Tiistai 19. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Elisabet, Liisa, Eliisa, Elisa, Elise, Liisi, Elisabet, Lisa, Lisen, Lisbet, Elise
Julkaistu 7.10.2019 12:29
"Jeesus tuo toivon, ja me olemme sen lähettiläitä"

Kutsumus vaatii sitoutumista

Bill Wilson vieraili Helsingin Saalem-seurakunnassa 29. syyskuuta. Tulkkina toimi Mika Yrjölä. Kuva: Inkeri Tuikka

Bill Wilson ei pelkää viedä evankeliumia ja aineellista apua vaarallisillekaan seuduille.

Vuosi on 1960, ja tapahtuma­paikkana on Saint Peters­burgin kaupunki Floridassa. 12-vuotias poika kyyhöttää kadun­kulmauksessa ilman ruokaa ja vettä jo kolmatta päivää. Juuri siihen äiti hänet jätti. Pojalla ei ole mitään paikkaa, mihin mennä. 

 

Kadunreunaan pysähtyy auto, sen kuljettaja astelee pojan luo, laskee kätensä tämän harteille ja kysyy, onko kaikki hyvin. Autoilija on aivan tavallinen helluntailainen perheenisä. Hän ei vielä aavista, millaiset seuraukset heidän kohtaamisellaan tulee olemaan.

 

Mies ei tiedä, että helluntailaisten lastenleirillä, jolle hän pojan lähettää vielä samana päivänä, tämä tulee kuulemaan Jeesuksesta ensimmäistä kertaa ja tekemään uskonratkaisun. Hän ei tiedä, että poika, Bill Wilson, tulee aikuisena perustamaan maailman suurimman pyhäkouluja pitävän evankelisen järjestön ja että pojan elämäntehtäväksi muodostuu kärsivien lasten auttaminen eri puolilla maailmaa ja heidän johdattamisensa Jeesuksen luo. 

 

Autoilijan pieni ystävällinen teko, pieni ajallinen ja rahallinen panostus, pelasti yhden pojan elämän ja samalla mahdollisti lukemattomien lasten elämän­muutoksen tulevina vuosi­kymmeninä. 

 

Maailman suurin pyhäkoulu

Bill Wilsonin ja hänen tiiminsä työhön kuuluu kiertää kaupunkien kaikista pahamaineisimmilla alueilla etsimässä lapsia ja tuomassa heitä avun piiriin. Inhimillisen kärsimyksen kohtaaminen raastaa sydäntä ja pakottaa toimimaan: niin sisällissotien runtelemissa maissa nälkää näkevät lapset, vaikeasti sairaat varattomien perheiden jälkeläiset kuin jengien ja huumekauppiaiden kansoittamien kortteleiden kasvatitkin tarvitsevat aineellista ja hengellistä apua.

 

– He eivät ole toivottomia tapauksia. Heillä ei vain ole toivoa näköpiirissä elämässään tällä hetkellä.

 

Metro World Child -järjestö, jonka Wilson perusti vuonna 1980 New Yorkin Brooklynissa, on tunnettu avustustyöstään sekä pyhäkoulutoiminnastaan. Evankeliumi saavuttaa sen kautta viikoittain yli 200 000 lasta. 

 

Järjestön toimintamuotoihin kuuluu joissain Aasian ja Afrikan maissa myös esimerkiksi ihmiskaupan vastainen työ. Riski­ryhmiin kuuluvien lasten ja perheiden etsiminen ja tukeminen auttaa ennaltaehkäisemään lasten päätymistä ihmiskaupan uhreiksi. Tältä kohtalolta Metro World Child on pelastanut jo satoja lapsia. 

 

Vaaroilta ei välty

Osassa niistä paikoista, joissa Bill Wilson liikkuu, on tarpeen kantaa asetta itsepuolustussyistä tai jopa käyttää luotiliivejä. Mies on katsonut kuolemaa silmästä silmään useita kertoja. Häntä on ammuttu kaksi kertaa, puukotettu neljästi ja monta kertaa heitetty alas rakennuksesta. Hän on myös ollut kolmessa lento-onnettomuudessa. 

 

– Tämä on se maailma, jossa minä elän. 

 

Viimeisin ampumatapaus sattui Syyriassa puolitoista vuotta sitten. Luotiliivi pysäytti luodin muttei estänyt ruhjeen syntymistä. Sen seurauksena kylkiluita katkesi. 

