Siirtolaispastorin resepti terveeseen seurakuntaelämään: Joustavuus ja Jumalan sana

Mauno Järvinen on asunut lähes puolet elämästään Ruotsissa. Takaisin Suomeen tie johdattui Anneli-vaimon myötä. - Auttelemme kotiseurakunnassamme Hakunilan Kotikirkossa siellä, missä tarvitaan. Anneli pitää huolta musiikkipuolesta, ja minä saarnaan silloin tällöin, eläkkeellä oleva pastori kertoo.Lähes 80 000 suomalaislasta sai talvi- ja jatkosodan aikana nimilapun kaulaansa ja siirron turvallisempiin oloihin muihin Pohjoismaihin. Maailmanhistorian suurimman lastensiirto-operaation seurauksena myös kuusivuotias Mauno Järvinen jätti lapsuudenkotinsa pari vuotta vanhemman veljensä Matin kanssa.

– Viisilapsisella perheellämme oli Akaan pitäjässä pikkuinen mökki. Kun talvisota syttyi, elinolot kävivät todella ankeiksi. Kevättalvella 1944 Suomen perääntymisvaihe aiheutti jälleen suuren siirtoaallon. Meille tuli lähtö Ruotsiin.

Sijaisperhe oli lottovoitto

Veljekset sijoitettiin sellaisen maanviljelijäpariskunnan hoiviin, jonka omat lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa.

– Me saimme lottovoiton, kun pääsimme samaan kotiin ja tosi ihanien ihmisten tykö. He hoitivat meitä kuin omia lapsiaan, Mauno Järvinen muistelee.

Mies huomauttaa, että usein julkisuudessa kuullaan vain surullisia sotalasten tarinoita, mutta hänellä tuosta kahden ja puolen vuoden ajanjaksosta on hyvin onnelliset muistot.

– Kun lapsi huomaa, että häntä hoidetaan hyvin, surkeat asiat unohtuvat nopeasti. Ruotsin kielen taitokin tuli niin sujuvaksi, että kun palasin Suomeen, en enää osannut sanaakaan suomea.

Kotiinpaluu tuntuikin lähtöä vaikeammalta: kieli- ja kulttuurishokin lisäksi tuskaa aiheutti irrottautuminen sijaisvanhemmista. Lisäksi lapsuudenkodissa asiat olivat menneet huonompaan suuntaan.

– Isä oli ollut vuosia sotarintamalla, ja sen seurauksena hän alkoi juoda. Onneksi meillä oli hyvä uskovainen äiti, joka myös rukoili lapsilauman puolesta.

Merkittäviä käänteitä

Äidin rukoukset kuultiin: loppukesällä 1957 parikymppinen Mauno tuli herätykseen.

– Helmikuun toinen päivä vuonna 1958 elämässäni tapahtui täyskäännös, kun annoin elämäni Jeesukselle. Siitä viikon päästä menin kasteelle ja tästä viikon päästä aseettomana sotaväkeen.

– Armeija-aikana tapasin ensimmäisen vaimoni Leenan, jonka kanssa menimme avioon vuonna 1959.

Mauno Järviselle on kerrottu, että hän oli jo neljävuotiaana sanonut eräälle kodissaan vierailleelle uskovalle, että hänestä tulee isona ”Jeesuksen pappi”. Kymmenisen vuotta uskoontulosta ovet kutsumuksen toteuttamiseen alkoivat avautua yllättävän johdatuksen kautta – sotalapsivuosina tutuksi tulleesta maasta.

– Yksi kotiseurakuntamme sisar oli käynyt Ruotsissa ja vieraillut Eskilstunan helluntaiseurakunnan ryhmän mukana Köpingissä. Siellä kokouksessa istuessaan hän oli kokenut Jumalan Hengen sanovan, että ”täällä olisi Järvisen Maunon ja Leenan paikka”.

Alkuun pariskunta ei ottanut profetiaa vakavasti.

– Meitä vähän nauratti ja ajattelimme, että se oli vilkkaan sisaren päähänpisto.

Mutta kun keväällä 1969 Järviset istuivat itse hengellisessä kokouksessa Köpingin pienellä paikkakunnalla, he huomasivat ajatustensa muuttuneen.

– Kumma kyllä meistä molemmista rupesi tuntumaan, että siellä suomalaiset tarvitsisivat evankeliumia.

