkoisten välillä. Sisällissota päättyi valkoisen Suomen ja Saksan armeijan voittoon.



Noin 38 000 uhria

Sisällissota on Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma, jonka vaikutukset suomalaisiin ja suomalaiseen yhteis­kuntaan ovat olleet poikkeuksellisen pitkäkestoiset. So­dan kuluessa punaisten käsissä kuoli 1 424 valkoista te­loitettuna, ja neljä kuoli vankileirillä. Valkoisten käsissä kuoli 7 370 punaista teloitettuna, ja 11 652 kuoli vankilei­rillä. Kaikkiaan sisällissota vaati noin 38 000 uhria.

 

Sisällissota syvensi Suomen kansan kahtiajakoa. Voit­tanut osapuoli katsoi yhteiskunnan huonoimman ainek­sen nousseen Venäjän tuella kapinaan laillista hallitusta vastaan, joten hävinneisiin suhtauduttiin pitkälti rikolli­sina. Ensimmäisen maailmansodan lopputulos vahvisti kuitenkin maltillisten ja laaja-alaiseen kansalliseen ajat­teluun suuntautuneiden väestöryhmien asemaa yhteis­kunnassa. Tämä mahdollisti hitaan eheytymisen väes­töryhmien kesken.

 

fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sisällissota

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma

Sisällissodasta on ku­lunut jo vuosisata, eikä so­taan osallistuneita ole enää keskuudessamme. Sodasta on jäänyt kuitenkin monien mieleen asioita, joiden läpikäymiseen ei aiemmin ole tarjoutunut tilaisuutta. Sota kulkee usein mukana suku­jen tarinoissa, joiden äärellä monilla voi olla avoimia ky­symyksiä.

 

Suomen evankelis-luteri­laisessa kirkossa toivotaan, että maahan syntyisi kät­kettyjä sodan traumoja kos­kevaa keskustelukulttuu­ria ja muisteluryhmiä. Ai­hetta voitaisiin tuoda esiin esimerkiksi erilaisten yh­distysten ja ryhmien ko­koontumisissa, teematilai­suuksissa ja arkisissa koh­taamisissa.

 

Tarkoituksena on myös tukea hoitohenkilökuntaa vanhustyössä, jossa sodan aiheuttamien traumojen purkamiselle on tarvetta. ”Kätketyt kivut” -hankkeen pohjalta on työstetty ai­neistoa, joka tukee tällaisia muisteluryhmiä.

 

Vuoden 1918 kansalais­sota on vaikuttanut paljon myös Suomen helluntailiik­keeseen, joka otti samaan aikaan ensiaskeleitaan. Us­koontulleiden joukossa oli sekä punaisia että valkoisia, eikä herätysliikkeen johto halunnut tehdä poliittisis­ta mielipide-eroista seurakuntaa jakavaa tekijää. Aina 1970-luvulle saakka kestä­nyt torjuva asenne puolue­politiikkaan onkin hellun­tailiikkeessä nähty suurelta osin kansalaissodan vaiku­tuksena.



Jaa
Radio Dei haluaa nyt haastaa kuulijaansa
Kun helluntailaisuus nähtiin uhkana
Tulevaisuus puikoissa
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!