Tiistai 23. lokakuuta.
Nimipäivää viettää Severi, Severin, Sören
Julkaistu 23.2.2018 11:40

”Eivät evankelistat mihinkään ole hävinneet”

Nicklas Ljungman on yksi Hyvä Sanoma ry:n Evankelistapolku-koulutuksen kurssilaisista. Hänen julkaisemillaan Kanjonimies-videoilla ollaan milloin ostoskeskuksessa, milloin jääkiekko-ottelussa. Puhe on silti aina Jeesuksesta. Ruutukaappaus Nicklas Ljungmanin Facebook-videolta

”Meiltä ovat ka­donneet lä­hes koko­naan evan­kelistat . Heitä ei palkata enää seurakuntiin. –– Vuosikymmeniä sitten evanke­listat pitivät usean päivän kokous­sarjoja. Ihmiset tulivat ilta illan jäl­keen heitä kuuntelemaan.”

 

Näin kirjoitti eräs lukija hiljat­tain Ristin Voiton mielipidepals­talla.

 

Samantyyppisiä puheenvuoroja on kuultu ennenkin. Yhteistä niil­le on huoli evankelistan tehtävään nimitettyjen henkilöiden vähene­misestä helluntaiseurakunnissa.

 

Ilmiö onkin kiistaton – ainakin, jos Seurakuntaoppaaseen (Emro­ne ja Aikamedia) koottuihin tietoi­hin on luottaminen. Vuoden 2007 oppaassa helluntaiseurakuntien luottamustehtävissä palveli lähes 280 henkilöä, jonka titteliksi oli il­moitettu evankelista. Uusimmas­sa, vuoden 2018 oppaassa tällaisia henkilöitä on alle 240.

 

Näin laskien evankelistojen määrä on vähentynyt reilussa kymmenessä vuodessa lähes 15 prosenttia.

 

Tästä huolimatta Hyvä Sanoma ry:n evankelistapalvelun koordi­naattori Helena Kärkkäinen on eri mieltä näiden mielipidekirjoit­tajien kanssa. Eivät evankelistat mihinkään ole hävinneet.

 

– Seurakunnissa on edelleen runsaasti henkilöitä, jotka käy­tännössä toimivat evankelistoina, vaikka heitä ei kyseiseen teh­tävään erikseen ole nimitettykään, Kärkkäinen toteaa.

 

Itse asiassa on mahdollista, että tällaisten oto-evankelistojen mää­rä on viime vuosina jopa noussut.

 

 

Somea ja soppatykkejä

Helena Kärkkäinen organisoi Hyvä Sanoma ry:n ja IK-opiston järjes­tämää Evankelistapolku-kurssia, jota käy parhaillaan noin 30 hen­kilöä. Aiemmin kurssin suoritta­neita on noin sata. Koko tästä jou­kosta vain muutama on kotiseura­kunnassaan virallisesti nimitetty evankelistaksi.

 

– Uutta innokasta sukupolvea on nousemassa. Esimerkiksi jär­jestämillemme alueellisille evan­kelistapäiville on viime vuosi­na osallistunut yhteensä yli 600 eri henkilöä. Nämä ja useimmat muut ruohonjuuritasolla tavoitta­vaa työtä tekevät eivät näy tilas­toissa, Kärkkäinen toteaa.

 

Samalla toiminnan muodot ovat muuttuneet. Esimerkik­si Evankelistapolku-koulutuksen suorittaneista jotkut keskittyvät sosiaaliseen mediaan, tekevät vi­deoklippejä nettiin tai kirjoittavat evankelioivia blogeja. Jotkut käyt­tävät pienryhmätoimintaa evan­kelioinnin välineenä.

 

– Toki on yhä niitäkin, jotka tykkäävät mennä torille ja pys­tyttää katoksen, paistaa lettuja ja tarjota kahvia. Jotkut ovat hank­kineet soppatykin, tarjoavat ruo­kaa ja juttelevat ihmisten kans­sa. Jotkut toimivat seurakuntien ruoka-aputyössä tai toteuttavat kutsumustaan muuten arjessa. Yhteistä heille on se, että heidän toimintansa ei ole kokouskeskeis­tä, Kärkkäinen kertoo.

