Sunnuntai 17. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Väinö, Väinämö
Julkaistu 16.3.2018 12:33

Raamatun naisia ja indonesialaista ruokaa

Pauliina Kuikan (oik.) kanssa Miehikkälän helluntaiseurakunnassa Raamatun naisia tutkailemassa Anneli Mäkelä (vas.), Lea Seuri, Ruth Yrjölä ja Marja-Liisa Karvinen. Kuva: Arto Lehikoinen

Maaseudun helluntai­seurakun­nan ja maa­kunnallisen koulutyön kesken työaikaansa jakavan työntekijän päivät täyt­tyvät monenlaisista tehtävistä: koulutuntien pitämisestä niiden markkinointiin ja puheen valmis­telusta tiedottamiseen.

 

Klo 6.20

Kännykän sävelet tunkeutuvat vähin erin unen läpi. Aika herä­tä uuteen päivään. Uneliaat kas­vot katsovat takaisin peilistä. Lai­tan kahvin tippumaan ja aamupa­laa pöytään.

 

Tiu-koira saapuu makuuhuo­neesta haukotellen ja venytellen. Arto-mieheni liittyy aamupala­seuraksi hetken päästä. Rukoi­lemme lyhyesti ennen työpäivää.

 

Klo 7.15

Pusu poskelle saattelee Arton työmatkalle. Käytän Tiun ulko­na. Pieni fiksaus kasvoihin ja tuk­kaan muutama rulla. Istun koti­toimistooni koneen ääreen. Päivi­tän Kaakkois-Suomen koulutyön blogia ja kirjoitan opettajille säh­köpostin.

 

Olen innostunut. Tarjoan uut­ta kokonaisuutta teemalla #carin­ginsharing, vapaasti käännettynä “jaa välittäen”. Ajatuksena on he­rättää oppilaita pohtimaan omaa kielenkäyttöä: Rakennanko vai murennanko sanoillani? Kuinka puhun toiselle ja toisesta kasvok­kain ja (isommilla oppilailla) sosi­aalisessa mediassa? Kokonaisuus on syntynyt opettajilta tulleesta toiveesta.

 

Klo 8.15

Kipaisen seurakunnassa. Mat­ka on lyhyt. Asunnon ovi auki ja sujahdan seurakunnan eteiseen. Käyn kokoamassa päivällä jaetta­vat ruokakassit. Normaalisti jaos­sa mukana oleva henkilö on pois, ja laitan kassit valmiiksi sijaiselle.

 

Eteisessä törmään keittiötiimi­läiseemme. Pian padoissa pori­see sekä uunissa kypsyy ja lämpiää Syödään Yhessä -torstailou­naan menu.

 

Klo 8.45

Puhelin soi. Yhden työalueeni koulun opettaja tilaa tarjoama­ni kokonaisuuden koko koulul­le. Tarkistan kalenterista vapaat ajat ja laitan kalenteriin varauk­sen. Toivotamme toisillemme hy­vät työpäivät.

 

Klo 9.00

Google Mapsin mukaan minulta menisi 45 minuuttia ajaa leirikes­kukseen, jossa on kymmeneltä Kaakkois-Suomen helluntaiseu­rakuntien pastoreiden palaveri. Laitan lähtiessä Tiulle Youtubesta musiikkia. Näin koiruliini pysyy päivällä rauhallisena, vaikka seurakunnassa on ääntä ja elämää.

 

Sujahdan pian vastavalmistu­neelle moottoritielle. Aivan ihana sää! Aurinko paistaa täydeltä te­rältä. Olo on edelleen todella iloi­nen uuden kouluyhteistyön takia.

 

Klo 9.45

Mitä ihmettä Google Maps oi­kein sekoilee? Minusta tuntuu, että olisi jo pitänyt kääntyä. Tarkistan Mapsista, minne se oikein on viemässä: Kotkaan eikä Kaar­niemen leirikeskukseen siinä lä­hellä? Käännyn moottoritieltä si­vummalle ja naputtelen uudes­taan Kaarniemen.

 

Klo 9.55

Alueella on ainakin neljä leirikes­kusta – ja löydän itseni yhden niistä pihasta. Oma suuntavais­toni on tunnetusti kehno näissä tilanteissa. Kolmas yritys päätyy jonkun halkopinoille, ja Mapsin piirtämä reitti näyttää pienelle Audi A2:lle ajokelvottomalta. Soi­tan pastorikollegalle leirikeskuk­seen ja kerron tilanteen. Peruutan muutaman sadan metrin matkan ja käännyn takaisin. Kuusen ok­sien lomassa huomaan mustan kyltin, jossa on valkoista tekstiä: Kaarniemen toimintakeskus. Hy­vinpä oli maastoutunut kyltti, kun olin ajanut ohi Google Mapsin eh­dottaessa ”vaihtoehtoista reittiä”.

 

Klo 10.20

Saavun perille. Nauramme vielä yhdessä tilanteelle. Kaikkea sitä sattuu.

