”Nuoria pitää osata kuunnella”

Merkonomi- ja datanomiopiskelijoiden opinto-ohjaajana työskentelevä Mika Mouhu on vaikuttunut nykynuorten lahjakkuudesta. Jyväskylässä asuva kahden teini-ikäisen tyttären isä keskustelee nuorten kanssa mielellään muistakin elämään liittyvistä asioista.

Omassa työssäni koen tärkeänä nuorten auttamisen ja tsemppaamisen eteenpäin opinnoissa ja ylipäätään elämässä. On hienoa huomata, kuinka lahjakkaita nuoret ovat. Työvuosieni aikana olen huomannut nuorten ongelmien, erityisesti yksinäisyyden ja masennuksen lisääntyneen, mikä heijastuu myös koulunkäyntiin. Nuoret tarvitsevat paljon tukea ja rohkaisua. Pyrinkin jokaisessa kohtaamisessa tuomaan esille sitä, että elämässä on aina erilaisia mahdollisuuksia eikä toivoa tule menettää.

Työssäni mukavinta ovat juuri henkilökohtaiset keskustelut opiskelijoiden kanssa. Jokainen nuori on erilainen, heitä pitää vain osata kuunnella.

Nuorempana ajattelin, että kaikkiin asioihin löytyy vastaus, ja elämä oli välillä aika mustavalkoista. Olen oivaltanut, että aina ei vastausta löydy eikä saa, eikä se ole vienyt uskoani rukouksia kuulevaan Jumalaan.

Rentoudun kuntosalilla, jonne vanhin tyttäreni lähtee usein kanssani. Perheenä tykkäämme matkustella yhdessä aina, kun se on mahdollista. Mieleenpainuvimpia ovat olleet reissut, joissa kaikki ei ole mennyt ihan nappiin.

Minua ilahduttaa ihmisten halu antaa omastaan toisten hyväksi, ei pelkästään taloudellisesti, vaan myös esimerkiksi omaa aikaansa.

Ärsyynnyn toisen ihmisen väheksymisestä.

Vaimossani Heidissä arvostan uskollisuutta. Tämä näkyy kaikessa, mitä hän on ja mitä hän tekee.

Isänä olen halunnut olla läsnä ja kuunnella tyttäriäni. Teini-ikäisten kanssa selviää, kun antaa heille sopivasti tilaa itsenäistyä mutta on kuitenkin läsnä, kun he tarvitsevat vanhempaa.

Jyväskylän helluntaiseurakunnassa olen mukana nuorille suunnatussa kahvilassa. Olen huomannut, että minullakin on siellä oma tärkeä roolini läsnä olevana aikuisena, enemmän kuuntelijana kuin äänessä olijana. Nuoret kaipaavat meitä vanhempia mukaan elämäänsä myös seurakunnassa.

Viimeksi oivalsin Raamattua lukiessani, että minun Luojani on luova Jumala, joka ei heitä päällemme vaatimuksia eikä vaadi meiltä suorituksia. Luojamme on antanut meille luovuuden käyttää kaikkia lahjojamme. Hän ei pakota meitä mihinkään muottiin vaan haluaa, että suostumme olemaan hänen luovuutensa kohteena.

Marika Anttila