Perjantai 22. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Tuulikki, Tuuli, Tuulia
Julkaistu 1.3.2016 00:00

Samassa junassa

Kuva: ShutterstockTytär ja vävypoika kävivät luonamme Sotkamossa. He matkustivat junalla Helsingistä Kajaaniin.

Junamatkan aikana vävy hoiteli työasioitaan. Hän keskusteli puhelimessa asiakkaan kanssa junan suihkiessa kohti Kainuuta. Myös keskustelukumppani kertoi istuvansa junassa matkalla johonkin.

Jossakin vaiheessa, lähes pari tuntia kestäneen intensiivisen puhelinkeskustelun aikana, vävyni havahtui. Hän huomasi kuulevansa luuristaan samat kuulutukset kuin oman junavaununsa kaiuttimista. ”Ei voi olla totta, mehän olemme samassa junassa.”

Keskustelua jatkettiin kasvotusten.

*******

”Näinkö meille aina täällä käy, käy, käy”, kyselee Vicky Rosti vanhassa iskelmässä. Näin meille joskus käy. Helposti luulemme me, ihmisen
rotuun ja heimoon kuuluvaiset, että olemme kaukana toisistamme. Mutta yllätys, yllätys – olemmekin ihan lähellä.

Havahtuminen tähän voi tapahtua yhdessä hetkessä, vaikkapa avoimen keskinäisen kohtaamisen ja oman sisäisen maiseman jakamisen kautta. Tai se voi tulla hiljalleen, tietoisuuden kasvaessa.

Tammikuussa vietettiin perinteistä kristittyjen ykseyden rukousviikkoa. Kohtaamiset toisten kristittyjen kanssa ovat olleet itselleni siunaus. Syvempi tutustuminen toisella tyylillä rukoilevaan ja erilaisella tavalla uskoaan ilmaisevaan on rikastuttanut elämääni.

Ken haluaa ja jaksaa katsoa erilaisten hengellisten kulttuurien ja muiden erilaisuuksien läpi, voi uskon ytimessä löytää paljon yhteistä. On sama Isä Jumala, sama Kristus Vapahtaja, sama Pyhä Henki, sama Raamattu ja sama taivas, jota kohti kilvoitellaan.

Myös monet kivut ja taistelut ovat yhteisiä. Kun keskinäinen luottamus vahvistuu, niistä uskaltaa myös käydä puhumaan.

Oman herätysliikkeenkin sisällä erehdymme joskus luulemaan, että olemme kaukana toisistamme. Emme ole. Olemme samassa junassa.

*******

Viime kuukausien tapahtumat haastavat meitä suomalaisia. Yhtäkkiä ympärillämme on paljon vieraita ja muukalaisia. He puhuvat ja käyttäytyvät meille entuudestaan tuntemattomalla tavalla. Ovatko he olioita vieraalta planeetalta – vaiko ihmisiä, samaa lihaa ja verta kuin me?

Ihmisenä olemiseen kuuluvat kipu ja heikkous. Ne tarjoavat foorumin syvemmälle ihmisten väliselle kohtaamiselle.

Yhteyttä ei löydy vahvuuden tai täydellisyyden kautta. Tulemme lyöneeksi toista osaamisellamme, tiedoillamme, taidoillamme, jopa ”vahvalla” uskollamme. Yhteys löytyy yhteisessä kivun ja heikkouden kokemuksessa. Tunnistan itseni toisessa ja toisen itsessäni.

Aale Tynnin herkässä Kaarisilta- runossa Jumala antaa ohjeita, kuinka rakentaa yhteyttä ihmisten välille:

Ja Jumala sanoi: ”Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet. Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan, ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan. Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee, joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.”

Yksi tärkeimmistä ohjeista löytyy runon lopusta: ”Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet: ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.”

*******

Tuntuukohan syyrialaisen suru samalta kuin suomalaisen? Maistuvatkohan afganistanilaisenkin kyyneleet suolaisilta? Kouristaako irakilainen ikävä rintaa yhtä raastavasti kuin suomalainen ikävä?

Joskus sielunhoidollisessa keskustelussa on avautunut uusi, syvempi ulottuvuus juuri silloin, kun sekä autettava että auttaja ovat joutuneet nieleskelemään omia kyyneleitään.

Ehkä se ei ole kovin ammatillista. Mutta inhimillistä se on, ja hengellistäkin sen luulen olevan.


Veijo Grönholm

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!