Torstai 21. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Keijo
Julkaistu 9.6.2016 00:00

Uskova ihminen vahvistuu sisäistäessään uuden asemansa

Tiedätkö, millainen asema sinulla on Jeesukseen uskovana? Se, miten ihminen näkee itsensä ja oman asemansa Jumalan edessä, vaikuttaa kaikkiin hänen tekemisiinsä myös ihmisten keskellä.

Raamattu kuvaa laajasti asemaamme Kristuksessa. Tässä artikkelissa käydään läpi muutamia kuvauksia. Uskova, joka alkaa ymmärtää asemaansa Kristuksessa, saa lujan perustan minäkuvansa parantumiselle ja henkilökohtaiselle kasvulle. Ymmärrys valaisee myös uskovan hengellistä kutsumusta ja hänen tehtäväänsä maailmassa.

Rakastettu, valittu ja pelastettu

Toisinaan voi olla vaikea luottaa Jumalan rakkauteen, koska ihmisten maailmassa rakkaus on useimmiten ansaittava. Ajattelemme helposti, että Jumalakin rakastaa meitä vain, kun olemme tarpeeksi hengellisiä.

Jumala kuitenkin todella rakastaa meitä.1 Hän rakasti meitä jo silloin, kun elimme synneissämme. 2 Hyvät vanhemmat rakastavat lapsiaan kaikissa olosuhteissa, silloinkin kun heillä menee huonosti. Maallisten vanhempien on kyllä joskus vaikea sulattaa lastensa kapinaa, mutta Jumala ymmärtää sitäkin. Ei hän ylläty ja säikähdä käytöstämme. Hän tietää, mitä tekoa olemme.

Kun opit tuntemaan Jumalan rakkauden, pelko poistuu3 ja tilalle tulee turvallisuuden tunne. Samalla syntyy vastarakkaus Jumalaa kohtaan4 ja halu olla hänen seurassaan.

Uskova on myös Jumalan valittu. 5 Valinta astui voimaan, kun kuulit evankeliumin ja otit sen vastaan. Sinut on valittu tiettyä tarkoitusta varten – kantamaan pysyvää hedelmää.6 Tämä toteutuu, kun pysyt Jeesuksessa.

Kristuksessa ihminen on myös pelastettu.7 Pelastuimme uudestisyntymisen hetkellä, mutta meitä myös pelastetaan ja varjellaan päivittäin, ja pelastumme lopullisesti pysymällä Jeesuksessa. Luottaminen omiin tekoihin johtaa epävarmuuteen, mutta pelastusvarmuus saadaan uskomalla siihen, mitä Jeesus on tehnyt.

Jumalan lapsi ja perillinen

Uudestisynnyttyäsi sinusta tuli Jumalan lapsi.8 Olet osallinen Jumalan luonnosta, joka on vanhurskautta, pyhyyttä, rakkautta, totuutta, rauhaa, uskoa ja iloa. Raamattu puhuu paljon Taivaallisen Isän ominaisuuksista. Hän on anteeksiantava, antelias, voimallinen, viisas, kaiken tietävä ja kaikkialla läsnä oleva. Hän haluaa aina lastensa parasta. Hän antaa lapsilleen mielellään hyviä lahjoja ja Pyhän Hengen.

Opi tuntemaan Isääsi ja ajattelemaan itseäsi hänen lapsenaan. Sano itsellesi usein: ”Olen Jumalan lapsi!” Ylistä Isää ja mietiskele hänen ominaisuuksiaan niin kauan, että koet olosi turvalliseksi. Opi rakastamaan Isää ja rakkaudesta häneen olemaan kuuliainen.

Suomalaisessa kristillisyydessä uskovista käytetään mielellään nimitystä armon kerjäläinen. Niin hurskaalta ja nöyrältä kuin tämä sanonta kuulostaakin, se on epäraamatullinen. Kuinka Jumalan lapset voivat olla Jumalan kerjäläisiä, kun eivät edes maallisten vanhempien lapset ole sellaisia?