”Jeesuksen papiksi”

Kolme viikkoa Ruotsin-vierailun jälkeen Mauno ja Leena Järvinen sekä heidän kolme lastaan istuivat muuttoautossa. Länsinaapurista tuli perheen pysyvä koti ja Mauno Järvisen palvelupaikka yli 30 vuoden ajaksi.

Ensimmäiset seitsemän vuotta Järvinen palveli seurakuntatyössä automaattisorvaajan työnsä ohella: ensin Köpingissä, sitten Katrineholmissa.

– Siinä vaiheessa paine irrottautua kokoaikaiseen evankeliumin työhön alkoi kasvaa. Siihen olivat rohkaisseet myös useat veljet, kuten Tukholman suomalaisen helluntaiseurakunnan pastori Kaarlo Toivio.

Vuoden 1976 veljespäivillä Mauno Järvinen ilmoitti, että olisi käytettävissä, jos Jumala avaisi oven seurakuntatyöhön.

– Jälkeenpäin kuulin, että Eino Välipakka Göteborgin suomalaisesta helluntaiseurakunnasta oli sanonut jo paluumatkalla, että haluaa napata minut toiseksi työntekijäkseen.

Omaishoitajuus työuran päätepisteenä

Göteborgin pestiä seurasivat johtavan pastorin tehtävät Trollhättanissa, Boråsissa ja Eskilstunassa. Jokaisesta työjaksosta Mauno Järvisellä on hyvin rakkaat muistot. Yhtenä uran kohokohtana mieleen on jäänyt Trollhättanin seurakunta, jota hän luotsasi kuuden ja puolen vuoden ajan.

Seurakunta oli nuori niin iältään kuin ikärakenteeltaan: sen jäsenten keski-ikä oli 34 vuotta. Seurakunnan jäsenmäärä oli kolminkertaistunut kahden vuoden aikana, kun alueen 2 000 suomalaiseen talouteen oli tilattu ilmaiseksi Hyvä Sanoma -lehteä.

– Kolmenkymmenen jäsenen seurakunta oli laittanut Jumalalle merkin: jos puolet tarvittavasta summasta tulee ensimmäisessä kolehdissa, he toteuttavat kampanjan. Rahaa oli tullut enemmän kuin tilauskuluihin tarvittiin, Järvinen kertoo.

Boråsin ja Eskilstunan ajoilta mieleen tulee myös synkkiä vaiheita. Leena-vaimo sairastui syöpään, joka uusi myöhemmin – ja johti kuolemaan vuonna 2002. Viimeinen Mauno Järvisen toimi ennen eläköitymistä olikin omaishoitajan tehtävä.

– Pyysin ylilääkäriltä, että saisin jäädä Leenan omaishoitajaksi. Sanoin, että olen 43 vuotta sitten luvannut seistä vaimoni rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä ja haluan toteuttaa lupaukseni.

– Lääkäri alkoi itkeä ja sanoi, ettei ole koskaan kuullut vastaavaa.

Suomalaisilla olisi opittavaa

Eläkkeelle jäämisestä on nyt yli kolmetoista vuotta, mutta edelleen Järvinen muistelee mielellään rikkaita seurakuntatyön vuosia. Myös ruotsalaisuus on osa häntä, vaikka viime vuodet hän onkin asunut Suomessa uuden vaimonsa, laululinnuksi kutsumansa Anneli Viljanen-Järvisen kanssa.

Erityisesti Ruotsin suomenkielisen helluntailiikkeen ilmapiiriä ja työyhteyttä siirtolaispastori ajattelee lämmöllä.

– Kun suomalainen lähtee ulkomaille, hän löytää toisen suomalaisen hiukan eri tavalla kuin täällä Suomessa. Jotkut saattavat tuntea orpoutta, ja siinä tilanteessa suomalaisuus yhdistää. Sen näki myös seurakuntaelämässä.

Pastori kokee, että ruotsinsuomalaiset ovat omaksuneet paikallisilta hyviä ominaisuuksia, joista on hyötyä erityisesti ihmissuhteissa.

– Ruotsalaiset osaavat neuvotella ja joustaa. Erään kerran Matti Villikka oli käymässä Hemvikissä, naisten hoitokodissa, Erik Evaldsin pitämän koulutusviikon aikana. Hän ihmetteli, kuinka me pastorit pystyimme keskustelemaan vaikeistakin asioista ja katsomaan niitä eri kanteilta. ”Ootte te aika ukkoja. Suomessa me ollaan nyrkit pystyssä”, hän sanoi.

