Keskiviikko 28. lokakuuta.
Nimipäivää viettää Simo, Simon
Julkaistu 9.12.2019 14:54

Kasvanut itsetunto auttaa romaneja kohti parempaa huomista

Korhoset kaikista köyhimpien asialla

Evankeliumia viedään romanikyliin aina yhdessä aineellisen avun kanssa, mutta samalla kannustetaan ihmisiä parantamaan itse omia elinolojaan. - Olennaista on työn pitkäjänteisyys, Korhoset vahvistavat. Kuva: Korhosten albumi

Postilakko teki hallaa Fidan perinteiselle Toivon kipinä -keräykselle romanikylien hyväksi.

Toivon kipinä. Se on todellakin osuva nimi Itä-Euroopan romani­kyliä auttavalle kampanjalle, Klaus ja Satu Korhonen huomaavat jälleen kuin uusin silmin kesken haastattelun.

 

– Vaikka olisi kurjatkin olot, toivo ratkaisee sen, jaksavatko ihmiset kurotella kohti parempaa huomista. Kampanjalla kerätty apu on kuin kipinöitä parempaan huomiseen, Klaus Korhonen innostuu.

 

Kahteentoista Itä-Euroopan maahan kohdistuvan Toivon
kipinä -työn viemä apu on ympäri­vuotista, mutta joulu­kampanja on erittäin merkittävä osa työtä. Tänä vuonna on ollut vähän hätä kädessä.

 

– Postilakon aikana Fida ei saanut tietoa menemään ihmisille, Korhoset kertovat.

 

Onneksi lakko päättyi tämän haastattelun kirjoittamisaikana.

 

Toivon kipinän toiminta­malliin kuuluu, että Suomesta kerätään varoja lahjapusseja varten sekä lisäksi lämpimiä asusteita. Sukkien, lapasten ja kaulaliinojen oheen pusseihin tulevat muut tavarat ostetaan Romaniasta paikallisista kaupoista. Pussin hinnaksi tulee 5–10 euroa keräyksellä saaduista varoista riippuen.

 

– Monelle lapselle se on joulun ainoa lahja. Sillä, että pussissa on uudet sukat tai lapaset, joista voimme sanoa, että nämä on sinua varten rakkaudella tehty, on iso merkitys, Satu Korhonen kertoo.

 

– ”Siunausta! Tulettehan ensi vuonnakin”, lapset huutavat kylän­raitilla.

 

Kylmä, lika ja nälkä vaivaavat

Romanikylissä auttamisen kes­kiössä ovat olleet juuri lapset, joista monet juoksentelevat kylän mutaisilla ja välillä jäisilläkin kujilla paljaat jalat saappaissa tai pahimmillaan kokonaan ilman kenkiä.

 

Vielä vakavampaa on kuitenkin se, että kaikki lapset eivät pääse kouluun tai koulunkäynti jää kesken eivätkä lapset opi lukemaan.

 

– Itsekin lukutaidottomat vanhemmat eivät tue lasten koulunkäyntiä, vaan lapsista koetaan olevan enemmän hyötyä kodin töissä, Satu Korhonen kuvailee.

 

Toivon kipinä -varoilla muun muassa tuetaan romanilasten
iltapäiväkerhoja, joissa lapset tekevät läksyjä, saavat tukiopetusta ja aterian ja pääsevät pesulle.

 

– Likaisuus on yksi romanien syrjinnän syy, Klaus Korhonen huomauttaa.

 

– Iltapäiväkerhossa käyvät lapset kokevat olevansa arvokkaita eivätkä halua lähteä kerjäämään elantoa saadakseen. Emme tiedä työn piiristä yhtäkään, joka olisi enää niin tehnyt.

 

Iltapäiväkerhossa myös kerrotaan lapsille Jeesuksesta. Ilosanoma kulkee lasten mukana heidän koteihinsa, ja usein syntyy seurakunta. Monia vanhempia on raitistunut uskoontulon myötä.

 

Romanien omille seurakunnille on tarvetta, sillä Romanian 2–3 miljoonaa romania eivät useinkaan ”mahdu” vanhan kulttuurikansan, romanialaisten, helluntai- tai baptistiliikkeen hienoihin kirkkoihin.

 

Myös kieli rajaa romaneja pois romanialaisseurakunnista.

 

– Romanilasten äidinkieli on tavallisesti romanikieli ja romanian kieli opitaan mahdollisesti vasta koulussa, Korhoset kertovat.

 

– Romanijumalanpalveluksissa on paljon lauluja ja runon­lausuntaakin romanikielellä. Ilma­piiri on tunteikas. Ihmisillä on kova Sanan nälkä.

 

Romanit lähes poikkeuksetta kunnioittavat Jumalaa ja seura­kuntia eivätkä pidä kristittyjen välisistä raja-aidoista. Korhoset kertovat, että helluntailiike saavuttaa erityisesti romanien sydämiä – helluntaiseurakunnissa käytetyt sanat ja uskon ilmaisu­tavat tulevat lähelle tunne-elämää.

 

Polttopuita ja äitiyspakkauksia

Merkittäviä avustustapoja romani­kylissä ovat joululahja­kassien lisäksi esimerkiksi poltto­puiden toimittaminen ja sairauden­hoitokuluissa auttaminen.