Galatalaiskirjeessä sanotaan: ”Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.”9 Taivaalliseen perintöön kuuluvat muun muassa ikuinen elämä, osallisuus Uuden Jerusalemin kaupunkiin, Jumalan ja Karitsan iankaikkinen valtakunta sekä kaiken tuleminen uudeksi. 10 Osa perinnöstä on kuitenkin tarkoitettu nautittavaksi jo tässä elämässä, kuten täydellinen anteeksiantamus Kristuksen kuoleman ansiosta. 11

Kristuksen ruumiin jäsen

Uskova on myös jäsen Kristuksen ruumiissa. Luonnollisessa ruumiissa pää ja muu keho ovat yhtä. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Näin on myös Kristuksen ruumiissa. Jeesus on seurakuntaruumiin pää. 12 Hän tarvitsee seurakuntaa, jonka kautta voi toimia maailmassa. Seurakuntaruumis puolestaan tarvitsee Kristusta, sillä ruumis ei voi elää ilman päätä.

Seurakunta on jäsentensä summa. Siksi jokaisen seurakunnan jäsenen tulee huolehtia omasta suhteestaan Jeesukseen. Ruumiinjäsenet myös tarvitsevat toisiaan. Silmät eivät voi kävellä, mutta voivat auttaa jalkoja astumaan oikeaan paikkaan. Kädet puolestaan eivät ole kovin tärkeitä kävellessä, mutta kirjoittamisessa ne ovat kätevämpiä kuin jalat. Näin eri jäsenillä on oma korvaamaton tehtävänsä. Jäsenet toimivat kaiken aikaa yhdessä, eivätkä voi toisistaan riippumatta tehdä itsenäisesti asioita. Tämän tiedostaminen johtaa keskinäiseen riippuvuuteen toisistamme.

Jäsenten sairastuminen vaikuttaa koko ruumiiseen. Siksi on tärkeää, että seurakunnan jäsenet huolehtivat omasta tilastaan, etteivät ne vaikeuttaisi toisten elämää. Toisaalta terveemmät jäsenet yrittävät auttaa sairastunutta. Kun esimerkiksi jalkaan tulee haava, kädet rientävät avuksi hoitamaan sitä. Näin tulisi olla myös seurakuntaruumiissa. Uskovien on mahdollista huolehtia toisistaan, jos he tuntevat toisensa tarpeeksi läheisesti.

Jokaisen uskovan tulisi olla jonkin paikallisseurakunnan jäsen. Vain silloin olemme oikealla paikalla.

Jumalan perheen jäsen

On suurenmoinen lahja olla osa Jumalan perhettä. Siihen kuuluvat kaikki uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka ovat vielä hajallaan maailmassa, jakautuneina eri kansoihin ja lukemattomiin paikallisseurakuntiin. Tämän perheväen Jeesus kuitenkin kokoaa kerran Isän kotiin.13

Jumala on säätänyt niin, että kuten vanhemmat kantavat päävastuun luonnollisessa perheessä, seurakuntaperheen vastuu on hengellisillä vanhimmilla eli paimenilla. Heidän velvollisuutensa on pitää huolta jäsenistä, jotta kukin heistä kasvaisi uskossaan aikuisuuteen ja oppisi tekemään työtä perheen hyväksi.

Rakkaus on perhettä koossa pitävä voima. Siksi uskovien on varjeltava itseään kaikelta, mikä repii ja hajottaa perheyhteyden. Kun vajavaisista ihmisistä koostuva seurakuntaperhe on vielä epätäydellinen, on parempi rukoilla johtajien ja jäsenten puolesta kuin parjata heitä. Siten voimme parhaiten olla hyödyksi itsellemme ja Jumalan asialle.

Apostolien teoissa on kaunis esimerkki alkuseurakunnan keskinäisestä yhteydestä.14 Se oli todellista perheyhteyttä, jossa jopa omaisuutta jaettiin puutteenalaisille. Kaikki uskovat olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. He myivät omaisuutensa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he tulivat yksimielisesti koolle temppelialueelle, mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemullisin ja vilpittömin sydämin. Alkuseurakunta ylisti yhdessä Jumalaa ja oli koko kansan suosiossa, ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.

