Torstai 15. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Janika, Janita, Janina, Janette, Janina, Jannika, Jeanette
Julkaistu 28.4.2018 09:31

Rauhaa epävarmuuden keskellä

Ibrahimin elämässä on uskoontulon jälkeen korkeammat riskit kuin koskaan, mutta hän sanoo olevansa onnellisempi kuin milloinkaan.Mies tervehtii ujon kohteli­aasti. Emme puhu käytän­nössä sanaa­kaan yhteistä kieltä, mutta arabi­ankielisen tulkin kautta Ibrahim avaa ikkunan todellisuuteensa.

 

Korkeasti koulutettu muslimi­mies on paennut kotimaastaan löytääkseen turvallisen paikan elää, mutta onkin löytänyt kyl­mästä pohjoisesta sisäisen rau­han. Samalla ulkoinen turva on yhä vaakalaudalla.

 

Ibrahim edustaa niitä satoja Suomeen tulleita ja sydämessään kristityksi kääntyneitä muslime­ja, joiden uusi usko jää mystee­riksi viranomaisille. Siksi monel­ta jää saamatta myös turvapaikka, vaikka islamilainen suku ja yhtei­sö on jo hylännyt heidät ja julistaa heille kuolemaa.

 

Ibrahim elää juuri tällaisessa tilanteessa. Tieto kääntymisestä on levinnyt. Suku puhkuu mur­haa, mutta miehen turvapaikka­prosessi on kesken ja lupa jäädä Suomeen avoinna. Siksi Ibrahim ei esiinny tässä jutussa omalla ni­mellään eikä kasvoillaan.

 

 

Väärä mielikuva

Syksyllä 2015 Suomeen alkoi vir­rata paljon miehiä Lähi-idäs­tä. Tuon massan mukana kulki myös Ibrahim, joka päätti paeta, kun häntä uhattiin työnsä takia.

 

Rankka vaellus idästä läpi Eu­roopan Suomeen kesti lähes kuu­kauden. Sen uhkarohkein osuus oli kuuden tunnin merimat­ka Turkista Kreikkaan matalalla muoviveneellä.

 

– Se oli todella rasittava mat­ka. Veneessä oli noin 55 ihmistä ja aallot olivat kovat.

 

Kun väsyneet ja märät matkus­tajat rantautuivat, Ibrahim pani merkille, miten iäkäs nainen ja­koi rannalla kuivaa vaatetta. Nai­sen paidassa oli suuri risti.

 

– Minulla on ollut väärä kuva länsimaista, että siellä on väärä­uskoisia ihmisiä, jotka tekevät kaikkea väärää. Tämä oli ensim­mäinen asia, joka mursi tuota aja­tusta, mies myöntää.

 

– Ajattelin, että islamilaiset ra­dikaalit karkottivat meidät, ja nyt meidät ottavat vastaan kristityt, jotka ovat vääräuskoisia.

 

Toinen yllätys koitti Ruotsissa. Turvapaikanhakijat majoitettiin kristilliseen seurakuntaan, ja ihmi­set ottivat heidät iloisina vastaan.

 

– Vanha ajatukseni oli, että kris­titty ei saa edes tulla moskeijaan, koska hän on epäpuhdas. Nyt kris­tityt avasivat seurakuntansa meil­le, vaikka olimme eriuskoisia.

 

 

Hyvä ja rakastava Jumala?

Ibrahim oli ollut jo pitkään tur­hautunut islamiin. Hän kummek­sui sen sisäistä sotimista ja johta­jien vakuuttelua, ettei Isis edus­ta islamia. Ibrahim tiesi, ettei se ole totta.

 

– Kukaan ei uskalla väittää, että väkivalta on Koraanista lähtöisin. He yrittävät luoda hienon ulko­kuoren, mutta sisällä on myrkkyä.

 

Vaikka Ibrahimin ajattelu lä­heni ateismia, hän mietti Juma­lan olemassaoloa. Kysymystensä kanssa mies päätyi Suomeen.

 

Kun eri kristilliset seurakunnat kutsuivat turvapaikanhakijoita ti­loihinsa pelaamaan, viettämään aikaa ja keskustelemaan, Ibrahim lähti sinne mielellään. Hän halusi tietää lisää kristityistä – mutta ei suinkaan kääntyäkseen, vaan pal­jastaakseen kristittyjen todelliset, ehkä riitaisatkin, kasvot.

