Lauantai 7. joulukuuta.
Nimipäivää viettää Sampsa, Agata, Agda, Ågot
Julkaistu 9.9.2015 16:04

Oikeus, kohtuus ja itsekkyys

Eurooppaan pyrkivien pakolaisten määrä kasvaa. Sotaa, nälkää ja ympäristökatastrofeja pakenevia ihmisiä on nyt enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Ja tilanne vain pahenee koko ajan. Yhä useammat ihmiset joutuvat jättämään kotiseutunsa myös syntyperään, mielipiteeseen tai uskontoon kohdistuvan vainon vuoksi.

Euroopan hyvinvoivat maat eivät avaa mielellään rajoja pakolaisille: Unkari rakentaa rajalleen aitaa. Makedoniassa syyrialaisperheitä oli vastassa aseistettu poliisijoukko. Saksassa hyökättiin väkivaltaisesti turvapaikanhakijoita kuljettaneen bussin kimppuun. Ruotsissa maahanmuuttovastainen ääriryhmittymä on hyvää vauhtia nousemassa koko maan suurimmaksi puolueeksi. Ja Suomessakin on tehty ilkivaltaa vastaanottokeskuksille.

Pakolaisia ei yksinkertaisesti haluta Eurooppaan. He voisivat vaarantaa mukavan länsimaisen elämän ja taloudellisen hyvinvoinnin. Toki pakolaisuuden syihin puuttuminen lähtijöiden kotimaassa onkin paras ratkaisu ongelmaan.

Itsekeskeinen ajattelu näkyy muissakin asioissa. Vaikka kehitysyhteistyö on auttanut vähentämään merkittävästi köyhyyttä ja globaalia eriarvoisuutta, maamme hallitus on päättänyt leikata juuri kehitysyhteistyömäärärahoja.

Samaan aikaan kansakunnan hyvinvoinnille välttämätön yhteiskuntasopimus kaatui ryhmäetujaan ajavien etujärjestöjen vastustukseen. Ihmisen on helppo olla humaani ja eettinen niin kauan kuin hänen ei tarvitse jakaa omastaan. Pakolaisvirtojen katselu uutisista käy monelle mukavasti elävälle suomalaiselle kuin tv-viihteestä, koska se ei kosketa häntä henkilökohtaisesti.

Ihminen on luonnostaan itsekäs. Samoin kansakunta. Tautiin on kuitenkin olemassa yksi tehokas lääke: Jumalan rakkauden ja evankeliumin vaikutus omassa sydämessä. Kristitty ymmärtää, ettei hyvä elämä ole kenenkään yksityisomaisuutta. Se on jotain sellaista, josta voimme olla osallisia vain yhdessä toisten kanssa.

Alkuseurakunta tunnettiin siitä, että se oli jakamisen yhteisö. Jumalan valtakunnan todellisuus vaikutti ensimmäisissä kristityissä – heidän ulkonaisesta köyhyydestään huolimatta – ylitsevuotavaa antamisen halua ja iloa. Paavalin mukaan kristillisessä etiikassa onkin kysymys vastavuoroisen jakamisen periaatteesta: ”Nyt teillä on yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan –– näin toteutuu oikeus ja kohtuus” (2. Kor. 8:14).

Miten on nykyään? Onko kristillinen seurakunta edelleen jakamisen ja huolenpidon yhteisö? Pystyykö se omalla elämäntavallaan tuomaan näkyviin oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden arvot? Ovatko kristityt valmiita jakamaan omastaan?

Jos vastaus on kyllä, se on osoitus toimivasta uskosta ja rakkaudesta. Jos vastaus on ei, aikamme kristillisyys on menettänyt vaikuttavan voimansa.


Leevi Launonen

Jaa
Messiaanisen juutalaisen identiteetti ei avaudu helposti
”Oma onnellisuus ei ole muiden vastuulla”
Lähetysinnostus leviää
Koskettavien kirjojen asialla
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!