Torstai 9. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Elias, Eelis, Eljas, Elias, Elis, Eliel
Julkaistu 26.2.2020 14:20

”Jos pastorina menen rikki, tavallaan myös koko seurakunta menee rikki”

Vastuu vaatii voimaan hyvin

Stefan Forsbäck uupui työssään ja kehottaa muitakin ottamaan hyvinvointinsa vakavasti ja olemaan siitä rehellinen lääkärille. ''Ei kannata sanoa, että kyllä minä tässä pärjään ja kaikki on ihan ok. Kannattaa kertoa sekin, ettei jaksa nousta ylös sängystä moneen tuntiin'', Forsbäck neuvoo. Kuva: Markus Majabacka

Turun ruotsinkielisen metodistiseurakunnan pastori Stefan Forsbäck koki seurakunnassaan voimakkaan kasvun ajan mutta uupui itse sen keskellä.

Aloitin kakkos­pastorin työt ruotsinkielisessä metodistiseurakunnassa, Metskussa, vuonna 2012. Tehtäväksi sain uusien tiimien luomisen lisäksi uudistaa seurakunnan johtajuutta, markkinointia sekä opetustoimintaa, ja laitoinkin kovalla vauhdilla käyntiin hyviä juttuja, Turussa puheterapeutti­vaimonsa Mirjamin kanssa asuva Stefan Forsbäck, 37, kertoo.

 

Työ sujui ja kirkko lähti kasvuun. Ennen uuden pastorin mukaantuloa seurakunnan jumalan­palveluksissa kävi vain nelisenkymmentä henkilöä. Kaksi vuotta siitä, kun Forsbäck oli aloittanut työt, osallistujia oli sunnuntaisin jo yhdeksänkymmentä.

 

– Se oli vähän petollista, koska kaikki näytti toimivan hyvin eikä minulla ollut epäonnistumisen tunnetta työssäni, Forsbäck sanoo.

 

Vuoden 2013 alussa Stefan Forsbäck jäi yksin johtavaksi pastoriksi ruotsinkieliseen metodisti­seurakuntaan. Saman vuoden keväällä miehen elämään alkoi ilmestyä selviä uupumisen merkkejä.

 

Nukkuminen oli huonoa, ahdistus vaivasi, eikä rauhoittuminen onnistunut kehon ollessa jatkuvasti ylivireessä. Lääkärin määräämien lääkkeiden avulla mies jatkoi kuitenkin työtään seurakunnassa ja turvautui tarvittaessa vierailevien puhujien apuun jaksamisensa edistämiseksi.

 

Ahaa-elämyksiä terapiasta

Nelisen vuotta sitten eräänä keväänä Stefan Forsbäck oli erityisen väsynyt.

 

– Tuossa vaiheessa olin jo tullut tietoiseksi tietyistä menneisyyteeni liittyvistä asioista, ja hainkin Kelan tukemaan tera­piaan. Terapian kautta löysin avaimia hallita painetta, työ­taakkaa ja erilaisia vaatimuksia, mies muistelee.

 

– Viikoittain purin terapeutille työpaikallani ja elämässäni tapahtuneita asioita ja sain tukea muuttaa ajattelutapaani eri tilanteissa.

 

Noin puolentoista vuoden kuluttua terapian aloittamisesta turkulaispastori kertoo alkaneensa saada todella isoja ahaa-elämyksiä.

 

– Huomasin, että työelämän lisäksi myöskään arjessa en vaatinut itseltäni enää niin paljon. Vapaa-ajalla minun ei ollut pakko saada jotakin aikaiseksi tai tehdä jotakin hyödyllistä. Vain sohvalla istuminenkin on hyvää ja tehokasta vapaapäivän viettoa, ennen työssään täydellisyyteen pyrkinyt Forsbäck hymyilee.

 

Vain rehellisyys parantaa

Jos Stefan Forsbäck saisi mennä ajassa taaksepäin tapaamaan uupunutta itseään, hän kehottaisi nuorta paimenta kertomaan kaunistelematta lääkärille oikean vointinsa. Lisäksi hän rohkaisisi tätä hankkimaan lääkärin lausunnon ja diagnoosin paljon aikaisemmin.

 

– Yleinen virhe on se, että ihminen näyttääkin parhaan puolensa lääkärille. Ei kannata sanoa, että kyllä minä tässä pärjään ja kaikki on ihan ok. Kannattaa kertoa sekin, ettei jaksa nousta ylös sängystä moneen tuntiin, Forsbäck neuvoo. 

 

– Nykyisin autan muita samassa tilanteessa olevia patistamalla heitä lääkäriin, koska huono vointi vaikuttaa työn lisäksi kaikkeen muuhunkin elämässä.