 

Ensimmäisenä meitä odottavat saunat. Olin ajatellut, että käytän ajan kirjallisiin töihin, mutta kun koneeni jäi toimistoon päivitty­mään, päätän mennäkin saunaan naiskollegani seuraksi. Kieltämät­tä rentouttavaa, ja keskustelutkin ovat antoisia. Niin paljon samo­ja asioita kohtaamme seurakun­tatyössä.

 

Klo 12.00

Saunat on saunottu. Odottaa her­kullinen ruoka. Meidän pastorei­den joukosta löytyy monenmoista kykyä. Siitä osoituksena loistava makuelämys: indonesialaistyyp­pinen kastike, riisi ja kalaa peräti neljää sorttia. Aamupalasta onkin aikaa. Ruoka maistuu erinomaiselta.

 

Ruuan jälkeen keskustelum­me sivuavat työtämme, elämääm­me ja sitä, miten voisimme löytää työhömme Jumalan askelmerkit. Päätämme päivän rukoukseen.

 

Klo 14.45

Käännän Audin nokan kohti itää. Matkalla pyörähdän huoltoasemal­la täyttämässä polttoainetankkia.

 

Klo 15.55

Tiun iloinen haukku ottaa minut kotona vastaan. Seuraavana on vuorossa pieni koiralenkki ja pyö­rähdys postilaatikoilla, omalla ja seurakunnan. Lajittelen seurakun­nan postin vastaanottajilleen.

 

Kiehautan kahvin ja luen pi­kaisesti Ristin Voiton. Leevi Lau­nosen pääkirjoitus kristillisestä valemediasta on osuva. Olen seu­rannut internetissä olevaa keskus­telua ja tarjontaa. Lähteiden tutki­minen on tarpeen. Kaikkeen pai­nettuun tai puhuttuun ei noin vain voi luottaa. #caringinsharing – jaa välittäen. Mieti, mitä jaat. Onko se totta ja rakentavaa, ja mitä jakami­sesta seuraa. Siinä ohjetta meille aikuisemmillekin.

 

Laitan ruuan lämpenemään uu­niin ja täytän tiskikoneen. Edelli­nen päivä on ollut työntäyteinen, mikä kieltämättä näkyy keittiössä.

 

Klo 16.30

Naistenpäivän teemaan sopivas­ti päädyimme vanhimmistos­sa ottamaan opetuksen aiheek­si Raamatun naisia. Alan koota luonnostelmaa enemmän jäsen­tyneeksi puheen rungoksi. Kieltä­mättä rikas ja moninainen aihe! Raamatusta löytyy naisia monis­sa, jopa ennen ajattelemattomis­sa rooleissa.

 

Klo 17.40

Arto saapuu töistä kukkakimpun kanssa. Olen ilahtunut. Syömme ja rukoilemme illan puolesta.

 

Klo 18.00

Käyn nostamassa termostaatista seurakunnan lämpötilaa ja avaan ovet. Arto alkaa asetella salama­kalustoa seurakunnan puolelle. Tämän jutun yhteyteen pitää ot­taa toimintakuva. Toimintaa päi­västä ei ole puuttunut, mutta ku­vaaja on ollut muissa töissä kiinni.

 

Klo 18.25

Ensimmäiset tulevat seurakun­taan. Vaihdamme kuulumisia seurakunnan eteisessä.

 

Klo 19.00

Siirrymme salin puolelle. Koska seurakunnassamme järjestetään ruokailuja säännöllisesti, sali on kompromissi: sieltä löytyy pe­rinteiseen tyyliin penkit ja myös pöytäryhmiä. Asetumme pöydän ääreen. Se mahdollistaa keskus­telun.

 

Kyselen alustukseksi, keitä Raamatun naisia itse kullekin tu­lee mieleen ja mitä piirteitä heihin liittyy. Löydämme monta mielen­kiintoista näkökulmaa. Käym­me lyhyesti läpi muutamaa näis­tä Raamatun naisista ja löydäm­me uusiakin tuttavuuksia.

 

Päätämme tilaisuuden yhtei­seen rukoukseen rukousaiheiden puolesta. Jokainen saa nimikko­aiheen, jonka puolesta rukoilee. Kello on huomaamatta vierähtä­nyt varttia vaille yhdeksään.

 

Jään vielä hetkeksi Arton kans­sa kokeilemaan salamakaluston käyttöä. Lasken seurakuntasalin termostaatista lämmöt ja lukit­sen ovet.

 

Klo 21.15

Koiran ulkoilutus, iltapala, iltatoi­met ja vähin erin nukkumaan – kiitollisena.

 



Päivästään kertoi koulutyöntekijä ja Miehikkälän helluntaiseurakun­nan pastori Pauliina Kuikka.



Jaa
Lahdessa kristillinen päiväkoti jo yli 30 vuotta
Näin tavoitetaan suurkaupungit
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!