Perjantai 22. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Tuulikki, Tuuli, Tuulia
Julkaistu 14.8.2018 13:47

”Saan rohkaisua Raamatusta ja energiaa liikkumisesta”

Viime kevään ylioppilas Milja Virranniemi on 18-vuotias raahelainen, joka aloittaa syksyllä matemaattisten aineiden opettajan opinnot Oulussa. Hän on pelannut pesäpalloa Pattijoen Urheilijoissa seitsemän vuotta ja sen jälkeen valmentanut miehensä Elian kanssa poikien pesäpallojoukkuetta.

Olen harrastanut pesäpallon pelaamista C-junioreihin eli alle 16-vuotiaiden sarjaan asti, ja muutaman kerran kävin pe­laamassa suomensarjassa. Lo­petin pelaamisen kolme vuotta sitten ajanpuutteen vuoksi.

 

Valmentamisessa pidän eri­tyisesti siitä, että saan olla mu­kana pesäpallossa, vaikka en enää pelaakaan. Pojat ovat mu­kavia ja aitoja. On ollut hienoa seurata, kuinka he kehittyvät ja kasvavat. Kauden huipentaa kaksi pesäpalloleiriä, joiden ai­kana pojat ottavat huimia kehi­tysaskeleita ja heistä oppii uu­sia puolia.

 

Urheilu on minulle tärkeää. En varmaan enää innostu varsinai­sesta kilpaurheilemisesta, mut­ta liikkumisesta saatu hyvä olo ja energisyys kannustavat reip­pailemaan muuten.

 

Kun olin kuusivuotias, kä­vin muutaman kerran ratsas­tamassa mieheni lapsuuden­kodin hevosilla. Silloin ei tullut mieleenikään, että joskus kut­suisin ratsastuksenopettajaani anopikseni.

 

Tapasin mieheni lapsena pe­säpallokoulussa. Silloin emme vielä jutelleet mutta hän jäi mie­leeni. Tutustuimme pesäpallo­tuomaroinnin kautta nelisen vuotta sitten. Ihailen sitä, mi­ten rauhallisesti Elia toimii val­mentajana poikien kanssa.

 

Syksyllä aloitan opiskelut Ou­lussa, jonne olemme jo vieneet muuttokuormaa. Odotan hyväl­lä mielellä uutta elämänvaihetta ja toivon, että löydän uusia ih­misiä ympärilleni.

 

Halusin lähteä opiskelemaan matemaattisia aineita, koska pidän niiden loogisuudesta. Ha­luan opettaa nuorille, että ma­tematiikka, fysiikka ja kemia ei­vät ole pelkästään kaavojen ja numeroiden pyörittelyä vaan oi­keasti hyödyllisiä ja tarpeellisia aineita.

 

Tulin uskoon rippileirillä. Luin lapsena isovanhemmiltani saa­miani Jees-lehtiä, ja muistan ajatelleeni jo ennen rippikou­lua, että haluan uskoa Jeesuk­seen. Mieheni perheen kautta päädyin Raahen helluntaiseu­rakuntaan, jossa kävin kasteel­la. Myös luterilainen kirkko on minulle edelleen tosi läheinen.

 

Luen Raamattua iltaisin mie­heni kanssa. Puhelimeeni tulee aamuisin päivän jae, ja nämä ja­keet antavat voimaa uuteen päi­vään. Joskus olemme mieheni lapsuudenkodissa ”iltaraamik­sen” aikaan ja luemme appivan­hempieni kanssa Raamattua, minkä jälkeen keskustelemme luetusta kohdasta.

 

 

Marika Anttila

 



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!