Keskiviikko 20. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Heli, Helinä, Heljä, Hely
Julkaistu 21.1.2019 00:00

"Tulkoon Hänen verensä meidän päällemme"

Pääsiäisajan passionäytelmissä oma roolinsa on Jeesusta vastustaneilla juutalaisjohtajilla. Kuva Puolasta. Kuva: Kapa1966/Shutterstock

Kristillisiin ja isla­milaisiin tekstei­hin tulisi alkaa li­sätä varoituk­sia kohtiin, jotka ovat antisemitistisiä. Näin esitti Euroopan juutalaiskongressi vii­me syksynä.

 

Esitys oli osa järjestön julkai­semaa 150-sivuista raporttia, jos­sa luetellaan toimintasuosituk­sia juutalaisvastaisuuden kitke­miseksi.

 

”Uusi testamentti, Koraani ja muut kristillisen ja islamilaisen kirjallisuuden käännökset tar­vitsevat reunamerkintöjä ja joh­dantoesityksiä, jotka korostavat juutalaisen perinnön jatkumista kristinuskossa ja islamissa sekä varoittavat lukijoita tekstien si­sältämistä antisemitistisistä kap­paleista”, raportissa todetaan.

 

 

Vastakkainasettelun kieltä

Rajua ja leimaavaa tekstiä Uudes­ta testamentista löytyykin.

 

Esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen vas­tustajista käytetään lähes yksin­omaan kollektiivista ilmaisua ”juutalaiset”, ja heidän ja Jeesuk­sen välinen vastakkainasettelu on yksi evankeliumin keskeisistä tee­moista.

 

Uuden testamentin kirjeissä Paavali kieltää seurakuntalaisia kuuntelemasta ”juutalaisia taru­ja” (Tit. 1:14) ja toteaa paheellisia ihmisiä löytyvän etenkin ympä­rileikattujen keskuudesta (Tit. 1:10–11).

 

Erityisen kriittinen on ensim­mäisen Tessalonikalaiskirjeen kohta: ”Juutalaiset ovat surman­neet sekä Herran Jeesuksen että profeetat, ja he ovat vainonneet meitäkin. He ovat Jumalan miel­tä vastaan ja kaikkien ihmisten vi­hollisia. –– Näin he täyttävät syn­tiensä mittaa. Mutta nyt Jumalan viha lopulta tavoittaa heidät.” (1. Tess. 2:15–16.)

 

Ilmestyskirjassa Jeesus lausuu ankaria sanoja ”Saatanan synago­gasta” ja niistä, jotka ”sanovat itse­ään juutalaisiksi mutta eivät ole” (2:9; 3:9).

 

Tunnetuin ja jälkivaikutuksil­taan ikävin kohta löytyy kuiten­kin jo Uuden testamentin ensim­mäisestä kirjasta. Kyse on Jeesuk­sen ristiinnaulitsemista vaativan väkijoukon huudosta: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällem­me ja meidän lastemme päälle!” (Matt. 27:25).

 

Tämän sitaatin on sanottu ai­heuttaneen juutalaisille enem­män kärsimystä kuin minkään muun yksittäisen Uuden testa­mentin jakeen.

 

 

Syrjintää, nöyryytystä, väkivaltaa

Edellä luetellut raamatunkohdat ovat syövyttäneet lukemattomi­en kristittyjen mieleen käsityksen juutalaisista Jeesuksen murhaa­jina, joiden kokema kärsimys on vain oikeutettua rangaistusta sii­tä, mitä he ovat tehneet.

 

Historian kuluessa tämä näke­mys on heijastunut niin kirkkotaiteeseen, kristillisenemmistöisten maiden lainsäädäntöön kuin mo­nenlaisiin ennakkoluuloihin juu­talaisia kohtaan.

 

Vaikka kirkolliset johtajat vain harvoin ovat kannustaneet seu­raajiaan avoimeen väkivaltaan, saarnatuolien juutalaiskriittinen opetus on edistänyt syrjintää, nöyryyttämistä ja myös väkival­taisuuksia.

