Lauantai 18. tammikuuta.
Nimipäivää viettää Laura
Julkaistu 8.1.2020 10:22

Suomalais-perulainen pariskunta Joona ja Rachel: 

”Kulttuurierot tuovat  tuplasti ongelmia ja hyvää”

Yksikään aviopari ei välty tarpeelta joutua sovittamaan yhteen kahden erilaisen ihmisen tapoja.

Joona ja Rachel nauttivat kahden kulttuurin tuomista hyvistä puolista ja luovivat erilaisuuksien kanssa. Vaikka kulttuurierot luovat lisäpaineita, ei harmoninen yhteiselo ole mahdotonta.

Suomalais-israelilaisen Joonan ja perulaisen Rachelin yhteinen tarina alkoi vuonna 2011, kun Rachel oli Suomessa au pairina. Molemmat kävivät Helsingin Saalemissa, mutta eivät tutustuneet ennen kuin elokuussa Rachelin lähtöjuhlassa.

 

Koko yön kestänyt keskustelu sinetöi tulevaisuuden: Rachel päätti viime hetkellä jäädä Suomeen, ja joulukuussa nuori­pari meni jo naimisiin. Rohkeaan päätökseen vaikuttivat niin suhteessa koettu rauha kuin Rachelin Joonasta näkemä uni. Molemmat kokivat, että toinen on itselle oikeanlainen, yhdessä oli niin helppoa olla. Oli kuin palapelin palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen.

 

– Rachel vaikutti mielen­kiintoiselta, lämpimältä, sydämelliseltä ja mukavalta ihmiseltä. Minun oli luonnollista olla oma itseni Rachelin kanssa. Hänestä huokui se, että hän elää lähellä Jumalaa.

 

Pastori- ja lähetystyöntekijä­isän tyttärenä Rachel oli lapsesta asti ollut kiinnostunut Israelista ja haaveili israelilaisesta miehestä. Tullessaan Suomeen hän rakastui Suomeen ja mietti, josko suomalainen mies olisi sittenkin hyvä. Kun Rachel kuuli, että Joona on isän puolelta israelilainen, hän tiesi löytäneensä sen, mitä oli etsinyt. Myös miehen usko, palvelualttius seurakunnassa ja läheinen suhde Jumalaan tekivät vaikutuksen. Joona ei ollut myöskään macho, kuten latinot yleensä.

 

– Joona rakastaa, palvelee ja kunnioittaa minua vaimonaan. Voimme tehdä kaikki yhdessä. Kumpikaan ei ole toista ylempänä. Joona on myös kiltti eikä sano asioita, jotka loukkaavat minua.

 

Kulttuurien yhteentörmäyksiä

Vaikka Rachel ja Joona ovat kokeneet, että he pystyvät puhumaan kaikesta ja arjessa on riittänyt naurua, ei kahden erilaisen kulttuurin yhteensovittaminen ole ollut helppoa. Latinojen suorasukainen tapa ilmaista asioita oli alkuun pieni šokki Joonalle, mutta ajan kanssa hän tottui siihen ja oppi ymmärtämään, ettei Rachelin tarkoitus ollut loukata häntä. Myös vaimon voimakkaisiin tunteen­ilmaisuihin tottuminen vei aikansa.

 

Puheliasta ja nauravaista Rachelia suomalaisten hiljaisuus ja tarve vetäytyä yksinäisyyteen ihmetyttivät alussa. Perussa perheet ovat suuria ja ihmisiä on aina paljon koolla seurustelemassa ja syömässä yhdessä. Ääntä riittää. Myös suhtautuminen ruokaan hiersi alussa. Perussa on paljon köyhyyttä ja pulaa ruoasta, minkä vuoksi Rachelia suututti, jos Joona heitti ruokaa roskiin.

 

Vuodet ovat hioneet pariskuntaa yhteen ja tuoneet ymmärrystä eroavaisuuksiin. Parisuhteen hoitamisessa tärkeitä asioita ovat olleet anteeksi pyytäminen ja antaminen, pyrkimys ymmärtää ja kunnioittaa toista, sekä rakkaus.

 

– Kulttuurierot tuovat tuplasti ongelmia mutta myös tuplasti hyviä asioita. Avioliitto on kaikille vaikea, Rachel pohtii.

 

– Jokaisessa avioliitossa joudutaan rakentamaan oma kulttuuri, Joona toteaa.

 

Sopeutuminen uuteen maahan vie aikansa

Uuteen kotimaahan sopeutumisessa Rachelia on auttanut kunnioitus erilaisia kulttuureja kohtaan.

 

– Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia. Siksi pyrin siihen, etten häiritse ihmisiä. Olen esimerkiksi metrossa hiljaa omissa ajatuksissani.

 

Tärkein tuki vieraaseen kulttuurin sopeutumisessa on ollut Joona.

 

– Kun olen surullinen, Joona yrittää tehdä minut iloiseksi. Tai jos en halua mennä jonnekin yksin, niin Joona saattaa viedä tai hakea minut. Hän yrittää auttaa, etten tuntisi itseäni yksinäiseksi. Myös lapset ja heidän hymynsä ja riemunsa auttavat.

