Inarin kunta on Suomen laajin,
yli 5 prosenttia koko maan pinta-alasta. Alueella toimivalle Ivalon
helluntaiseurakunnalle tämä merkitsee sitä, että sen jäsenet saattavat asua
satojen kilometrien päässä toisistaan. Toiminta-alueeseen kuuluu myös Utsjoki
eli käytännössä koko Suomi-neidon pää.
Viime aikoina seurakuntalaiset ovat löytäneet uusia tapoja pitää yhteyttä yllä
haja-asutusalueilla. Tai oikeastaan kyseessä on vanha konsti.
– Viimeisen reilun puolen vuoden aikana meillä on alkanut herääminen yhteiseen
rukoukseen, pastori Veikko Kivimäki kertoo.
Kun Kivimäki muutti perheineen Ivaloon syksyllä 2013, reilun sadan jäsenen
seurakunnalla oli kaksi viikoittaista rukoustilaisuutta kirkonkylällä. Toiminta
alkoi laajentua viime keväänä, kun eräs seurakuntaan kuuluva pariskunta muutti
Angelin kylään noin 80 kilometrin päähän Ivalosta. Heillä oli idea kotona
kokoontuvasta rukouspiiristä.
– Tämä oli rukouspiireistämme ensimmäinen, joka suuntautui seurakunnasta
ulospäin. Yksi ihminen on jo tullut siellä uskoon.
Syksyllä seurakunta järjesti
viikonlopun mittaisen rukousseminaarin, jota seurasi rukousviikko. Tapahtuman
jälkimainingeissa syntyi toinenkin kodeissa kokoontuva ryhmä, tällä kertaa
Inarin kylään vajaan 40 kilometrin päähän Ivalosta. Samassa yhteydessä
seurakunnan tiloissa aloitettiin arkisin aamurukoushetket, joihin aikaisimmat
tulevat jo kuudelta.
– Viimeksi eräs sisar soitteli, että he ovat alkaneet kokoontua iltaisin kodeissa
täällä Ivalossa noin seitsemän hengen porukalla, Kivimäki kertoo.
Pastori iloitsee siitä, että aloite uusiin toimintamuotoihin on tullut
seurakuntalaisilta itseltään.
– On aivan mahtavaa, että meille on muodostumassa tällainen rukousrintama.
Paljon pikkukyliä on vielä tavoittamatta, eivätkä työntekijöiden voimavarat
riitä niissä kaikissa vierailemiseen. Tarvitaan paikallisia linkkejä, jotka
ottavat vastuun toiminnasta.
Rukouspiirien syntyminen ei ole johtanut siihen, että ihmiset jättäisivät
helpommin tulematta sunnuntain yhteisiin tilaisuuksiin.
– Itsellä saattoi etelässä asuessa käydä mielessä, että jaksaako lähteä
kokoukseen, vaikka matkaa olisi ollut pari kilometriä. Täytyy sanoa, että
täkäläisillä on asenne kohdallaan.
Ivalon helluntaiseurakunnan ikärakenne painottuu elämän
ehtoopuolelle. Tämä ei Kivimäen mukaan ole vain kielteinen asia, sillä monesti
ikäihmiset ovat omistautuneimpia esirukoilijoita ja seurakunnan tukipilareita.
– Moni meillä käynyt on sanonut, että täällä on vapaa ilmapiiri, Pyhän Hengen
läsnäolo. Siihen me ihmiset emme pysty itse vaikuttamaan, mutta varmasti
rukoukset ovat yhdistäneet meitä.
Vapautta kuvaa Kivimäen mukaan esimerkiksi se, että seurakunnassa suvaitaan
erilaisia musiikkityylejä. Edes ikääntynyt väki ei hätkähdä vauhdikasta menoa.
Ivalon helluntailaisilla on halua myös yhteiskristilliseen toimintaan.
Tämänhetkisenä rukousaiheena onkin se, että yhteys paikallisen luterilaisen
seurakunnan kanssa saisi vahvistua.
– Jonkin verran on ollut yhteistyötä esimerkiksi Jippii-kuoron kautta, muttei
mitään säännöllistä. Luottava ja kunnioittava suhde on tärkeä tavoite, koska
olemme kristittyjä molemmin puolin.
Säde Loponen