 

Jopa uskonpuhdistaja Mart­ti Luther luonnehti vanhoil­la päivillään juutalaisia jumalan­pilkkaajiksi, joiden synagogat on poltettava, kirjat takavarikoitava ja uskonnonharjoitus kiellettä­vä. Myöhemmin Lutherin teosta Juutalaisista ja heidän valheistaan käytettiin vainojen perusteluna natsi-Saksassa.

 

Kun yhdysvaltalainen Robert Bowers viime lokakuussa hyök­käsi synagogaan Pittsburghis­sa ja tappoi 11 ihmistä, hän poh­justi hyökkäystä nettikommentil­la, jossa hän viittasi Johanneksen evankeliumin jakeeseen 8:44. Sii­nä Jeesus sanoo vastustajilleen: ”Te olette isästä Paholaisesta”, minkä Bowers väänsi muotoon: ”Juutalaiset ovat Saatanan lapsia.”

 

 

Epärelevantti kysymys

Nettitietosanakirja Wikipedia määrittelee antisemitismin viha­mieliseksi suhtautumiseksi juu­talaisiin joko heidän uskonsa tai kansallisuutensa vuoksi.

 

Onko Uusi testamentti siis an­tisemitistinen? Itä-Suomen yli­opiston eksegetiikan professo­ri, Uuden testamentin retoriikan asiantuntija Lauri Thurén pi­tää koko kysymystä logiikaltaan mahdottomana.

 

Lähes kaikki Uuden testamen­tin kirjoittajat ja päähenkilöt ovat etnisesti ja uskonnollisesti juuta­laisia. Heidän tarkoituksensa ei ollut tuhota juutalaisuutta vaan uudistaa se Jumalan tarkoitta­maan muotoon. Miten teksti siis edes teoriassa voisi olla juutalais-tai edes juutalaisuusvastainen?

 

– Uusi testamentti on juutalai­nen kirjakokoelma. Se ei suhtau­du juutalaisiin ”mitenkään”, koska kyse on juutalaisuuden sisäises­tä pohdiskelusta, Thurén toteaa.

 

– Kun kristinusko syntyi, suu­rin osa Jeesuksen ensimmäisistä seuraajista oli etnisesti juutalaisia ja nekin, jotka eivät olleet, ”oksas­tettiin samaan viinipuuhun” eli he uskoivat jollakin tavalla pää­sevänsä mukaan juutalaisuuteen. Esimerkiksi Paavali pysyi omasta mielestään juutalaisena fariseuk­sena loppuun asti.

 

– Toki Uudella testamentilla on parin tuhannen vuoden tul­kintahistoria, joka on aika pitkäl­ti antisemitistinen. Silti niissäkin kohdissa, joissa juutalaisia kovas­ti moititaan, on kyse juutalaisuu­den sisäisestä keskustelusta. Mo­net kristityt kävivät synagogissa vielä pitkään Uuden testamentin ajan jälkeenkin.

 

 

Aikansa tyylilaji

Thurén korostaa sitä, että nekin raamatunkohdat, jotka meidän silmissämme näyttävät kaikis­ta kärkevimmiltä, edustavat sen ajan tavanomaista puhetapaa.

 

– Antiikissa ylipäätään oli tapa­na keskustella värikkäämmin sa­nakääntein kuin nykyään. Jälki­polville on säilynyt tekstejä, joissa eri juutalaisryhmät, jotka opetuk­siltaan olivat hyvin lähellä toisi­aan, haukkuvat toisiaan paino­kelvottomilla ilmaisuilla. Hetken päästä oltiin taas kavereita keske­nään. Se oli sen ajan tapa.

 

– Myös Jeesus ja fariseukset olivat ajatuksiltaan lähellä toi­siaan. Ankarilla sanoillaan Jee­sus pyrki kääntämään fariseuk­set omalle kannalleen, ei nujerta­maan heitä.

