Perjantai 22. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Tuulikki, Tuuli, Tuulia
Julkaistu 8.12.2016 00:00

Uskovien on aika herätä rukoilemaan

Olen saanut Jumalan armosta pitää Rukoillen eteenpäin -iltoja. En epäile hetkeäkään, ettei se ole ollut Jumalan tahto, koska Raamattukin sanoo: ”Rukoilkaa lakkaamatta.” Mutta meille ihmispoloisille yhteinen rukous ei näytä olevan kiinnostuksen kohteena, vaikka jokainen Raamattua lukeva tietää sen tärkeyden.

Olen saanut nähdä omassa elämässäni, miten taivas iloitsee, kun repäisee itsensä irti tämän ajan viihteestä ja sen tuomista tarjouksista, joihin kuluva aika tulisi antaa Jumalalle. Miten siunattuja hetkiä ne ovatkaan.

Mistä seurakunta saa voimansa ja mistä tulevat voimalliset teot ja ihmeet, jos ei siitä, että seurakunta rukoilee? Jos odotat, että Jumalan Pyhä Henki ilmestyy voimallisin ihmeteoin, ei ole muuta tietä kuin laittaa lumpiot lattiaan. Se on myös ainoa tie pyhitykseen ja armolahjojen löytämiseen.

1970-luku oli erikoista aikaa Suomessa. Aina kun meni johonkin kotiin, koskaan siitä kodista ei lähdetty ennen kuin rukoiltiin yhdessä. Mutta nyt rukous on kadonnut, ja sen tilalle on tullut muuta ajankulua ja viihdettä. Miten paljon Jeesus murehtiikaan sen tähden, että hänen rakas seurakuntansa on antanut aikansa tämän maailman viihteelle.

Kyllä ihmiset löytävät monia syitä välttää yhteiset rukousillat, kun heillä on tämän maailman viihdepaketit. Mihinkä sitä rukousta enää tarvitaan? Paholainen on varastanut kaiken ajan.

Sardeksen seurakuntaa varoitettiin siitä, että se oli laiminlyönyt rukouksen ja menettänyt sen takia Pyhän Hengen voiman ja voitelun (Ilm. 3:1). Se ei kyennyt enää valvomaan tilaansa. Seurakunnalle tuli hengellinen kuolema. Seurakunnan pää Jeesus Kristus antoi kuitenkin vielä mahdollisuuden palata parannuksen teon kautta uuteen elämään.

Olen syvästi murheellinen Suomen Siionin tilasta. Miten paljon Jeesus haluaisikaan antaa vielä herätyksen Suomen kansalle, mutta me emme ole valmiita ottamaan sitä vastaan, koska se vaatii nöyrtymistä, rukousta ja aikaa. Ja sitähän meillä ei ole. Vain pieni prosentti seurakuntalaisista tulee enää yhteisiin rukoushetkiin.

Nyt meidän tulisi miettiä vakavasti, miten ratkaista tämä jatkuvasti kasvava yhteinen ongelma. Jokainen uudestisyntynyt ja vähänkin Raamattua lukenut uskova tietää, että rukous kuuluu uudestisyntyneen ihmisen elämään. Kysymys on vain siitä, tahdommeko antaa Jumalalle aikaamme, korjata kotialttarit ja sitoutua seurakunnan yhteisiin rukoushetkiin. Ja jos rukouselämää ei ole seurakunnassa, ei sitä ole myöskään kotona. On niin paljon muuta, joka varastaa Jumalalle kuuluvan ajan.

Uskonnollisuus on valtaamassa uskovien sydämet. Muotojumalinen ihminen ei tarvitse Pyhän Hengen voimaa. Siitä kyllä puhutaan, mutta hän ei pääse vaikuttamaan läsnäolollaan. Pelkään, että kristikansa herää liian myöhään ja Jeesus näkee seurakuntansa nukkumassa.

Miten paljon toivonkaan, ettei Jumalan seurakunta edustaisi pelkkää uskonnollista kristillisyyttä. Jeesuksen odotus on, että hän näkisi rakkaan morsiamensa valvomassa ja rukoilemassa. Ja kun hän näkee sen tapahtuvan, hän voi sanoa: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut.”

Tämä olisi suunnattoman suuri ilo Kaikkivaltiaalle Jumalalle ja koko taivaalle. Miksi emme soisi tätä iloa Jeesukselle, kun hän on suonut meille iankaikkisen ilon ja onnen.


Walde Schwartz
Tuusula

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!