Keskiviikko 20. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Jalmari, Jari, Hjalmar, Pontus
Julkaistu 23.7.2015 09:32

Ruumiin kunnia ja häpeä

Yksi ihmisen minäkuvaan ja jumalasuhteeseen vaikuttava tekijä on käsitys ruumiillisuudesta. Se on tärkeä mutta myös valitettavan laiminlyöty aihe.

 

 

Raamatun ihmiskuvassa sielu ja ruumis muodostavat ehyen kokonaisuuden. Antiikin aikana Platonin filosofiaan pohjautuva idealistinen käsitys irrotti puolestaan hengen ja aineen sekä sielun ja ruumiin jyrkästi toisistaan. Sen seurauksena ihmisen ruumiillisuutta alettiin väheksyä.

 

Uusplatonismi vaikutti syvästi myös kristinuskoon. Esimerkiksi lihallisuuden käsite sekoitettiin virheellisesti ruumiillisuuteen. Jo varhaiskristillisinä vuosisatoina kristittyjen ihmiskäsitykseen alkoi juurtua ruumiskielteisiä näkemyksiä. Varsinkin suhde seksuaalisuuteen sai kristillisen kirkon historiassa synkkiä sävyjä, jotka poikkesivat selvästi Vanhan testamentin elämänmyönteisyydestä.

 

Reformaatio vaikutti taas myönteisesti käsitykseen ruumiista. Uskonpuhdistaja Martti Luther arvosti ruumiillisuutta ja aistinautintojen tuomaa iloa. Hänen mukaansa kristitty sai nauttia rakastavasti ja vapautuneesti katoavaisista aisti-iloista, vaikka niistä ei voinutkaan löytää elämän tarkoitusta. Myöhemmin luterilaisessa teologiassa on suhtauduttu ruumiillisuuteen Lutheria paljon kielteisemmin.

 

Roomalaiskatolisessa kirkossa ruumiin teologiaa on pohtinut ehkä syvällisimmin paavi Johannes Paavali II (1920–2005). Hän on kiinnittänyt luomistyön pohjalta huomiota siihen, että ihminen on Jumalan kuva juuri ruumiillisuudessaan miehenä ja naisena – ei pelkästään sielullisena olentona. Hänet luotiin toisiaan täydentävien persoonien yhteyteen: ”Mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” Paavin mukaan kyky olla itsensä herra ja hallita fyysisiä viettejään tekee ihmisestä vapaan. Vain tällainen ihminen voi myös antaa itsensä puolisolleen aidoksi lahjaksi.

 

Raamattu pitää arvossa ihmisen ruumiillisuutta. Ruumis on tarkoitettu Jumalan temppeliksi, joka heijastaa Luojansa puhtautta ja kunniaa. Jokaista Jeesukseen uskovaa odottaa kuoleman jälkeen myös katoamaton ylösnousemusruumis.

 

Sen sijaan synti häpäisee ruumiin. Syntiinlankeemuksen ensimmäinen näkyvä seuraus olikin alastomuudesta koettu häpeä. Raamatun mukaan Jumalasta vieraantuminen johtaa ihmiset lopulta häpäisemään itse omat ruumiinsa. He voivat ajautua keskinäisissä suhteissaan elämäntapaan, jossa he ovat kuin ”pärskyviä meren aaltoja, joiden vaahtoharjana on heidän häpeänsä”. Kyvyttömyys tunnistaa tätä syntiin liittyvää häpeää osoittaakin länsimaisen kulttuurin ja median moraalista alennustilaa.

 

Kristittyinä tärkeä tehtävämme on kirkastaa ruumiin teologiaa. Se merkitsee ihmiskäsityksen eheyttä ja oman kehon käyttämistä Jumalan kunniaksi. Se merkitsee myös puhdasta ja häpeämätöntä iloa seksuaalisuuden lahjasta.

 

Leevi Launonen



Jaa
Verwer: Lähetystyöllä on kiire
Koskettavien kirjojen asialla
Isä itärajalta
Muutto uuteen kotiin
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!