 

Sama koskee evankeliumien ja Uuden testamentin kirjeiden kir­joittajia.

 

– He pyrkivät osoittamaan maanmiehilleen, että Jeesus oli profeettojen ennustama Messi­as. Vastapuolen edustajista käy­tetään kovaa kieltä, minkä tarkoi­tuksena on avata näiden silmät tajuamaan haluttu asia.

 

– Esimerkiksi Paavalin totea­mus juutalaisista ”kaikkien ihmis­ten vihollisina” on vain räväkkä retorinen heitto.

 

Oikeaa kontekstia juutalaisvas­taisina pidetyille jakeille antavat lukuisat myönteiset lausumat kir­joittajien maanmiehistä.

 

Johannes toteaa evankeliumis­saan pelastuksen tulevan juuta­laisten keskuudesta (4:22) ja ko­rostaa sitä, miten Jeesus itse oli juutalainen (4:9–22). Paavali ker­toi rakkaudestaan heimolaisiaan kohtaan (esim. Room. 9:3) ja ke­hotti olemaan loukkaamatta ”sen enempää juutalaisia kuin kreik­kalaisiakaan” (1. Kor. 10:32). Silti apostolit eivät olleet itsensä kans­sa ristiriidassa vaan oman aikan­sa temperamenttisia kommuni­koijia.

 

Itse asiassa tällainen puhetapa oli ominaista julkiselle keskuste­lulle vielä vuosisatoja myöhem­minkin, tutkija huomauttaa.

 

– Luther kirjoitti paaville välil­lä hyvin nöyriä tekstejä ja välillä julisti tämän antikristukseksi. Sil­loin ei ollut vielä ollut valistuksen aikaa eikä ollut opittu puhumaan sivistyneesti.

 

 

Anteeksipyynnöt perusteltuja

Kaikki edellä sanottu ei tarkoita, etteikö Raamatulla välillisesti voi ajatella olleen vaikutusta jopa ho­lokaustiin. On myös perusteltua, että monet kirkkokunnat ja kris­tilliset organisaatiot ovat julkises­ti irtisanoutuneet niiden piirissä historian aikana esiintyneestä – tai yhä esiintyvästä – juutalais­vihasta.

 

Silti Thurén ei lämpene esityk­selle liittää Uuteen testamenttiin antisemitistisiä varoituksia. Pa­rempi lääke on lisätä hyvää raa­matunopetusta seurakuntiin, nettifoorumeille ja kristilliseen mediaan.

 

– On paljon muitakin asioita, joissa Raamattua on ymmärret­ty väärin. Esimerkkinä käy Roo­malaiskirjeen 13. luvun opetus esivallasta Jumalan asettama­na, mitä Etelä-Afrikan valkoinen hallinto käytti perustelemaan apartheid-politiikkaansa. Silti me emme ala tekemään siihen­kään kohtaan täydennyksiä ja va­roituksia.

 

– Ongelma näissä asioissa ei ole Raamattu itsessään vaan vi­noutunut tulkintaperinne ja huo­no raamatuntuntemus. Tarvitaan hyviä selitysteoksia ja raamattu­luentoja, joissa asioita avataan ja jotka perustuvat faktoihin eivät­kä esimerkiksi antisemitistiseen teologiseen perinteeseen.

 

Toimittajalla on tällaiselle luen-nolle jo yksi aihe-ehdotus: se, että teologisesti tarkasteltuna jo­kaisen kristityn omat synnit ovat vähintään yhtä suuri syy Jeesuk­sen ristinkuolemaan kuin ylipap­pi Kaifaksen kieroilu.

 

Ilman sovituskuoleman mo­tiivia Jeesus olisi voinut väistää häntä odottaneen kärsimystien: enkelilegioonat olisivat tulleet apuun, jos hän olisi niin halunnut (Matt. 26:53).

 

Hänen kuolemansa oli Juma­lan itsensä tahtoma kuolema.

 

 

Heikki Salmela



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!