Pikavisiitti: ”Vapaus on sitä, että saan olla murehtimatta mistään”

Kun kaipaan piristystä, ajattelen mukavia asioita, kuten auringonpaistetta, rannan hiekkaa ja jäätelöä.

Pelkään vähän hämähäkkejä ja lukkeja ja inhottavia pikkumönkiäisiä.

Kanteleeni on lappilainen, ylitorniolainen tuote. Olin juuri Lapissa ja se on ihana paikka – ymmärrän hyvin, miksi seudusta tykätään.

Taiteilijanimeni on äidin ja isän valitsema: kiitos heille kauniista ja rakkaista toisesta ja kolmannesta nimestä.

En ikinä unohda sitä fiilistä, kun kaksi viikkoa vaihto-oppilaana oltuani kauhistuin, että olenkohan väärässä paikassa. Jäin kuitenkin Japaniin kymmeneksi kuukaudeksi.

Japanissa opin sen, että Jumalaan voi aina luottaa sekä sen, etten ollut tajunnut kristinuskosta aiemmin mitään. Menin sinne sillä ajatuksella, että evankelioin heidät kaikki. Kansainvälisessä seurakunnassa usko avautui uudella, konkreettisemmalla tavalla: opin, että Jumala vastaa oikeasti rukouksiin. Oli pakko luottaa siihen, että Jumala hoitaa homman.

Gospelmusiikissa on parasta sanoma, jota se välittää: iankaikkinen toivo, joka on tarkoitettu kaikille.

Vapaus on sitä, että saan elää elämääni murehtimatta mistään – Jumala on aina kanssani.

Rytmi merkitsee minulle hauskaa tapaa soittaa kanteletta. Hermoja koetteleva tapa minulle olisi puolestaan se, että soittaisin klassista musiikkia viilaten yhtä kohtaa tuntikausia.

Ikimuistoisimpia lapsuusmuistojani ovat juoksukisojen voitot. Viidenteen luokkaan asti voitin pitkän matkan juoksukisat, ja olen Oulaisten kaupungin mestari 800 metrillä.

Musiikillani haluan tuoda iloa ihmisten arkeen mutta myös kertoa voimakkaasti siitä toivosta, joka meillä on Kristuksessa.

Kun katson peiliin, näen onnellisen ja iloisen naisen.

Parasta elämässä on se, että saa tehdä sitä juttua, mistä itse nauttii, ja että on tärkeät ja läheiset ihmiset ympärillä.

Jeesus on tuonut minulle elämän.

Oulaisissa asuu isäni, äitini ja pikkusiskoni sekä paljon muita hauskoja oulaistelaisia.