Maanantai 20. toukokuuta.
Nimipäivää viettää Lilja, Karoliina, Lilli, Karolina, Lilli, Lilian
Julkaistu 4.11.2015 15:07

Näytä kasvosi

Oletko koskaan yrittänyt puhutella ihmistä, joka ei suostu katsomaan sinua vaan katsoo ohitsesi? Mitä se merkitsee? Jos ihmistä ei katsota, hänellä on tunne, ettei häntä yksinkertaisesti ole olemassa. Se sattuu, sillä meidät on luotu avoimeen vuorovaikutukseen toistemme kanssa.

Antropologi Marvin K. Mayers on määritellyt kulttuurien kuusi perusarvoa, joiden perusteella voidaan tehdä vertailuja kulttuurien välillä. Eräs näistä arvoista liittyy siihen, nähdäänkö haavoittuvuus vahvuutena vai heikkoutena. Samalla joudutaan arvioimaan sitä, onko riskin ottaminen arvostettavaa vai tyhmää. Onko suoraan puhuminen kunnioitettavaa vai röyhkeää? Onko virheiden myöntäminen osoitus vahvuudesta vai heikkoudesta? Onko selustaa varmisteltava viimeiseen saakka, ettei kukaan pääse syyttämään tehdyistä ratkaisuista? Ja voiko mielipiteen lausua avoimesti omalla nimellä ja kasvoilla, vai onko parempi esiintyä kasvottomana?

Elämme maailmassa, jossa tehdään asioita kasvot peitettyinä jos jonkinlaisilla hupuilla ja naamioilla. Sosiaalisessa mediassa kiehuu anonyymien lauseiden liemi, joka on niin myrkyllistä, ettei sen huurujakaan voi hengittää. Kasvottomuus merkitsee käytännössä sitä, että tekijä ei halua kantaa vastuuta teoistaan eikä sanoistaan. Kasvojen menetystä ei tarvitse pelätä, jos kasvoja ei ole.

Kristillinen yhteisö ei voi käydä kasvotonta keskustelua. Emme voi muuttaa maailmaa laukomalla totuuksia nimettömänä kätkeytyen koko ajan maskin taakse. Joskus nuo maskit voivat olla hyvinkin kauniita ja arvovaltaisia. Joku voi esimerkiksi puhua helluntaiherätyksen nimissä tai todeta kylmästi, että Raamattu sanoo näin. Mutta mikä tahansa asia peittää puhujan kasvot, se on naamio.

Jeesus kertoi ryöstetystä miehestä, jonka uskonnollisuuden edustajat ohittivat. Kertomus kuitenkin jatkuu: ”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.” Kun tämä viimeisin kulkija käänsi kasvonsa kärsivän ihmisen puoleen, sillä oli välitön vaikutus.

Kristillisenä yhteisönä emme voi jäädä kasvottomana vain huomioimaan, mitä ympärillämme tapahtuu. On hetkiä, jolloin meidän on otettava kantaa ja annettava äänemme kuulua. Ja on hetkiä, jolloin meidän on käännettävä kasvomme ja nähtävä, missä lähimmäinen kärsii. Mahtaako nyt olla sellainen hetki?

Kun Jumala halusi kertoa ihmiskunnalle, että hän välittää meistä, hän ei tehnyt sitä anonyymisti. Hän kertoi avoimesti nimensä ”Minä olen”. Eikä Jumala peitellyt kasvojaan kertoessaan rakkaudestaan, vaan hänellä oli ihmisen kasvot.

Niin hänellä on edelleenkin: meidän kasvomme.


Esko Matikainen

Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan pastori ja Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja.

Jaa
Bunko Ookitan pitkä hautajaismatka
Seurakuntien yhteistyö diakoniassa voisi olla toimiva ratkaisu
”Sinä osaat itkeä hyvin”
Lähetyskentällä Hollywoodissa
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!