Valona maailmassa

Osa uskovan kutsumusta on olla valona maailmassa.15 Se on mitä valtavin tehtävä.

Niissä maailman valtioissa, joissa kristillinen todistus on heikko tai olematon, vallitsee usein hengellisen pimeyden ohella myös aineellinen kurjuus. Myös ennen kristillisinä pidetyt länsimaat ovat vajonneet pakanuuden pimeyteen. Valtakirkkojen luopumus Raamatusta on johtanut kansan ja politiikkojen moraalittomuuteen. Elämän turvattomuus, toivottomuus ja siitä johtuva masennus lisääntyvät kaiken aikaa. Euroopasta on tullut lähetyskenttä.

Raamattuun uskovat kristityt ovat maailman valo ja toivo. Todellinen hengellinen valo tulee Jumalan sanan, evankeliumin kautta.16 ”Sinun sanasi on minun jalkojeni lamppu ja valo minun polullani.”17

Jumalan sana valaisee ihmisen väärät motiivit ja asenteet. Se paljastaa valheelliset  ideologiat ja harhaopit. Se valaisee myös oikean tien eksyneelle. Mikään ei vedä vertoja Jumalan sanalle. Se on yliajallista, totuudellista, ikuista viisautta, jota seuraamalla ihmiselämään tulee valoa.18

Uskovat ovat valon lapsia.19 Siksi heidän vaelluksensa tulee olla erilaista kuin maailman ihmisten. ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne joka on taivaassa.” 20 Uskovat loistavat tätä valoa pitämällä kiinni Jumalan sanasta ja levittämällä sitä.

Valossa vaeltaminen edellyttää, ettei sydämissämme ole vihaa ja katkeruutta ketään kohtaan. ”Joka sanoo olevansa valossa, mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä. Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hän ole lankeemukseksi kenellekään.”21

Paavali ymmärsi, että hänet oli kutsuttu pakanoille valoksi.22 Hän toteutti tätä kutsua julistamalla evankeliumia. Kaikki uskovat ovat saaneet tehtävän olla valona maailmassa. Kun ymmärrämme tämän, alamme myös elää kuten valon lapsi ja elämäämme tulee päämäärätietoisuutta. Tässäkin oman aseman ymmärtäminen on avain elämän muuttumiseen.

Olet maailman suola

”Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.”23

Suolalla on monenlaisia tehtäviä. Se sulattaa jäätä, antaa makua ruokaan ja varjelee sitä pilaantumiselta. Kun Jeesus puhui uskovista maan suolana, hän viittasi sillä ennen kaikkea uskovien pilaantumista ehkäiseviin vaikutuksiin yhteiskunnassa.

Yhteiskunnat pilaantuvat ilman Jumalan sanan ja uskovien läsnäoloa. Nykyinen kehitys näyttää huolestuttavalta myös omassa maassamme. Jeesus varoitti uskovia suolan maun menettämisestä. Suolan makua ei voi palauttaa, jos se kerran on lähtenyt.

Uskovien on valvottava omaa elämäänsä niin, ettei turmelus pääse sinne. Kuinka voi olla suolana toisille, jos omassa sydämessä on vääryyttä? Jos sallimme maailmallisuuden elämäämme, menetämme vaikutusmahdollisuutemme.

Suolaa ei tarvitse kylvää joka paikkaan. Toisin sanoen uskovien ei tarvitse aina tyrkyttää mielipiteitään toisille tai olla muita arvostelemassa. Liika suola pilaa ruoan maun.24 Suolana oleminen tarkoittaa totuudessa ja pyhyydessä vaeltamista. Meissä on tätä jumalallista suolaa sen verran kuin evankeliumin oppi on saanut meissä sijaa.

Hengellisesti sopivan suolainen ihminen voi olla puoleensavetävä. Jeesus on tästä paras esimerkki. Vaikka hän oli totuudellisin ja pyhin maan päällä elänyt ihminen, hän ei ollut luotaantyöntävä. Totuuden lisäksi hän oli täynnä myös armoa. Lihallisessa mielenlaadussa kylvetty totuus karkottaa, rakkaudessa eletty totuus ei.