 

Perheen lisäksi ystävät, seurakunta ja henkilökohtainen usko ovat auttaneet Rachelia sopeutumisessa. Jumalalle voi aina purkaa sydäntään.

 

Kielen oppiminen helpottaa käytännön elämää. Rachel oppi suomen kielen alkeet melko nopeasti, ja jo parin vuoden jälkeen hän suoritti ammattikoulussa kursseja suomen kielellä.

 

Hyvätkään asiat eivät ole kuitenkaan vieneet kaipausta perhettä kohtaan. Matkat Peruun ovat pitkiä ja kalliita, joten Rachel ja Joona ovat käyneet vain pari kertaa Perussa ja Rachelin sukulaisia on vieraillut välillä Suomessa. Erityisen vaikeaa Rachelille oli olla erossa äidistään. Kun tämä menehtyi vuosi sitten, hänen on ollut helpompaa hyväksyä, että elämä on nyt Suomessa.

 

Molemmissa kulttuureissa on puolensa

Peru on läsnä Rachelin ja Joonan elämässä monin tavoin. Rachel haluaa välittää joitakin maansa perinteitä lapsilleen. Heidät kasvatetaan monikielisiksi. 5-vuotias poika puhuu suomea ja espanjaa sekä lisäksi jonkin verran englantia, joka on ollut vanhempien pääasiallinen kommunikointikieli. Nuorempi poika on vasta puolivuotias.

 

Perheen ruokapöydässä on usein perulaista ruokaa.

 

– Perussa on voimakas ruokakulttuuri ja ruoka on kansallinen ylpeys. Se on ollut minulle siu­naus, sillä Rachel on hyvä laittamaan ruokaa, Joona myhäilee.

 

Hän arvostaa perulaisessa kulttuurissa perhekeskeisyyttä ja aitoa välittämistä. Perussa perheeseen lasketaan myös suku.

 

– Jos joku joutuu käymään vaikkapa flunssan takia lääkärissä, niin perheenjäsenet tulevat mukaan tai kyselevät, miten voisivat auttaa. Tai he voivat tulla kylään ja tuoda jotain syötävää, Joona kertoo.

 

– Kun kävin Perussa, minua kohdeltiin kuin kuningasta. Minulta kyseltiin jatkuvasti, mitä tarvitsen, mihin haluan mennä ja mitä syödä. Siinä tunsi itsensä tärkeäksi.

 

Joonalla on Suomessa suhteellisen pieni suku, mutta Rachelin myötä he ovat olleet tiiviimmin tekemisissä. 

 

Rachel arvostaa Suomessa muun muassa ihmisten kiltteyttä ja sisukkuutta.

 

– On hyvä, ettei täällä ole machokulttuuria ja miehiä kunnioiteta enemmän kuin naisia, vaan kaikki ovat samanarvoisia ja voivat tehdä samoja asioita. Arvostan myös rehellisyyttä ja suomalaista sisua. Vaikka elämässä olisi ongelmia, niin ihmiset eivät ajattele, että kaikki on loppu.

 

– Suomessa on turvallista elää ja ihana luonto. Kun sanon, että Suomi on taivas, niin kaikki valittavat pimeyttä. Mutta pimeys on parempi kuin tyhjä vatsa.

 

Joonakin arvostaa nykyään aiempaa enemmän Suomea ja hyvinvointia, jonka keskellä hän saa elää.

 

– Suomessa pahin katastrofi on kaamosaika, Perussa tulee tulvia ja maanjäristyksiä. Se on tuonut vähän perspektiiviä.

 

Tulevaisuus on Jumalan käsissä

Joona ja Rachel elävät pikku­lapsiarkea ja opiskelevat. Hoitoalalla aiemmin työskennellyt Joona valmistuu pian liike­talouden tradenomiksi. Rachel on äitiyslomalla matkailualan opinnoista. 

 

Pariskunnalla ei ole suuria tulevaisuuden haaveita. Rachel toivoo, että he saisivat vielä lisää lapsia ja opinnot suoritettua loppuun.

 

– Haluaisin löytää paikkani Suomessa ja tietää, mitä tarkoitusta varten olen täällä, mikä on Jumalan suunnitelma.

 

– Lasten kannalta on hienoa voida asua Suomessa, että he saavat koulutuksenkin myötä hyvän pohjan elämälleen. Toisaalta voisi olla kiva asua jossain vaiheessa vaikka Perussa tai Is­raelissa, Joona miettii.

 

Molemmille on loppujen lopuksi tärkeintä elää Jumalan tahdossa ja suunnitelmassa.

 

– Haluamme olla siellä, minne Jumala haluaa viedä meidät.

 

 

Elina Kirkkomäki



Jaa
Intialaiset kiittävät lähetyssaarnaajia
”Kulttuurierot tuovat  tuplasti ongelmia ja hyvää”
Sairaalapappi on läsnä ilon ja kaipauksen hetkellä
Korhoset kaikista köyhimpien asialla
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!