Mauno Järvisen mielestä tämä on piirre, josta suomalaisissakin seurakunnissa voitaisiin ottaa oppia. Lisäksi hän kaipaisi Suomen hengelliseen kenttään enemmän ”ruisleipää” eli vakaampaa Jumalan sanan julistusta.

– Hyvästä ei saisi tulla parhaan vihollinen. Ehkä painopiste jumalanpalveluksissa on mennyt liian paljon musiikin puolelle. Jumalan sana on kuitenkin kaikkein tärkein elementti, joka ruokkii, vahvistaa ja vie eteenpäin jokaista uskovaa.


Elina Rautio





Kuka

Mauno Järvinen

» työskennellyt Ruotsin suomenkielisen helluntailiikkeen työyhteydessä siirtolaispastorina vuosina 1969–2002
» ollut toimittamassa Ruotsin siirtolaistyöstä kertovaa teosta Ruotsin suomenkielisen helluntaiherätyksen historiaa (Päivä 1996)
» viettää eläkepäiviään Helsingissä ja toimii aktiivisesti Helsingin Saalem-seurakunnan aluetyössä Hakunilassa
» vaimo Anneli, neljä aikuista lasta ja 10 lastenlasta


23/2016

UutisetJumala otti Mauno Järvisen taustan käyttöönsä: sotalapsesta kasvoi siirtolaispappi.
PääkirjoitusLuukkaan evankeliumissa on kuuluisa kertomus Pietarin kalansaaliista, joka oli niin suuri, että verkot eivät meinanneet kestää saaliin painoa. Kun verkot olivat murtumispisteessä ja repeilivät, Simoni...
Miten onViime viikolla 170 ikääntynyttä pastoria ja evankelistaa kokoontui Iso Kirja -opistolle Senioripäiville. Kolmipäiväistä tapahtumaa luotsaili Hyvä Sanoma ry:n seniorityön yhdyshenkilö Tapio Sopan...
UutisetKirkkohallitus on päättänyt jakaa avustusta niille luterilaisen kirkon sopijajärjestöille, joita ulkoministeriön hallinnon alaan kuuluvien kehitysyhteistyörahojen vähennykset koskivat. Suomen Lähetyss...
UutisetValkealassa järjestettiin toukokuussa uudenlainen maakunnallinen rukouskonferenssi, jonka osallistujamäärä jäi kuitenkin alle odotusten.
UutisetSamalla viivalla -koulutuksen osallistujat pääsivät itsekin kokeilemaan, miltä tuntuu nähdä, kuulla tai liikkua huonosti.
UutisetSuomen Vapaakirkko lahjoittaa lähetyskentiltä kerätyt etnografiset esinekokoelmansa Kulttuurien museolle.

Noin 600 esineen kokoelma on Suomessa erittäin merkittävä. Se sisältää esineistöä eri m...
UutisetLähi-Itä on Suomen Pipliaseuran tämän vuoden teemamaa, mikä näkyi myös seuran vuosijuhlilla Hyvinkäällä 21.–22. toukokuuta.

Tapahtumaan oli kutsuttu luterilaisen Hyvän Paimenen seurakunnan kirk...
UutisetSuurjuhliin tehdään ratkaisevia muutoksia harvemmin esimerkiksi vastuutehtäviä vaihtelemalla.
UutisetUskonnottamaksiI itsensä määrittävien englantilaisten ja walesilaisten määrä on ylittänyt kristittynä itseään pitävien lukumäärän, ilmenee vastikään julkaistussa selvityksessä.

