Perjantai 27. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Hikko, Astrid, Estrid
Julkaistu 7.11.2020 05:00

Jounin, 34, isätarina – Kun ajatus lapsesta nostattaa enemmän ahdistusta kuin intoa

- Minusta tuntui, että ennen perheellistymistä olisi vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa, Jouni Lehtonen kertoo. Koronatartunnan vuoksi isän ja Leona-tyttären ensimmäinen kohtaaminen tapahtui keväällä kodin lasioven läpi . (Jouni Lehtonen)

Lehtosten perheessä Järvenpäässä vietetään sunnuntaina ensimmäistä kertaa isänpäivää. 

Leona-tytär syntyi toukokuussa. 

– Vieläkin se, että olen nyt isä, tuntuu… jotenkin oudolta, Jouni Lehtonen, 34, sanoo pohtien minkälaista sanaa käyttäisi. 

Leonan suuret ja ruskeat, uteliaat silmät tarkkailevat kaikkea. Pieni käsi haroo ilmaa, suusta pujahtaa ynähdyksiä, kuin kysymyksiä. Pienessä ihmisessä kiteytyvät laulun sanat ”ei muuta pysty hän kuin uutta oppimaan”. 

– Leona on maailman ihanin tyttö. Ehkä viimeistään sitten, kun hän oppii puhumaan ja alkaa kutsua minua isiksi, sisäistän, että totta, minä olen isä. 

Jouni Lehtonen on halunnut tuoda esiin omaa prosessiaan, jossa hän on joutunut taistelemaan perheellistymiseen ja isyyteen liittyvien kielteisten tuntemuksien ja ahdistuksen kanssa. 

 

Eletään syyskuuta 2019. 

Lehtosen herätessä syntymäpäiväaamuunsa keittiön pöydällä on töihin jo lähteneen Susanna-vaimon jättämä viesti. Raskaustesti aamulla on ollut positiivinen. 

Lapun äärellä Jounin valtaa epätodellinen ja shokkimainen mielentila. Jotain sellaista realisoituu, jota Lehtonen on pelännyt koko aikuisikänsä. 

– Emme yrittäneet lasta. Olin sanonut, että ei haittaa, vaikka lapsia ei koskaan tulisi. 

Jouni tajuaa, että hän ei halua lasta. Ei ollenkaan. 

 

Seuraavien päivien, viikkojen ja kohta kuukausien ylle laskeutuu ahdistuksen harso. 

Jouni yrittää olla onnellinen, edes vähän. Vauvan ajatteleminen tuottaa kuitenkin joitain ohimeneviä tuokioita lukuun ottamatta vain ahdistusta ja pelkoa. 

Vuosi vaihtuu. Tieto tulevasta perheenlisäyksestä leviää. Ihmiset kaikkialla onnittelevat ja halaavat. Lehtoset ovat olleet naimisissa kymmenen vuotta – moni on jo odotellut vauvauutisia. 

– Hymyilin ja kiittelin, mutta omassa päässäni saattoi olla täysi myrsky. 

On myös hetkiä, jolloin Jouni pohtii, että raskaudet voivat joskus päättyä keskenmenoon, ja voisiko se olla Jumalan tapa vapauttaa tästä ahdistuksesta. 

 

Keskustelukumppaneita löytyy kyllä, mutta kukaan ei tunnu jakaneen Jounin kokemusta. Ne kaverit, jotka eivät lapsia ole halunneet, eivät niitä myöskään ole saaneet. 

Moni on varma, että ahdistus hoituu luonnostaan – viimeistään siinä vaiheessa, kun oma tyttö katsoo silmiin tai kiertää pienet sormensa isän sormen ympärille. Jouni nyökyttelee, mutta olo on epävarma. Mukaan alkaa sekoittua syyllisyyttä. 

– Mietin, että kuinka minusta voi tulla koskaan hyvää isää, jos ajatukseni ovat jo nyt tällaisia. Tuleeko tytöstä rakastavan äidin kasvattama lapsi, jonka isä angstaa läpi elämän, kun ei olisi halunnut perhettä. 

 

Terapeutti Elli Meklin kertoi keväällä (RV 10/2020), että yhä useampi nuori aviopari seurakunnissakin lykkää perheellistymistä määrättömästi eteenpäin. Kyseessä on pelko oman liikkumatilan ja vapauden menetyksestä ja sen vaihtumisesta ”prismaperhe-elämään”, jossa arki on vain huolta, sotkua ja niukkuutta. 