Suola ei vaikuta, ellei sitä ripotella tarpeellisiin kohtiin. Jumala on ripotellut uskovia mitä erilaisimpiin paikkoihin yhteiskunnassa. Arkipäivän työpaikka on se lähetyskenttä, jossa jokainen on kutsuttu vaikuttamaan. Nykyuskovina meidän on syytä pohtia, millainen vaikutuksemme on yhteiskuntaan. Emme saa mukautua tämän maailmanajan menoon, muuten menetämme tervehdyttävän vaikutuksemme yhteiskuntaan.

Suolana olemisessa ei ole kyse tehtävästä ja asemasta seurakunnassa, vaan olemisesta ihmisten joukossa. Sinä olet äärettömän tärkeä henkilö, vaikka et toimisikaan näkyvällä poliittisella tai hengellisellä areenalla. Sinä olet maan suola.


Viitteet:
1) Juud. 1:1; Room. 1:7; 1. Tess. 1:4.
2) Room. 5:8.
3) 1. Joh. 4:18.
4) 1. Joh. 5:3.
5) Ef. 1:4–5.
6) Joh. 15:16.
7) esim. Ef. 2:8; Tiit. 3:5.
8) Room. 8:16–17; 1. Joh. 3:1.
9) Gal. 4:7.
10) Hepr. 11:10, 12:22, 13:14; Dan. 7:13–14, 27; 2. Piet. 1:11; Ilm. 21:1–7.
11) Hepr. 9:11–28.
12) Kol. 1:18.
13) Joh. 14:1–3.
14) Ap. t. 2:42–47.
15) Matt. 5:14.
16) 2. Kor. 4:6.
17) Ps. 119:105.
18) 1. Piet. 2:9.
19) 1. Tess. 5:4–5.
20) Matt. 5:16.
21) 1. Joh. 2:9–10.
22) Ap. t. 13:47.
23) Matt. 5:13.
24) Kol. 4:6.



Martti Ahvenainen

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva pastori ja raamatunopettaja, joka on kirjoittanut useita teoksia.

Artikkeli on toimitettu katkelma Martti Ahvenaisen kirjasta Uusi ihminen Kristuksessa (Aikamedia 2016).






Syvät totuudet ovat myönteisiä

Jos haluat elää todeksi sen aseman, mikä sinulla on Kristuksessa, sinun on opittava puhumaan uuden luomuksen mukaisia sanoja. Raamatun kuvauksia uudesta asemastasi Jeesuksessa kannattaa opetella ja puhua itselleen myös ääneen.

Tämä saattaa tuntua joistakin ylihengellisyydeltä. Emmehän me suomalaiset ole tottuneet puhumaan itsestämme suuria sanoja. Mieluummin vähättelemme itseämme. Se ei ole kuitenkaan Raamatun mukaista.

Meissä ihmisissä on aina jonkin verran huonosta minäkuvasta, lain alaisuudesta ja epäuskosta johtuvaa negatiivisuutta. Tämä negatiivisuus heijastuu teoissa ja sanoissa. Kielteinen mielenlaatu ei ole kenellekään hyväksi. Jeesus haluaa ottaa sen pois ja antaa tilalle parempaa.

Raamatullinen sana pelastus tarkoittaa pelastumista ja parantumista kaikesta vahingollisesta ja ihmisen saattamista täydelliseen sopusointuun Jumalan, itsensä ja ympäristönsä kanssa. Tämä kokonaisvaltainen pelastustyö on alkanut uskovissa, vaikka se onkin valmis vasta ylösnousemuksessa.

Jumalan tehdessä hyvää työtään uskovissa heistä tulee ajan myötä myönteisiä uskon ihmisiä. Raamatullinen positiivisuus perustuu Kristuksen sovintotyön ansiosta saatuun identiteettiin. Se on paljon syvällisempää kuin pelkästään psykologiaan perustuva positiivinen ajattelu, josta on sinänsä tiettyä hyötyä.

Koska Jumalassa ei ole mitään negatiivista, epäuskoa, pelkoa tai uhkaa, hän haluaa puhdistaa hänen omansakin sellaisesta.

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!