Vuonna 2014 koot...
UutisetToukokuun puolivälin rankkasateet johtivat suurtulviin eri puolilla Sri Lankaa. Useita päiviä jatkuneet rankkasateet aiheuttivat tuhoa eri puolilla saarivaltiota, mutta erityisesti maan pääkaupungin C...
UutisetBrasilian Sao Paulossa toukokuun lopussa järjestetty Jeesus-marssi kokosi yli 350 000 ihmistä. Tarkkaa osallistujamäärää ei ole ilmoitettu, mutta järjestäjien mukaan se ylitti selvästi viime vuoden no...
UutisetKarismaattisena kristittynä tunnettu presidentti takertuu valtaan.
UutisetSuomen ortodoksisen kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, on aloittamassa toimikauttaan kesäkuun alussa. Vaalilla valittujen 18 maallikon, 11 papiston ja kolme kanttoreiden edustajan lisäksi kir...
UutisetOnkohan Taivaan Isä unohtanut minut maan päälle, kertoi viime viikolla 104-vuotiaana kuollut veteraanisaarnaaja Arthur Kukkula pohtineensa elämänsä viimeisinä aikoina. Kukkulaa haastateltiin Tyrvään S...
UutisetAuringonpaiste, yhteiset muistot ja Jumalan hyvä sana lämmittivät veteraaneja Keuruulla.
KolumniMitä tarkoittaa, että Sanansaattaja on herätysliikkeen ja samalla protestiliikkeen lehti? Tätä pohdittiin Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen äänenkannattajan, Sanansaattajan, uutisessa toissa...
MielipideViime aikoina on käyty keskustelua alkoholin käytöstä. Itse olin nuorena tarjoilija, joten näin ihmisten alkoholin käytön hyvinkin läheltä.

Nyt kun olen ollut uskossa monet vuodet, suorastaan i...
MielipideVanhusten yksinäisyydestä puhutaan nykyisin paljon. Yksinäisyyttä voidaan kokea siitäkin huolimatta, että ihmisellä on oma perhe tai puoliso. Yksinäisyys voi muuttaa muotoaan mutta olla kuitenkin koko...
Mielipide Jeesus-marssin ajankohdaksi onmuun muassa Ristin Voiton mielipidepalstalla (RV 19) ehdotettu helluntaita vapun sijaan sillä perusteella, että vappuna marssi tuntuu ”hyökkäykseltä työväen juhlaa...
MielipideOlavi Kokkonen (RV 21) ja Kari Hokkanen (RV 22) ottavat vastineissaan voimakkaasti kantaa tasa-arvoisen johtajuusnäkemyksen raamatullisuutta vastaan.

Olemme Hokkasen kanssa samaa mieltä siitä,...
MielipideLuin hämmästellen Ristin Voiton numeroa 14/2016, jossa käsiteltiin suhtautumista uskovana juopumiseen ja toisaalta täysraittiuden opettamista seurakunnissa.

Esitän hämmästykseni avaamiseksi seu...
PakinaViime syksynä Facebookissa kiersi negatiivisuushaaste. Siinä piti viikon ajan joka päivä kirjoittaa kohtaamistaan harminaiheista.

Otin haasteen innostuneena vastaan: lopultakin pääsen hyödyntäm...
MuutPitkä ja vaiherikas elämä, jonka yllä on näkynyt sukupolvien yli ulottuva siunaus. Tämä ajatus kiteyttää Reima Tillanderin elämän matkaa 75 vuoden aikana. Monenlaisia vaiheita ja hetkiä on mahtunut Va...
UutisetErityisasiasiantuntija Miranda Vuolasranta on yksi Suomen tunnetuimmista romaneista. Hän kokee Jumalan johtaneen hänet tehtäviinsä.
MuutUusi testamentti avaa huikeat näkymät siihen, keitä olemme Kristuksessa.
MuutBaptistiperheessä kasvaneen Sara Forsbergin Tea-äiti kannustaa tytärtään tavoittelemaan unelmiaan Hollywoodissa (Kodin Kuvalehti 11/16).

Tea tuki silloinkin, kun Sara ilmoitti muuttavansa Ameri...
PikavisiittiJuha Pekka ”JP” Laitinen on viisikymppinen syntyperäinen keuruulainen. Hän tekee työkseen tietokonehommia sairaalaympäristössä. Laitinen harrastaa musiikkia, vanhoja autoja, mökkeilyä, luonnossa kävel...
MuutUlla ja Paavo Pihlaisella on tänä vuonna kaksinkertainen syy juhlaan, sillä he ovat olleet 20 vuotta naimisissa ja tehneet yhtä kauan musiikkia yhdessä.
Karhulan helluntaiseurakunnan pastori Marjaana Rauma: ”Seurakuntien on turhaa kärvistellä yksinään”
Mitä kristityn tulisi ajatella koronarokotteesta? 
Maahanmuuttajatyö vakiintumisvaiheessa – haasteena aidon monikulttuurisuuden saavuttaminen
Maailma mullistui – mitä nyt? Moni löytää poikkeuksellisesta vuodesta 2020 myös hyvää
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!