 

Kutsumus kantaa kaikesta huolimatta. Moni lapsi on yhä vailla auttajaa, ja se saa Wilsonin jatkamaan. 

 

– Minä olin yksi näistä pojista. Minä olin se poika, jota kukaan ei halunnut, Wilson sanoo.

 

Jos Wilsonin olisi aikanaan Saint Petersburgin kadunkulmasta poiminut joku muu kuin tuo uskova mies, kaikki olisi toisin. 

 

– Kuka tahansa olisi voinut ottaa minut siitä mukaansa, jengiläinen, pedofiili tai ihmis­kauppias. 

 

– Olen käyttänyt koko aikuis­ikäni tehden auttamistyötä köy­hien lasten parissa eri puolilla maailmaa. 

 

Elä niin kuin opetat

Bill Wilson asuu New Yorkissa samassa rakennuksessa kuin Metro World Child -järjestön työntekijät ja harjoittelijat. 

 

– En odota kenenkään tekevän sellaista, mitä en itse tekisi.

 

Tätä periaatetta Wilson noudattaa johtamisessa yleensäkin.

 

– Täytyy näyttää itse esi­merkkiä omalla elämällä. Muuten ajautuu liian kauas käytännön todellisuudesta.

 

Wilson myös ajaa pyhäkoulubussia aina kaupungissa ollessaan – viime kerrasta on pari viikkoa. 

 

– Kutsumukseen sitoutumisen täytyy olla voimakkaampaa kuin tunteiden. 

 

– Ilo syntyy täyttymyksestä ja täyttymys syntyy siitä, että tietää kutsumuksensa, Wilson sanoo. 

 

– Elän kutsumukselleni. Kun ymmärtää oman tehtävänsä, siitä tulee vaikuttava tekijä elämään. 

 

– Tämä ei ole pelkkää teoriaa. Elän tätä todeksi. 

 

Visio vai voivottelu?

Bill Wilson on nähnyt lukemattomien lasten elämän muuttuvan, kun nämä ovat löytäneet toivon. Saman ovat nähneet monet hallinnolliset johtajat eri kaupungeissa ja valtioissa. 

 

– Saan kutsuja eri maista, ja minulta kysytään, voisinko tulla pitämään pyhäkoulua heidän maahansa.

 

– He ovat nähneet työmme tuloksia. Ihmiset löytävät toivon, vapautuvat huumeista ja
alkoholista, kiinnostuvat opiskelusta. 

 

– Jeesus tuo toivon, ja me olemme sen lähettiläitä.

 

Tällä hetkellä Metro World Child toimii Yhdysvaltojen lisäksi muun muassa Perussa, Kolumbiassa, Haitissa, Keniassa, Ugandassa, Romaniassa, Bulgariassa, Intiassa, Indonesiassa ja Filippiineillä.

 

– Monia ovia on avautumassa. Se kuitenkin vaatii, että teemme työtä yhdessä. Kumppanuudessa on voimaa. 

 

Wilson rohkaisee ihmisiä vaikuttamaan.

 

– Voit joko kirota pimeyttä tai sytyttää kynttilän sen keskelle. Valinta on sinun. 

 

Priorisointikykyä tarvitaan

Hätä ei lue lakia, ei katso kalenteria eikä kelloa. Joskus avun­tarve on niin akuutti, että vain välitön toiminta voi pelastaa lapsen hengen. 

 

Bill Wilson ei epäröi keskeyttää toimiaan ja tehdä äkillisiä muutoksia suunnitelmiinsa, kun tilanne sitä vaatii. Taannoin hän lensi Haitiin päivän varoitusajalla järjestämään pienen potilaan kuljetusta Yhdysvaltoihin kiireelliseen leikkaukseen. 

 

Ilman vastaavaa mielenlaatua ja auttamisalttiutta ei Wilsonia aikanaan auttanut mieskään olisi pysähtynyt tämän kohdalle. 

 

– Hänen oma poikansa oli sairaalassa kuolemassa leukemiaan, mutta silti hän pysähtyi minun takiani. 

 

– Omien tarpeidensa ja perheensä ongelmien keskelläkin hän pysähtyi minut nähdessäni ja kysyi, oliko kaikki hyvin. 



Jaa
Verwer: Lähetystyöllä on kiire
Koskettavien kirjojen asialla
Isä itärajalta
Muutto uuteen kotiin
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!