Tiistai 19. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Jooseppi, Juuso, Joosef, Josefiina
Julkaistu 28.4.2018 09:19

Kuinka turvallinen yhteisömme on?

Puheet ylöstempauksesta ja Venäjän hyökkäyksestä syöpyivät monen 1970-luvun helluntaikasvatin mieleen. - Helluntaiseurakunnissa on menty paljon eteenpäin, jos mietitään, mitä lapselle voidaan kertoa, kirjailija Aila Ruoho (kesk.) sanoi paneelissa, jossa annettiin vinkkejä turvallisemman yhteisön luomiseksi. Kuva: Ruut Ahonen

Mitä on hen­gellinen vä­kivalta? Mil­laista se oli helluntailiik­keessä takavuosina, ja esiintyy­kö sitä yhteisöissämme edelleen? Miten hengellisen väkivallan trau­moista voi toipua?

 

Muun muassa näihin kysymyk­siin tartuttiin 21. huhtikuuta Tur­vallinen yhteisö -seminaarissa Ke­ravan helluntaiseurakunnassa.

 

Hengellisten yhteisöjen kierou­tumia on puitu viime aikoina kir­joissa ja mediassa, mutta nyt hel­luntailiikkeessä harjoitettiin itse­tutkistelua ensimmäistä kertaa yleisötilaisuuden muodossa Hel­luntaikirkon ja Avainmedian aloit­teesta.

 

– Tarkoitus on katsoa peiliin ihan huolella ja samalla arvioida sitä, onko kritiikki ollut tasapai­noista vai yli- tai alimitoitettua, juontaja Niilo Närhi määritteli.

 

Kuin avoimuuden takeeksi päi­vän paneelikeskusteluun oli kut­suttu aihetta teoksissaan käsitel­leet kirjailijat Terho Miettinen ja Aila Ruoho sekä helluntailiik­keessä kasvanut ja siitä myöhem­min erkaantunut seurakuntaneu­vos Thorleif Johansson.

 

Päivän pääpuhujana toimi ka­nadalaisen yliopiston professori ja vaativan erityistason psykote­rapeutti Heidi McKendrick, joka asiantuntemuksensa lisäksi jakoi noin sadalle kuulijalle värikkäitä kokemuksia omasta helluntaihis­toriastaan Jeesuksen toista tule­musta käsittelevine lasten väritys­kirjoineen ja hameenhelman pi­tuuden mittaamisineen.

 

Avoimesta epäkohtien käsitte­lystä huolimatta seminaari oli hoi­tava ja huumorin sävyttämä.

 

 

Miksi vain osa kokee trauman?

Heidi McKendrick totesi hengel­lisen trauman eli sielun haavan vievän monesti hengelliseen krii­siin, johon voivat liittyä myös uu­pumus ja masennus. Traumojen synty on aina yksilöllinen, ja usein jollakin muulla elämänalueella haavoittuneet saavat helpommin myös hengellisiä traumoja.

 

McKendrick kertoi, että psyko­terapiassa on tutkittu, miksi sa­moista tilanteista jää toiselle trau­ma ja toiselle ei.

 

– Voi olla, että esimerkiksi jon­kun lapsen kohdalla on ollut eri herkkyyskausi, kun jotkut tapah­tumat ovat tapahtuneet. Asiaan voivat vaikuttaa myös persoonal­lisuuden piirteet tai se, että jolla­kin ollut empatiaa perheen ulko­puolella. Se voi olla ratkaisevaa sii­nä, miksi hän ei traumatisoitunut.

 

McKendrickin mukaan hengel­lisen väkivallan kokemus on sen uhrille äärimmäisen traumatisoi­va, sillä kun vyyhtiin sotkettu Ju­malakaan ei ehkä lohduta häntä, yksinäisyys on syvää.

 

Traumasta voi kuitenkin ehey­tyä, kun sitä saa purkaa turvalli­sessa ympäristössä. Vähitellen su­ruprosessin tavoin kokemus saa uuden merkityksen.

 

– Yksi tyypillinen uusi merkitys on alkaa auttaa muita, jotka ovat kokeneet samaa.

 

 

Helmasyntinä suorituskeskeisyys

Mitkä sitten ovat olleet tai ovat ne Helluntaiherätyksen toimintamal­lit, joilla on kenties pohjimmiltaan tarkoitettu vain hyvää mutta saa­tu ihmisiä rikki ja karkotettua seu­rakunnista?

 

Moni hengellisen väkivallan piirre sopii helluntailiikettä pa­remmin kulttimaisiin lahkoihin, joilla on yksi kontrolloiva johtaja. Silti osa niistä, kuten autoritääri­nen johtamistyyli, kirjoittamatto­mat säännöt tai lakihenkiset synti- ja sääntölistat, joihin seminaarin vastuuhenkilötkin olivat kasvu­vuosinaan törmänneet, nousivat esiin osana liikkeen historiaa.

 

McKendrick kommentoi myös helluntailaisuuden taipumusta suorituskeskeisyyteen, joka poh­jimmiltaan heijastaa vääristynyttä jumalakuvaa.

 

– Kysytään, mitä kuuluu, ja toi­nen vastaa, että Herra on hyvä. On ajateltu, että omilla tunteilla ei ole mitään merkitystä. Haavat pyritään kätkemään. Voi olla, et­tei ihminen pysty olemaan heik­ko ja haavoittuva edes Jumalan edessä, kun kuva hänestä on vää­ristynyt, luennoitsija totesi ja sa­noi itsekin omaksuneensa lapse­na ankaran jumalakuvan, johon kytkeytyi jatkuva riittämättömyy­den kokemus.

 

 

Nykyongelmat valtarakenteissa?

Päivän aikana todettiin, että liik­keen raikuleimmat vuodet lasten­leirien yörukouskokouksineen ja lakihenkisine syntilistoineen ovat takanapäin. Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikai­nen korosti, että siitä huolimatta on tärkeää kysyä, mikä nykypäi­vän helluntailaisuudessa kaiher­taa ihmisiä ja miten yhteisöistä saataisiin entistä turvallisempia.

 

– Jotta tavoitteeseen päästään, on katsottava, mitä vahinkoa olemme tehneet tai mitä haastei­ta nyt on.

 

Yleisöstä nousi yhtenä nyky­haasteena esiin valtarakenteet. Kyseltiin muun muassa, pitäisi­kö vanhimmiston elinikäinen jä­senyys muuttaa määräaikaiseksi, jotta hengellisen väkivallan mah­dollisuus vähenisi.

 

Riihimäkeläinen Minna Man­tila kertoi seminaarin tauolla miettineensä paljon seurakunnallista vallankäyttöä.

 

– Ei välttämättä ole tarkoitus olla autoritäärinen, mutta silti ih­minen voi kokea sen autoritää­risenä.

 

Mantila kertoi tulleensa semi­naariin oikeastaan juuri valtaan liittyvien ongelmien vuoksi.

 

– Eivät nämä ole pelkästään menneisyyttä. Itse haluaisin olla siinä joukossa, joka olisi ehkäi­semässä sitä, ettemme enää tee väkivallan uhreja, vaan enem­mänkin voisimme muuttua tur­valliseksi yhteisöksi, joka on se tavoite.

 

 

Ruut Ahonen

 



Jaa
Mistä löytyisi uusi Kuolemankauppias?
Sydämellä rukous ja kristittyjen yhteys
Roolin avulla ei voi kohdata nuoria
Paikallinen ja valtakunnallinen nuorisotyö kulkevat käsi kädessä
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!