Jouni Lehtonen myöntää, että hän oli jo ”tottunut elämään vahvasti mukavuusalueella”, ja nuorten aikuisten perheellistymiseen liittyvät kielteiset mielikuvat kuulostavat hyvinkin tutuilta. 

– Minulla on ollut sellainen olo, että olisi niin paljon vielä nähtävää ja tekemistä. Itsenikin kanssa on työ kesken, hän pohtii. 

 

Jouni Lehtonen kuuluu Suomen kysytyimpien graafikoiden ja valokuvaajien joukkoon. Hän on viime vuosina työskennellyt monien eturivin artistien, kuten Mikael GabrielinReino Nordinin, Pyhimyksen, PastoriPiken, Nikke Ankaran ja Evelinan, kanssa. 

Yrityspuolella Lehtosen kädenjälki näkyy muun muassa Legon, Pauligin, Nokian ja Elisan viestinnässä. 

Lehtonen on taitava, näkemyksellinen ja nopea. Asiakkaat arvostavat sitä, että ehdotuksia valmiista layouteista tai kuvista tulee usein jo työsession aikana. 

– Yleensä asiakkaat haluavat nähdä heti, mitä on syntymässä, ja että ollaan oikeilla raiteilla. 

Pärjääminen yrittäjänä synnyttää syvää sisäistä tyydytystä mutta vaatii sitoutumista ja kykyä reagoida nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Lehtonen pohti, miten siihen yhtälöön voisi mitenkään sopia perheellistyminen. 

 

Joulukuu 2018. 

Yhteinen Bolivian matka saa ikävän loppukäänteen: Lehtonen sairastuu influenssaan. Jälkitautina ilmaantuvat sydämen rytmihäiriöt pistävät terveeseen elämään tottuneen miehen lujille. 

– Rukoilin paljon ja aloin laittaa paperille asioita, joita elämässä haluaisin vielä nähdä ja saavuttaa. 

Lehtonen näyttää merkinnän tammikuulta 2019. ”Meille syntyy tyttölapsi”, hän on kirjoittanut – siis jollain tavalla profetoinut, mitä tulee tapahtumaan. Asia realisoitui seuraavana syksynä, Jounin syntymäpäivän aamuna. 

 

Toukokuu 2020. 

Jouni sairastuu koronatautiin. Positiivinen testitulos saadaan samana päivänä, kun Susanna siirtyy sairaalaan synnyttämään. Mukaan Susannan tueksi lähtee käly Mari. Jouni muuttaa toipumaan veljensä Jarin luokse. 

Kun Susanna ja pieni Leona saapuvat kotiin, voi karanteenissa oleva Jouni katsoa rakastavan äidin sylissä tuhisevaa, punaista ja hieman vielä ryppyistä ihmettä vain ikkunan läpi. 

– Tällä tarinalla on onnellinen loppu, vaikka prosessi vielä jatkuu, Jouni Lehtonen sanoo nyt. 

Kodissa on jotain erilaista. Vauvan läsnäolo tuntuu tuoksuina, ääninä ja muuttuneena tunnelmana. Viime kuukaudet on opeteltu elämään niin, että ”meitä on nyt kolme”. Lehtijutun kuvaa varten ensikohtaaminen lavastetaan vielä kerran terassille. 

– Tämä on ollut kuin toinen uskoontuleminen. Tätä ei voi tajuta, ennen kuin kokee sen itse. 

Positiiviset mietteet ovat lisääntyneet lisääntymistään. 

– Jumala antoi heti hyviä ajatuksia. Tämä tulisi olemaan hyvä juttu. 

Kun kotona oli oltu yhdessä viikon ajan, Susanna lähti asioille ja Jouni jäi ensimmäisen kerran Leonan kanssa kahdestaan. 

Isä kuljeskeli nyytti sylissä. Kesäinen päivä oli kaunis. Silloin tulivat kyyneleet, ensimmäisen kerran. 

– Tajusin, että tämä tässä on Jumalan lahja meille. Hän on sen omin käsin meille valinnut.

 

 

Anssi Tiittanen

 



Jaa
Berliiniin nousee kolmen uskonnon yhteiskirkko 
Mariia ja Jüri Aro-Panula: Lasten muutto kotoa herättää iloa ja ikävää
Jumalan äänen kuulemista oppimassa 
"Haluamme heidän tietävän, että he eivät ole yksin" – Uskoon tulleet muslimit tarvitsevat rukousta
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!