 

Nuorille pastoreille enemmän mentoreita

Stefan Forsbäck kertoo lukeneensa Helsingin Sanomista kiinnostavan artikkelin, joka käsitteli liikennelentokoneiden ohjaajien työtä. Hänen mielestään kapteenin ja perämiehen ammattiin ja työhön kuuluvia periaatteita voi soveltaa hyvin myös seurakuntatyöhön.

 

– Voit joutua olemaan kahdeksasta kymmeneen vuottakin perämiehenä, ennen kuin sinusta tulee lentokoneen kapteeni. Kapteenilla täytyy olla noin 8 000 lentotuntia alla, koska hänellä on suuri vastuu matkustajista, Forsbäck alustaa.

 

– Myös pastorina olen vastuussa isosta joukosta ihmisiä, ja siksi minun pitää voida hyvin. En voi istua ohjaamossa väsyneenä tai peitellen sitä, etten osaa työtäni, Forsbäck painottaa.

 

Kapteenin ja perämiehen eli liikennelentokoneen kahden ohjaajan tavoin myös pastorin rinnalla tulisi työskennellä aina toinen seurakuntatyöntekijä.

 

– Kenenkään ei pitäisi saada liian isoa vastuuta seurakunnasta, ennen kuin on ollut sellaisen henkilön opissa, joka osaa työnsä hyvin. Tällaista koulutusta pitäisi järjestää nuorille pastoreille paljon enemmän. Heillä täytyisi olla mahdollisuus seurata kokeneita johtajia, jotka myös seuraavat heidän elämäänsä läheltä.

 

Ongelmaihmiset eivät aina muutu

Omasta sisäisestä elämästä huolehtimisen, sopivan vastuun ja mentoroinnin lisäksi Stefan Forsbäck nostaa esiin vielä yhden tärkeän asian, jonka laiminlyöminen voi uuvuttaa helposti pastorin ja seurakunnan johtajan.

 

– Haluan uskoa hyvää ihmisistä, ja kun seurakunnassa on tullut vastaan ongelmaihmisiä, minulla on ollut vähän liiankin iso usko heihin. Olen luullut voivani auttaa jokaista muuttumaan, mutta olen ymmärtänyt, ettei se ole aina mahdollista, Forsbäck tunnustaa.

 

– Aikaisemmin saatoin kestää vuodenkin vaikean henkilön puheita ja käytöstä, mutta ymmärrän nyt, että tällaiset tilanteet täytyy katkaista nopeasti. Jos menen pastorina rikki, tavallaan myös koko seurakunta menee rikki, pastori painottaa kokemuksesta.

 

Nyt hän näkee tilanteen myös niin, että kuka tahansa ei voi puuttua seurakunnan johtajan elämään.

 

– En voi antaa koko seura­kunnan kärsiä sen kautta, että annan jonkun ihmisen ottaa liian suuren tilan elämässäni.

 

Vaikeissa tilanteissa Forsbäck kertoo turvautuvansa paitsi yhteisönsä seurakuntaneuvostoon, joka vastaa helluntaiseura­kuntien vanhimmistoa, myös pieneen asiantuntijoiden piirin, jolla on vaitiolovelvollisuus. Tähän ryhmään kuuluu Forsbäckin esi­miehen lisäksi psykoanalyytikko sekä kaksi muuta pastoria.

 

– Ympärilläni täytyy olla tukipiiri, joka kykenee auttamaan minua laittamaan poikki haastavan tilanteen. Näiltä henkilöiltä saan tukea oikean päätöksen tekemiseen, ja teenkin päätöksiä nykyisin paljon aikaisempaa nopeammin, Forsbäck iloitsee.

 

”Näkymme ei ole olla isoin tai paras”

Viime vuonna Turun ruotsinkielinen metodistiseurakunta julkisti parin vuoden työn tuloksena syntyneen uuden viisiosaisen vision. Siihen liittyvät kohdat ovat kasvaminen, juurtuminen, varustaminen, vahvistaminen ja muuttuminen.

 

Haastavista kokemuksistaan huolimatta Stefan Forsbäck kertoo rakastavansa seurakuntaansa ja katsovansa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.

 

– Näkymme ei ole olla isoin tai paras vaan olla seurakunta, jossa Jumala pystyy muuttamaan ihmisiä, Forsbäck linjaa.

 

– Meillä ei ole iso usko omaan voimaamme, vaan uskomme on siinä, että Jumalan väkevä rak­kaus pystyy muuttamaan ihmisiä. Me haluamme olla kanava tälle rakkaudelle kaikilla visiomme osa-alueilla.

 

 

Markus Majabacka



Jaa
Eväät elämään -lipaskeräys siirtyy syksyyn – somessa kampanja näkyy jo keväällä
Pohjoissaamen raamatunkäännös huomioitiin - Tuomas Maggalle kunniamerkki
Ulla Dahlen: Kysy Jumalalta, mitä hän ajattelee suhteestasi häneen
Ville Kalaniemi: Ratkaisukeskeisyyttä osoittelun tilalle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!