Maanantai 18. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Kaino
Julkaistu 26.5.2016 00:00

Myös sosiologiset tekijät vaikuttavat seurakuntien kasvuun

Alajärvi on asukasmäärään suhteutettuna yksi Suomen helluntailaisimmista paikkakunnista. Pastori Tommi Rimpeläinen pohtii syitä seurakunnan kasvuun. - Siihen vaikuttavat myös inhimilliset ja kulttuuriset tekijät, hän huomauttaa.Kysymys siitä, miksi jotkut seurakunnat ovat löytäneet voimakkaan kasvun ajan ja toiset eivät, on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Kasvuun vaikuttavat tekijät näyttävät olevan paikkakuntakohtaisia ja omaleimaisia, ja siksi myös jokaista kasvutarinaa olisi tarkasteltava tapauskohtaisesti. Oma seurakuntani Alajärvellä on tästä hyvä esimerkki.

Alajärven helluntaiseurakunnan kasvuun on vaikuttanut mielestäni kolme keskeistä asiaa. Ne liittyvät yhteiskunnallis-sosiologisiin tekijöihin, alueen vahvaan kristilliseen arvopohjaan ja seurakunnan johtajuuteen. Tekijöitä on varmasti muitakin, mutta nämä selittävät mielestäni hyvin 1960–80-luvuilla tapahtunutta kasvua.

Yhteiskunnan rakenteelliset muutokset loivat pohjaa herätykselle. Erityisesti 1960–70-luvulla tapahtuneet muutokset esimerkiksi maataloudessa ja perheissä loivat tarpeen hengellisyydelle. Tämän muutoksen keskellä helluntailaisuus koettiin vakautta ja muutoksen vastavoimaa edustavana tekijänä.

Alajärven vahvuutena on ollut muun muassa työväenliikkeen ja Lapuan liikkeen kaltaisten ilmiöiden varsin ohut vaikutus paikkakunnalla. Murroksen tuomaan epävarmuuteen helluntailiike pystyi tarjoamaan järjestäytyneen yhteisöllisyyden kanavan. Seurakunta ja hengellisyys ikään kuin järjestivät uudelleen muutoksesta johtuvan epäjärjestyksen ja vastasivat siitä nousevaan turvattomuuden tunteeseen. Muutos loi kysyntää, johon helluntailiike pystyi vastaamaan.

Alajärvellä tämä tarkoitti muun muassa ympärivuotisen kyläkokoustoiminnan järjestämistä. Maantieteellisesti Alajärvi rakentuu useista kylistä, jotka saattavat olla useiden kymmenien kilometrien päässä toisistaan. Lähetysilloiksi nimetyt kotikokoukset toimivat viikoittain jopa neljällä kylällä samanaikaisesti. Kesäisin taas kymmenet telttakokoukset vastasivat muutoksen tuomaan tarpeeseen. Helluntailainen ”markkinointikoneisto” pystyi viemään tuotteen niille ihmisille, jotka sitä tarvitsivat. Toiminta vastasi muuttuvan yhteiskunnan tuomaan turvattomuuteen ja yhteisöllisyyden kaipuuseen.

Ajan myötä yksilön oikeudet, vapaus ja riippumattomuus haastoivat kuitenkin perinteiset sanoman välittämisen tavat. Nuorempi sukupolvi ei pitänyt enää 1990-luvun yhteisöllisyyttä merkityksellisenä. Uusi sukupolvi etsi Jumalaa henkilökohtaisista lähtökohdista käsin pyrkien vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Mitä minä haluan ja tarvitsen? Ja mistä voin sen löytää?

Uudet itsensä toteuttamisen mahdollisuudet ja tietoyhteiskunnan tuoma vapaus saivat aikaan sen, että nuorten tarpeet vähitellen muuttuivat. Kyläkokousten synnyttämä yhteisöllisyys ei enää vastannut niihin. Perinteisiin pitäytyminen ja niistä kynsin hampain kiinnipitäminen saattaakin olla tuhoisaa seurakunnan kasvun kannalta, kuten Jyrki Isohella asian artikkelissaan ilmaisee.

Toiseksi luterilaiset herätysliikkeet ja virtaukset ovat luoneet Alajärvellä arvopohjaa myös helluntailiikkeen toiminnalle. Muun muassa lestadiolaisuus on alueella merkittävää, ja paikkakunnan asenneilmapiiri kristillisyyttä kohtaan myönteinen. Päiväkodeista alkaen lapsille on opetettu kristillisen uskon perustiedot. Hengellisyys on ollut vahvasti läsnä myös seurakunnallisen toiminnan ulkopuolella.

Kolmanneksi johtajuusrakenne loi edellytykset seurakunnan vakaalle kasvulle. Hyvät johtajat saivat aikaan yhtenäisyyttä ja veivät seurakunnan kasvu-uralle.

Vahva, jopa autoritaarinen johtajuus edusti sen ajan yleistä johtamiskäsitystä. Tämä oli toimiva malli, kunnes se 1980-luvun loppupuolella erkani yhteiskunnallisesta kehityksestä. Suurten johtajien merkitys ei ollut enää ratkaisevaa, vaan yksilöiden ääni oli otettava entistä paremmin huomioon. Näyttäisi siltä, ettei tähän muutokseen pystytty riittävästi mukautumaan, vaan ne periaatteet, jotka toimivat edellisillä vuosikymmenillä, ohjasivat edelleen seurakunnan toimintaa.

Uskoisin, että kysymyksessä on laajempikin ilmiö, jossa helluntaiseurakunnat kehittivät ja muuttivat omaa toimintaansa ympäröivää yhteiskuntaa hitaammin. Ongelmaksi muodostui viestikapulan ja vastuun siirtäminen seuraaville sukupolville. Seurakuntien määrällinen kasvu ei enää ollut samanlaista kuin ennen.

Voisiko olla niin, että Jyrki Isohellan esille nostama havainto pienempien helluntaiseurakuntien kasvusta selittyy ainakin osittain edellä mainittujen tekijöiden vaikutuksesta?

Helluntailiikkeen tulevaisuuden näkymät huomioiden on hyvä, että viime vuosina keskustelu herätyksestä on saanut uutta syvyyttä. Väheksymättä yhtään rukouksen merkitystä herätyksissä, enää ei riitä se, että ”herätys syntyi, kun seurakunta rukoili”. Seurakuntien kasvuun vaikuttavat myös inhimilliset ja kulttuuriset tekijät. Näiden tekijöiden tarkastelu ja tulevien ilmiöiden ennakointi ovat mielestäni herätysliikkeen kasvun kannalta merkittäviä kysymyksiä.


Tommi Rimpeläinen
Johtava pastori
Alajärven helluntaiseurakunta

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!