 

Naisten asema monilapsisten perheiden huoltajina on usein ahdas ja raskas. Eri puolilta Suomea onkin kerätty romanikyliin äitiyspakkauksia nimenomaan naisia auttamaan.

 

– Naisten sydämet aukeavat ihmeellisellä tavalla, kun viemme jotakin lapsille, Satu Korhonen kertoo.

 

Joskus kyse on siitä, onko autettavalla ylipäätään kattoa päänsä päälle – eräskin vanha nainen nukkui taivasalla halkopinon päällä. Joskus auttaminen on taas meidän näkökulmastamme katsoen pientä.

 

– Yhteen kylään on ostettu jo pitkään jouluksi kaksi isoa sikaa jouluateriaksi. Kylä on ollut aina todella köyhä, eikä siellä ole ollut tapana käydä koulua. Nyt kylässä on kerhotoimintaa lapsille.

 

Korhoset painottavat, että pitkä­jänteisen työn avaimena on juuri koulutus. Iltapäiväkerhojen pitämisen lisäksi lapsille opetetaan myös esimerkiksi musiikkia ja puutöitä.

 

– Moni romanilapsi on menestynyt koulussa hyvin ja on lapsityön ”jatkeena” tarjotulla koulutuksella pystynyt hankkimaan itselleen ammatin esimerkiksi rakennusurakoitsijana.

 

EU-rakennusten lukitut ovet

Romania on kuulunut Euroopan unioniin vuoden 2017 alusta alkaen, samoin kuin Bulgaria, jossa Fida myös tekee työtä roma­nien parissa. Itä-Euroopan maiden pääsy EU:n jäseneksi ei ole kuitenkaan juuri näkynyt romanikylissä, Korhoset sanovat.

 

– Minun havaintoni on, että EU:n apu ei yllä köyhimpiin romani­yhteisöihin, ja arvelen, että romanijärjestöissä apua hallinnoivat hyväosaisimmat ihmiset. Apu jää jonnekin välille, Klaus Korhonen sanoo.

 

– EU:ta myös sumutetaan. Kylässä voi olla kyltit ison rakennuksen edessä, että se on rakennettu EU-varoin, ja rakennusta juhlitaan isosti, mutta sitten ovet laitetaan lukkoon, Korhonen jatkaa.

 

Toivon kipinä -kampanjan apu Romaniassa kanavoidaan romanian­saksalaisten Robert ja Elena Krausin perustaman
Betlehem-säätiön kautta.

 

– Säätiöllä on noin sata paikallista vapaaehtoista, jotka ovat varttuneet avun piirissä ja ha­luavat nyt jakaa samaansa hyvää eteenpäin, Satu Korhonen kertoo.

 

Avain toivoon

Korhosten vierailut Romanian romanikylissä alkoivat vuonna 2010. Heidän aiemmasta asuinpaikastaan Itävallasta oli helppoa käydä muissa keskisen Euroopan maissa. Nykyään pariskunta käy Suomesta Romaniassa noin kolme kertaa vuodessa.

 

– Kun jäin eläkkeelle, totesin, että olen vuosikymmenet päässyt palvelemaan lähinnä hyvinvoivia, rikkaita ihmisiä ja että on korkea aika palvella kaikista köyhimpiä, pitkän uran pastorina ja seurakunnanjohtajana Suomessa sekä lähetystyöntekijänä ulkomailla tehnyt Klaus Korhonen kertoo.

 

Hän keskittyy Romanian-työssä avustustyön lisäksi erityisesti seura­kuntien varustamiseen ja raamatunopetukseen.

 

Korhoset kertovat, että avustus­matkojen pysäyttävimpiä hetkiä ovat oikeastaan kotiin­paluut, varsinkin joulunaikaan. Suomalaisen joulun yltäkylläisyys – ja siitä huolimatta joskus kuuluva ihmisten valitus – saa nieleskelemään kyyneleitä, Satu Korhonen sanoo.

 

– Suomessa suihkussa käydessäni kiitän puhtaasta vedestä, Klaus Korhonen toteaa.

 

– Romanilapsilla ei ole edes WC-tiloja, erityisesti terveys­kasvatukseen Romanian-työssä keskittyvä Satu Korhonen lisää.

 

Korhoset eivät kuitenkaan halua liikaa korostaa Romanian romanien kurjia oloja. Romanialla on maana paljon mahdollisuuksia edistää kaikkien kansalaistensa oloja ja hyvinvointia. Maassa on suotuisa ilmasto, luonnon­rikkauksia ja hyvä koululaitos.

 

– Avain tulevaisuuden toivoon on Jumalan rakkauden voima ja vahva johtaminen, joiden kautta romanit saavat ymmärryksen, että heille kuuluu nykyistä parempi elämä. Pelastuksen vastaan­ottaminen on aina radikaali ratkaisu ja elämänmuutos, Korhoset toteavat.

 

fida.info/lahjoita/sytyta-toivon-kipina/



Anna Lehtinen


Jaa
Kutsumuksena lähetystyö – Tedderit pääsivät pitkän odotuksen jälkeen lähtemään Etiopiaan  
Åström konsertoi platinalevyn merkeissä
Ihmissuhdeongelmiin haetaan apua 
Risto Huvila: Israel solmii diplomaattisuhteita – jännitteet ennallaan?
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!