 

– Nykyihmiset ovat kouluttau­tuneita. Jos menisimme yhä ta­kavuosikymmenten tyylillä mega­fonien kanssa, meitä pidettäisiin hulluina. Myös perinteinen kirjal­lisuustyö on hirmu haasteellista tänä päivänä. Rakkauden tekojen merkitys on kasvanut.

 

Evankelista-tittelin merkitys tässä kaikessa on vähäinen.

 

– Toki se toimisi eräänlaisena valtuutuksena toimia seurakun­nassa.

 

Vaikka evankelistoja on, in­nostusta Jeesus-sanoman levit­tämiseen mahtuisi seurakuntiin enemmänkin. Jos seurakunnis­sa on usein epäonnistuttu uskon-asioiden markkinoinnissa ei-us­koville, on niissä epäonnistuttu myös evankelioivan elämäntavan siirtämisessä uskoville.

 

– 1980-luvun herätyksen ai­kana moni rivikristittykin oli in­nokas ja kutsui ystäviään tilaisuuksiin. Rakkaus Jeesukseen oli voimakasta. Nyt eletään uus-pakanuuden ja sitoutumattomuu­den aikaa, ja se on vaikuttanut us­koviinkin. Ne, joilla on voimakas kutsu, tekevät yhä työtä, mutta monet uskovat ovat lamaantuneet eivätkä tee mitään, Helena Kärk­käinen pohtii.

 

– Toisaalta me uskovat olemme itse pilanneet evankeliointi-sa­nan. Itse puhun mieluummin ta­voittavasta toiminnasta arjen kes­kellä. Evankelistojen tehtävänä on olla ihmisten hengellisten ja fyy­sisten tarpeiden täyttäjiä.

 

 

Suosittuja videoita

Yksi Evankelistapolku-koulutusta parhaillaan käyvistä on porilainen Nicklas Ljungman. Häntä ei ole seurakunnassa siunattu evanke­listaksi, mutta kutsumus uskon­asioista todistamiseen on vahva.

 

Viime syksystä lähtien Ljung­man on ystävänsä kanssa julkais­sut Facebookissa Kanjonimies-vi­deoita, joissa yhdistyy kristinus­kon ydinteemoista kertominen katsojille ja katuevankeliointi-tilanteiden kuvaaminen. Monia näistä videoista on katsottu jo yli 4 000 kertaa, ja palaute on ollut rohkaisevaa. Puhelinsoittoja on tullut eri puolilta Suomea.

 

– Katsojat ovat lähettäneet pal­jon rukouspyyntöjä, ja olen saa­nut johdattaa muutamia ihmisiä puhelimitse uskon tielle. Eräs heistä on lähiaikoina menossa kasteelle. Lisäksi olemme kuulleet terveisiä, että kun ihmiset ovat ja­kaneet videoita, heidän tuttujaan on tullut uskoon.

 

– Videoiden tarkoitus on kir­kastaa Kristusta, johdattaa ihmi­siä Jumalan valtakuntaan ja rohkaista uskovia lähtemään roh­keasti liikkeelle.

 

Ljungman pyrkii muutenkin tuomaan Jeesusta esille kaikin mahdollisin tavoin siellä, missä hän arjessaan liikkuu.

 

– Pyrin joka aamu sanomaan Jumalalle, että hän voi minua käyttää, jos hän haluaa. Kaupun­gilla juttelen ihmisille. Kun kulkee rukoillen, Jumala kyllä johdattaa. Jos pyytää Jumalalta, että hän lä­hettäisi jonkun, jolle voi todistaa, niin kyllä hän lähettää.

 

 

Heikki Salmela



Jaa
Kielimiehen kutsumus
Radio Dei haluaa nyt haastaa kuulijaansa
Kun helluntailaisuus nähtiin uhkana
Tulevaisuus puikoissa
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!