Torstai 21. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Keijo
Julkaistu 14.4.2016 00:00

”Saarnaan aina, kaikkialla ja kenelle tahansa”

Kuva: Kia TurunenHannu Vuorinen on Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja ja kahden aikuisen tyttären isä, joka viettää pian 36-vuotishääpäivää vaimonsa Marjon kanssa.
– Edelleenkin on hetkiä, jolloin päässä pyörii hänen lähellään, Vuorinen tunnustaa.


Kun kaipaan piristystä, herkuttelen, kuuntelen hyvää musiikkia ja teen ehkä vaimon kanssa pikku reissun johonkin mukavaan paikkaan. Niin ja futismatsi mukavassa porukassa rentouttaa ihmeesti!

Pelkään, että unohdan hoitaa jonkin tärkeän homman ja muutkin saavat kärsiä siitä. Muuten en mielestäni juuri pelkää, paitsi nykyään lentämistä.

Unelmoin palavasta sydämestä, joka rakastaisi Jumalaa yli kaiken. Ja kokonaisesta seurakunnallisesta ihmisiä, joiden sydämet rakastaisivat Jumalaa yli kaiken! Ja laihduttamisesta...

Saarnaan mieluiten aina, kaikkialla ja kenelle tahansa, joka kuuntelee. Viimeksi se taisi tapahtua keittiön pöydän ääressä, kun tulin lausuneeksi mielipiteeni pääsiäisen merkityksestä – pöytäseurueen mukaan innostuin saarnaamaan. Mikä tahansa tekstikohta on mieluinen. Paavalin kirjeet ovat loistavia, etenkin ne osiot, joissa apostoli avaa evankeliumin ydintä eli Jumalan armoa Kristuksessa ja osallisuuttamme häneen uskon kautta.

Olen vapaakirkollinen kolmesta syystä: 1) Vanhempani kuuluivat vapaaseurakuntaan ja vartuin sen yhteydessä. 2) Uskoontuloni myötä Jumala johdatti minut Turun vapaaseurakuntaan. 3) Vapaakirkollisuus luo hyvät puitteet rehelliselle opetuslapsen elämälle yhdessä toisten kanssa.

Perheeni kuopuksena sain kasvaa tavallaan kuin ainoana lapsena, sillä ikäeroa seuraavaan sisarukseen on kahdeksan vuotta. Kaikkiaan meitä on kuusi. Sain vanhemmiltani ja sisaruksiltani osakseni rakkautta ja huomiota, josta olen tavattoman kiitollinen. Kai se on antanut minulle hyvän perustan kasvaa minuksi. Tiedän että olen ainutlaatuinen, mutta tiedän myös sen, että en ole ainoa.

Avioliittonäkemykseni perustuu luomisen teologiaan. Miehelle ja naiselle annettiin yhteiseksi tehtäväksi hallita luomakuntaa ja lisääntyä. Ennen syntiinlankeemusta Raamatussa ei ole viitettäkään alisteisesta suhteesta miehen ja naisen välillä, vaan molemmat tarvitsevat toisiaan. Ihminen ja aivan erityisesti miehen ja naisen välinen avioliitto kuvastaa Luojaa ja on siten pyhä kutsumus.

Seurakuntatyössä olen oppinut itsestäni ja lähimmäisistäni, että olemme upeita tyyppejä ja samalla osaamme olla myös mitä raadollisimpia ja itsekkäimpiä. Pahinta on, kun petämme itseämme ja vedämme jonkinlaisen hurskaan kaavun todellisuuden ylle. Parasta on, kun Jumalan armon varassa uskaltaudumme olemaan oma itsemme ja etsimään Pyhän Hengen apua rakastaaksemme Jumalaa ja toinen toistamme.

Jotta seurakunnat voivat kehittyä, avainasemassa ovat avainihmiset eli johtajat. Meidän vastuumme on mittava, samoin kuin mahdollisuudet Jumalan avulla ovat mittavat. Kaikilla uskovilla on kuitenkin oma vastuunsa. Emme saisi antaa periksi sen paremmin omatekoiselle hurskaudelle kuin välinpitämättömyydelle pyhityselämässä. Emme saisi sekoittaa keskenään evankeliumia ja sen seurauksia; evankeliumi ei ole milloinkaan minun suoritustani, vaan se on Jeesuksen työ, mutta evankeliumilla on sitten seurauksensa elämässäni, kun sydämeni on alistunut sille. Terve evankeliumi, keskinäinen yhteys ja johtaminen – siinä kolme tärkeintä, ja kaikki Pyhän Hengen voimassa!

Parasta Linnan juhlissa on uusien ihmisten ja vanhojen tuttujen kohtaaminen – ja tietenkin itse juhlan syy, itsenäisyys. Kuuma siellä tosin on, kävi tanssilattialla tai ei.

Salainen paheeni oli aikoinaan Fazerin sininen suklaalevy, mutta tulin maininneeksi sen saarnassa, minkä jälkeen olen silloin tällöin saanut yllätyslahjoja. Tähän asti paljastamaton salaisuus voisi ehkä olla se, että viihdyn myös ihan itsekseni tekemättä mitään.

Sanoisin 20-vuotiaalle itselleni, että keskity ja anna aikaa läheisille ihmisille. Osoita yhä uudelleen, että rakastat heitä. Anna myös Jumalalle aikaasi ja jakamatonta huomiotasi. Opettele sitä, sillä se edellyttää harjaantumista. Toteaisin lisäksi, että oikeasti elämässä ei ole niin kovaa kiirettä: voisit ottaa vielä enemmän aikaa opiskeluun, pohdiskeluun ja valmistautumiseen.

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!