Inarissa innostuttiin rukouksesta

Inarin kunta on Suomen laajin, yli 5 prosenttia koko maan pinta-alasta. Alueella toimivalle Ivalon helluntaiseurakunnalle tämä merkitsee sitä, että sen jäsenet saattavat asua satojen kilometrien päässä toisistaan. Toiminta-alueeseen kuuluu myös Utsjoki eli käytännössä koko Suomi-neidon pää.

Viime aikoina seurakuntalaiset ovat löytäneet uusia tapoja pitää yhteyttä yllä haja-asutusalueilla. Tai oikeastaan kyseessä on vanha konsti.

– Viimeisen reilun puolen vuoden aikana meillä on alkanut herääminen yhteiseen rukoukseen, pastori Veikko Kivimäki kertoo.

Kun Kivimäki muutti perheineen Ivaloon syksyllä 2013, reilun sadan jäsenen seurakunnalla oli kaksi viikoittaista rukoustilaisuutta kirkonkylällä. Toiminta alkoi laajentua viime keväänä, kun eräs seurakuntaan kuuluva pariskunta muutti Angelin kylään noin 80 kilometrin päähän Ivalosta. Heillä oli idea kotona kokoontuvasta rukouspiiristä.

– Tämä oli rukouspiireistämme ensimmäinen, joka suuntautui seurakunnasta ulospäin. Yksi ihminen on jo tullut siellä uskoon.

Asenne kohdallaan

Syksyllä seurakunta järjesti viikonlopun mittaisen rukousseminaarin, jota seurasi rukousviikko. Tapahtuman jälkimainingeissa syntyi toinenkin kodeissa kokoontuva ryhmä, tällä kertaa Inarin kylään vajaan 40 kilometrin päähän Ivalosta. Samassa yhteydessä seurakunnan tiloissa aloitettiin arkisin aamurukoushetket, joihin aikaisimmat tulevat jo kuudelta.

– Viimeksi eräs sisar soitteli, että he ovat alkaneet kokoontua iltaisin kodeissa täällä Ivalossa noin seitsemän hengen porukalla, Kivimäki kertoo.

Pastori iloitsee siitä, että aloite uusiin toimintamuotoihin on tullut seurakuntalaisilta itseltään.

– On aivan mahtavaa, että meille on muodostumassa tällainen rukousrintama. Paljon pikkukyliä on vielä tavoittamatta, eivätkä työntekijöiden voimavarat riitä niissä kaikissa vierailemiseen. Tarvitaan paikallisia linkkejä, jotka ottavat vastuun toiminnasta.

Rukouspiirien syntyminen ei ole johtanut siihen, että ihmiset jättäisivät helpommin tulematta sunnuntain yhteisiin tilaisuuksiin.

– Itsellä saattoi etelässä asuessa käydä mielessä, että jaksaako lähteä kokoukseen, vaikka matkaa olisi ollut pari kilometriä. Täytyy sanoa, että täkäläisillä on asenne kohdallaan.

Vanha mutta nuorekas

Ivalon helluntaiseurakunnan ikärakenne painottuu elämän ehtoopuolelle. Tämä ei Kivimäen mukaan ole vain kielteinen asia, sillä monesti ikäihmiset ovat omistautuneimpia esirukoilijoita ja seurakunnan tukipilareita.

– Moni meillä käynyt on sanonut, että täällä on vapaa ilmapiiri, Pyhän Hengen läsnäolo. Siihen me ihmiset emme pysty itse vaikuttamaan, mutta varmasti rukoukset ovat yhdistäneet meitä.

Vapautta kuvaa Kivimäen mukaan esimerkiksi se, että seurakunnassa suvaitaan erilaisia musiikkityylejä. Edes ikääntynyt väki ei hätkähdä vauhdikasta menoa.

Ivalon helluntailaisilla on halua myös yhteiskristilliseen toimintaan. Tämänhetkisenä rukousaiheena onkin se, että yhteys paikallisen luterilaisen seurakunnan kanssa saisi vahvistua.

– Jonkin verran on ollut yhteistyötä esimerkiksi Jippii-kuoron kautta, muttei mitään säännöllistä. Luottava ja kunnioittava suhde on tärkeä tavoite, koska olemme kristittyjä molemmin puolin.


Säde Loponen