 

Muslimien jumala testaa jatku­vasti ihmisen tekoja, joten seura­kuntien puhe Jumalan rakkau­desta ei mennyt läpi. Ajatus pel­kästään hyvästä Jumalasta ja Jeesuksen jumaluudesta oli Ibra­himille outo.

 

– Kun puhuttiin, että Jumala on pelastanut sinut, ajattelin, että se on outoa: Jeesus otti paikkani ja kuoli puolestani? Mietin, mistä hän pelastaa.

 

 

Elämää tiedon sijaan

Aluksi Ibrahim etsi Jumalaa tie­don tasolla. Hän esitti vaikeita ky­symyksiä muutamalle arabiaa pu­huvalle helluntaiuskovalle.

 

– Eräs heistä totesi, että oma­tunto on Jumalan sormenjälki ih­misessä, olkoonpa hän kuka ta­hansa. Tämä aiheutti räjähdyksen minussa. Tajusin heti, että tämä on järkevä ajatus.

 

Ajan mittaan Ibrahim sisäisti, että Jumala etsii syntistä ihmis­tä yhteyteensä Jeesuksen kautta. Hän huomasi myös, ettei onnis­tunut jäljittämään kristittyjen ”to­dellisia kasvoja”, sillä seurakun­tien eroista huolimatta niillä näyt­ti olevan yhteinen ydin.

 

– Sama Henki kaikkialla kiinnit­ti huomioni. Se oli tärkeä asia.

 

Eräässä helluntaiseurakunnan tilaisuudessa Ibrahim rukoili Jeesusta sydämeensä. Pian tämän jälkeen Jeesus kutsui häntä unes­sa, ja silloin sana muuttui lihaksi.

 

– Kun otin Jeesuksen vastaan sydä­meeni, huo­masin, että elämä on eri asia kuin tieto. Elävä sana muut­taa sydäntä.

 

Pari kuukautta uskoontulonsa jälkeen Ibrahim kävi arabiankie­lisen Al Massira -kurssin, jonka nimi tarkoittaa ”matkalla”.

 

– Kurssi on matka tutustua Jeesukseen kirjoitusten mukaan. Se ei puolusta Raamattua, eikä siinä verrata kristinuskoa mui­hin uskontoihin. Siinä kerrotaan lyhyesti ja yksinkertaisesti, mitä Raamatussa on.

 

Arabikulttuurille kotoisaan ta­paan kurssilla katsotaan video-opetus, syödään ja keskustellaan. Pienryhmä kokoontuu 13 kertaa oppimaan Raamatun Jumalas­ta. Kurssia pidetään eri maissa, ja sitä on käännetty useille kielille. Myös Ibrahim on vetänyt Al Mas­siraa sekä kristityksi kääntyneille että muslimeille.

 

– Muslimit tykkäsivät kurssis­ta ja siinä oli yllätyksiä heille. Se tarjosi uuden ajattelutavan.

 

 

Liian yleisiä kysymyksiä

Turvapaikkaa Suomessa ja muu­alla Euroopassa odottavilla on paljon sisäisiä paineita. Mieltä kalvaa sekä oma että kotimaa­han jääneen perheen tulevaisuus. Ajatuksiin puskevat huolet, epä­tietoisuus ja helposti myös toivot­tomuus, jopa itsemurha-aikeet.

 

Nämä tunnot ihmiset vievät myös Migrin turvapaikkapuhut­teluihin, joiden päämäärä on selvittää, onko turvapaikan myöntä­miselle perusteet.

 

Ibrahimin mukaan haastatte­lutilanteessa on vaikea avata hen­gellisiä kokemuksia.

 

– Uusi uskova ei aina pysty se­littämään uskoontuloaan ja kris­tinuskon keskeisiä asioita, koska ne ovat uusia hänellekin. Mutta se ei tarkoita, ettei hän olisi uskossa.

 

Myös islamin kirjoittamaton­ta kulttuuria on vaikea selittää. Ei ole helppo todeta, että enää yksi sukulainen pitää yhteyttä ja hän­kin joutuu tekemään sen salaa.

 

– Minulle soittaminenkin on su­kulaisten silmissä suuri rikos siellä. Minä en osaa selittää tätä Migrille, mies parkaisee.

