Tiistai 24. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Lempi, Lemmikki, Sivi, Siv
Julkaistu 28.10.2020 13:12

Satavuotias Savonlinnan helluntaiseurakunta tavoittaa ihmisiä kotikaupungissaan ja maailmalla

Toivontuvassa syödään yhdessä ja jaetaan päivämääräruuan lisäksi elämän leipää. (Jouni Koskela)

On perjantaipäivä helluntaiseurakunnan rukoushuoneella Savonlinnan Tottinkadulla. Miesporukka päivittää urheilu-uutisia. Toisessa pöydässä rouvat juttelevat lapsenlapsistaan. Elämän leipääkin on tarjolla. Monelle kävijälle hengelliset asiat eivät ole arkipäivää, mutta täällä niiden äärelle hiljentyy lähes jokainen.

 

Tämä on Toivontupa, työmuoto, joka avaa helluntaiseurakunnan rukoushuoneen ovet sepposen selälleen kaupunkilaisille. Se on kuin olohuone, jossa nautitaan hyvästä seurasta, syödään yhdessä ja tehdään vapaaehtoistyötä. Mukaan saa vielä kassillisen päivämääräruokaa.

 

 

Siitä on sata vuotta, kun Savonlinnan helluntaiuskovat järjestäytyivät Eelim-seurakunnaksi pastori Väinö Pfalerin johdolla. Yhdysvalloista 1900-luvun alussa liikkeelle lähtenyt helluntaituli oli levinnyt vauhdikkaasti, Savonlinnaankin jo 1900-luvun toisella vuosikymmenellä.

 

Kaupungissa syntyi kodeissa kokoontuvia uskovien ryhmiä, jotka janosivat Hengen kosketusta. Vuonna 1920 oli aika järjestäytyä virallisesti seurakunnaksi.

Sataan vuoteen mahtuu monenlaista ­– kuten pieniä ja isoja kastetilaisuuksia. Perustamisvuonna 1920 kastettiin yhdessä tilaisuudessa 42 ihmistä.

 

On pidetty kotikokouksia, telttakokouksia, lastenleirejä ja pyhäkouluja. On ollut saarnaajia, evankelistoja, kitarakuoroja, lähetystyötä, nuorteniltoja ja Hengellisen laulukirjan lauluja. Rukoushuoneella on rakennettu ja remontoitu. Siellä on ylistetty ja pidetty rukouskokouksia.

 

 

Niin Savonlinnan kaupunki kuin helluntaiseurakuntakin näyttävät nyt erilaisilta kuin Pfalerin aikaan. Paikan nimikin on muuttunut ihan vain Savonlinlinnan helluntaiseurakunnaksi. Ytimessä on kuitenkin sama Jeesus, ja tänäänkin Kristus meissä on kirkkauden toivo Savonlinnassa ja kaikkialla maailmassa.

Lähetystyöntekijöiden kautta seurakunta on mukana Tansanian työssä ja kääntämässä raamattua suomensukuiselle ersämordvan kielelle.

 

Eri ihmisryhmiä tavoitetaan kotikaupungissakin. Jos ei olisi koronaa, perjantain Toivontuvan jälkeen voisi lauantaina sama paikka täyttyä lapsijoukosta, kun LastenLauantai kokoaisi kymmeniä lapsia toimintapisteiden ja parhaan sanoman äärelle. LastenLauantait alkoivat syksyllä 2016, ja niitä on järjestetty neljästi vuodessa. Kunhan korona hellittää, taas jatketaan.

 

Seurakunta juhlii syntymäpäiviään koronan katveessa. Nuorekas satavuotias katselee iloisesti menneeseen ja varsinkin tulevaan – ja lähettää onnittelutsempit ikätoverilleen Karhulaan ja terveiset nuoremmillekin.

 

 

Marja Koskela



Jaa
Kun toivoa ei enää ole - "Jumala pitää minusta enemmän kiinni kuin minä hänestä"
Jumalan äänen kuulemista oppimassa 
"Haluamme heidän tietävän, että he eivät ole yksin" – Uskoon tulleet muslimit tarvitsevat rukousta
Jounin, 34, isätarina – Kun ajatus lapsesta nostattaa enemmän ahdistusta kuin intoa
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!