Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 12.5.2016 00:00

Urvas ohittaa raamatullisten perustelujen merkityksen

Kiitämme Sanna Urvasta vastineesta (RV 18) hänen haastatteluaan (RV 12) käsitelleeseen kannanottoomme (RV 16), jossa toimme esiin tasa-arvoisen johtajuusnäkemyksen raamatullisuutta ja uskollisuutta helluntai-identiteetille.

Urvaksen lähestymistavan suurin ongelma on, että se ohittaa raamatullisten perustelujen merkityksen liian kevyesti, vaikka Raamattu on helluntailaisille opin ja käytännön määrittäjä. Kysymys Raamatun auktoriteetista jää epäselväksi, jos Raamatun tulkintaa eivät sido mitkään yhteiset pelisäännöt, kuten esimerkiksi pyrkimys selvittää, mitä kukin Raamatun kirjoittaja tekstillään alun perin tarkoitti. Urvaksen kanta heijasteleekin postmodernia, Raamatun merkityksen suhteellistavaa ajattelutapaa, jossa yhteisöt voivat lopulta määrittää itse kantansa ja jolloin erilaisia ”oikeita näkemyksiä” voi olla olemassa riippumatta siitä, mitä Raamattu asiasta viestii.

Ajatteleeko Urvas, että hänen uskomuksensa siitä, että ”johtajuusrakenne on kirjoitettu Raamatun tekstiin selkeästi ja myös arkikielellä ymmärrettävästi” vapauttaa helluntailaiset Raamatun selittämisen periaatteista? Tämä voi johtaa mielivaltaan, jossa Raamattu ei toimi enää arvovaltaisena.

Vaikka Raamattua ei voida selittää tyhjiössä ilman yhteisön vaikutusta, myös Raamatun tekstin taustoja tulee selvittää. Esimerkiksi tietyssä tilanteessa kirjoitetun Uuden testamentin kirjeen ymmärtäminen vaatii käsitystä kirjoittamisen taustasta. Jos Jumalan sana ei liity mitenkään siihen, mitä Paavali alun perin kirjoitti, kysymys siitä, mitä Raamattu sanoo, kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

Vaikka Raamatun tulkintaa eivät voi ohjata vain koulutetut teologit, heidän tehtävänään on saattaa oppimansa laajempaan tietoisuuteen ja selittää Raamattua vastuullisesti. Helluntailainen tuntee Raamatun ja kykenee etsimään vastauksia haastaviin kysymyksiin koulutustasostaan riippumatta.

Urvaksen väite, että Uusi testamentti ei sanoita tasa-arvoista johtajuusnäkemystä riittävän selkeästi, on kyseenalainen. Kyse on siitä, mihin teksteihin ja tulkintoihin on totuttu kiinnittämään huomiota.

Kun kerran Uuden testamentin aikana nainen voitiin nimetä apostoliksi ja diakoniksi, jolle esitetään samat valintaperusteet kuin seurakunnan vanhimmille, miksi meidän nyt pitäisi asettaa naisille rajoituksia? Naisapostoli Junia (Room. 16:7) kuului ensimmäisten, Jeesuksen valitsemien kahdentoista apostolin jälkeen valittuihin toisen polven apostoleihin, joihin myös nykyseurakunnan johtajat voidaan rinnastaa. Jos apostolilla ei ollut konkreettista auktoriteettia seurakunnan yli, minkälaisesta apostolista oikein oli kyse? Eikö tämä kerro jotakin naisten sopivuudesta johtajiksi tasa-arvoisina miesten rinnalla?

Jeesus uudisti radikaalisti monia asioita, mukaan lukien orjan ja naisen aseman. Vaikka orjuuden lakkauttamista ei julisteta vielä Raamatussa, Jeesus ja Uusi testamentti näyttävät suunnan sitä kohti. Alkuseurakunnassa vaikuttaneet naisjohtajat osoittavat, että naisen asema kulkee poispäin patriarkaalisista rakenteista kohti aitoa tasa-arvoa, vaikka samalla pidetään kiinni tiukasta seksuaalimoraalista. Tätä ei voida rinnastaa liberaaliin tasa-arvoajatteluun tai aggressiiviseen feminismiin, koska naisjohtajuus oli esillä helluntailiikkeessä – esimerkiksi Pelastusarmeijan tavoin – paljon ennen yhteiskuntaliberaalia liikehdintää. Raamattua lukevat ihmiset hyväksyivät jo 1800-luvulla ennen naisten saamaa äänioikeutta naisen johtajuuden seurakunnassa.

Helluntailaisuudessa esikuvaa paimenuuteen ei haeta kolminaisuudesta, vaan sitä perustellaan Raamatun teksteillä, yleisellä pappeudella sekä Pyhän Hengen kutsulla ja lahjoilla. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolminaisuuden nimikkeet, mutta Jumala ei silti ole ”mies” samassa sukupuolisessa merkityksessä kuin osa ihmisistä on miehiä. Emme suostu luopumaan Jumalan isyydestä ja Kristuksesta Jumalan Poikana, mutta suhtaudumme varauksella Jumalan isyydestä vedettyihin päätelmiin seurakunnan johtajien sukupuolesta. Katsomme, että kumpikin sukupuoli voi itsessään edustaa ihmisyyttä ja ihmiskuntaa Jumalan kuvana. Korkeakirkollinen väite, että vain miespuolinen johtaja tai pappi voi edustaa Kristusta, on vääristynyt.

Sukupuolten aseman pohdinnan lähtökohtana tulee olla ensisijaisesti Raamattu. Tasa-arvoisessa johtajuudessa ei ole kyse siitä, että emme ”nykyaikaisina” hyväksy ajatusta ”raamatullisesta” hierarkiasta. Ajatus miehen ja naisen tasa-arvosta nousee Raamatun lehdiltä. Raamatun alussa miestä ja naista kehotettiin yhdessä hallitsemaan puutarhaa (1. Moos. 2:15). Naisen luominen miehen avuksi ei viittaa alamaisuuteen, sillä sana ”apu” (hepr. ezer) liittyy Vanhassa testamentissa useimmiten tilanteisiin, joissa Jumala esitetään ihmisten  apuna. Hierarkkinen hallintasuhde ei kuulunut luomisjärjestykseen, koska alistaminen mainitaan kirouksena vasta lankeemuksen jälkeen. Kristus tuli korjaamaan yksilön synnin lisäksi myös syntiinlankeemuksen rakenteellisia seurauksia.

Yhdymme Urvaksen toiveeseen, että naisen asemaan liittyvissä kysymyksissä etsitään Jumalan valtakuntaa. Toivomme, että ”juniat ja foibet” löytävät paikkansa seurakunnissa. Samalla haluamme haastaa hierarkkista johtajuusnäkemystä kannattavat helluntailaiset  arvioimaan näkemyksensä johdonmukaisuutta uudelleen Raamatun valossa. Näkemyseroista huolimatta vallitkoon kaikessa rakkaus.


Tuomas Havukainen
Keuruu

Jonna Havukainen
Keuruu

Matti Kankaanniemi
Tyrvää

Sirkku Hoikkala
Kerava

Markus Mäenpää
Keuruu

Anna Lehmuskoski
Tampere

Pilvikki Viitanen
Rovaniemi

Tuomas Harri
Keuruu

Hanna Malinen
Tampere

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!