 

Viranomaisten viime aikoina tiukentunut ote turvapaikkojen myöntämiseen on Ibrahimin mie­lestä ymmärrettävä.

 

– Maahanmuuttovirasto on oi­keassa siinä, että eivät kaikki, jot­ka ovat sanoneet olevansa uskos­sa, oikeasti ole.

 

Ongelma aidosti kääntyneiden osalta ovat Ibrahimin mukaan väärät kysymykset. Viranomaiset eivät selvästikään pääse käsiksi ih­misen sisäiseen uskonkokemuk­seen, joka muuttaa sisäisen maa­ilman täysin.

 

Ibrahim toivookin, että Migri käyttäisi haastatteluissa apunaan seurakuntien asiantuntijoita, jot­ka ovat sisällä hengellisissä asiois­sa. Migrin on mahdotonta päättää, onko henkilö uskossa vai ei, koska se ei pysty näkemään ihmisten sy­dämeen.

 

– Minulta kysyttiin muun mu­assa, miksi olen helluntailainen enkä jossakin muussa seurakun­nassa. Lisäksi kysyttiin, mitä tie­dän Jeesuksen syntymästä ja ris­tiinnaulitsemisesta sekä Jumalan kolminaisuudesta.

 

– Voisin väittää, että nämä kaik­ki ovat kysymyksiä, joihin kuka ta­hansa voi vastata, eikä niiden pe­rusteella pysty tunnistamaan, onko joku uskossa.

 

 

Kunnia ohittaa sukusiteet

Yksi hyvä aitoa kääntymistä kar­toittava kysymys on esimerkiksi se, mitä henkilölle tapahtuu, jos hän palaa kotimaahansa. Ibrahim sa­noo, että suomalaisia uskovia tar­vittaisiin avaamaan juuri tätä näkö­kulmaa, jota Migri ei nyt huomioi.

 

Median mukaan tällä hetkellä seurakuntien asiantuntijoita ei juu­ri kuulla turvapaikkapuhutteluissa. Lisäksi niiden tulkkauksessa on il­mennyt ongelmia. Muun muassa näistä syistä eduskuntatalon edes­sä pidettiin 28. huhtikuuta mielenilmaus kristittyjen turvapaikanhaki­joiden puolesta.

 

Ibrahimin uskoontulo on nosta­nut hänen ulkoiset uhkansa hälyt­tävälle tasolle. Suomessa uhka on toistaiseksi rajoittunut vastaanot­tokeskusten radikaalimuslimien kiroaviin sanoihin. Kotimaahan paluu tarkoittaisi kuolemaa. Lä­hisukulaiset ovat tehneet tämän selväksi. Suomalaiselle, joka on tot­tunut peilaamaan, mikä on oikein ja väärin, ajatus on järjetön. Lähi-idässä sen sijaan islam sekä häpeän ja kunnian kysymykset ajavat su­kusiteiden ohi.

 

– Tämä on esillä joka puolella julkisesti. Jopa oma perhe on val­mis tappamaan, jos olet kääntynyt. Vaikka he eivät olisi niin uskonnol­lisiakaan, he luulevat, että juma­la rankaisee heitä, jos heidän lap­sensa on kääntynyt kristityksi. Asia tuottaa heille myös pettymystä ja häpeää, Ibrahim avaa.

 

– Islamin laki on eri asia kuin po­liittiset lait. Islam on todella tark­ka tässä. Se, joka on kääntynyt isla­mista, tulee tappaa.

 

Vaikka sanat osuvat Ibrahimiin itseensä, miehestä ei välity pääl­limmäisenä ahdistus ja pelko vaan ilo ja rauha, jotka Jeesus on tuonut pysyvästi hänen sydämeensä. Ibra­him myös suree lopulta enemmän läheisiään kuin itseään.

 

– Pelkään, että heidän vihansa syö heitä.

 

Ajatus kuulostaisi liiankin jalolta, elleivät miehen hartiat nytkähtäi­si ja ääni särkyisi juuri tässä kohtaa.

 

 

Ruut Ahonen



Jaa
Kristitty yrittäjä loistaa Jumalan valoa siellä, missä kulkee
Isältä eväitä elämään
Paikkansa löytänyt matkalaukkulapsi
Kielimiehen kutsumus
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!