Sunnuntai 17. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Väinö, Väinämö
Julkaistu 1.3.2016 00:00

Mielipide: Syitä hengelliseen anemiaan

Markku Saikkosen mukaan vanhimmistojen jäsenet tulisi valita helluntaiseurakunnissavain määräajaksi. Näin varmistettaisiin uusien ajatusten virtaaminen seurakunnan toimintaan Kuva: ShutterstockRistin Voitossa on ollut muun muassa Eero Haaralan ja Juha Lehtosen herättäviä ajatuksia helluntailiikkeen tilasta. Otan seuraavassa esiin muutamia havaitsemiani ”juurisyitä” liikkeen tilaan, ja tarkastelen niitä kolmella tasolla.

Peliin katsoen kysyn ensin itseltäni: olenko rukoillut, lukenut Jumalan sanaa, todistanut Jeesuksesta, anonut päivittäin Pyhän Hengen täyteyttä palvelutehtäviini ja pyrkinyt elämään pyhityselämää? En ole. Minun on tehtävä parannusta, pyydettävä penseyttäni anteeksi syntieni Sovittajalta ja ojentauduttava ikiaikaisia totuuksia kohden.

Kun sitten katson paikallisseurakuntaa, ja erityisesti sen avaintoimijaa vanhimmistoa, näenkö nykyajassa elävän, dynaamisen ja toimintatavaltaan raikkaan johtajiston, joka ei kuitenkaan tingi Jumalan sanan ytimestä? Valitettavasti en kaikilta osin näe. Valta kiehtoo. Valtuuttava, luottamuksesta lähtevä tavoitteellinen johtajuus on ainakin osittain hukassa.

On turvallista jäädä elämään menneisyyden siunauksissa ja toimintakulttuurissa. Siihen ei liity lyhyen tähtäyksen riskejä, vaikka paikoilleen jämähtämisen vaara onkin ilmeinen.

Olisi hyvä, jos vanhimmistojen jäsenet valittaisiin kaikissa helluntaiseurakunnissa määräajaksi. Seurakunta voisi sitten antaa heille jatkoajan, jos hyväksi näkee. Näin voidaan osaltaan varmistaa uusien ajatusten virtaaminen seurakunnan arkeen ja toimintatapoihin.

Kun helluntailiikettä katsotaan valtakunnallisella tasolla, voidaan kysyä, ovatko rakenteemme yksinkertaiset, kustannustehokkaat ja notkeat. Valitettavasti eivät ole.

Otan kaksi esimerkkiä. Olin Helsingin Saalemin Talvipäivillä viitisen vuotta sitten päättämässä valtakunnallisesta hankkeesta, jossa tavoitellaan helluntaiseurakuntaa jokaisen suomalaisen lähelle, jotta evankeliumia voidaan saarnata mahdollisimman monille ja uskovia opetuslapseuttaa.

Kuinka monta helluntaiseurakuntaa on syntynyt tämän tavoitteen saavuttamiseksi? Entä kuinka monta seurakuntaa on lopetettu tai hajonnut? Miten meillä voidaan johtaa uusien seurakuntien istuttamista, mikä on mielestäni koko herätysliikkeen keskeinen tehtävä?

Toinen esimerkkini koskee kehitysyhteistyötä, josta olen käynyt keskustelua Fidan kanssa. Suomen hallitus päätti viime vuonna leikata  kehitysyhteistyövaroja valtion budjetin tasapainottamiseksi. Miten voisimme herätysliikkeenä tässä tilanteessa päättää valtakunnallisesti,
yksinkertaisesti ja nopeasti vastauksestamme tähän leikkaukseen? Fidan hallitus voisi asiantuntevasti valmistella sen hyvin. Mutta mikä elin voisi tehdä asiasta päätöksen?

Päättääkö ensi syksynä kokoontuvat Syyspäivät? Kuulostaa hitaalta. Entä Helluntaikirkon ylimääräinen kokous vahvistettuna kirkkoon kuulumattomien seurakuntien edustajilla? Onko tällainen edes mahdollista yhdyskuntajärjestyksen mukaan? Tai voidaanko helluntailiikkeessä kutsua koolle ylimääräiset Syyspäivät päättämään asiasta?

Kun uskosta Jeesukseen osaton ihminen vuonna 2016 katsoo minua, seurakuntaani ja helluntailiikettä, näkeekö hän meissä vetovoimaa ja kiinnostuuko hän evankeliumista?

Antaisin tässä mielessä meille kouluarvosanan kuusi.


Markku Saikkonen
Vantaa


Jaa
Lahdessa kristillinen päiväkoti jo yli 30 vuotta
Näin tavoitetaan suurkaupungit
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!