Perjantai 22. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Tuulikki, Tuuli, Tuulia
Julkaistu 1.3.2016 00:00

Merkkipäiviä: Kerttu Salokangas 90 vuotta

Sinä, pieni ja herttaisesti hymyilevä rouva. Näen sinussa yhä samoja piirteitä kuin hääkuvassasi, jossa olet parikymppinen.

Elämänmitan määrittely numeroiden perusteella menettää merkityksensä, kun mittarissa on 90 vuotta. Ikä on vain numero, jolla ei ole merkitystä, mutta elämällä on, ja sillä, miten sen olet elänyt.

Jokaisella päivällä, kohtaamisilla ja jokaisella hetkellä on ollut merkitys. Ne ovat jättäneet jäljen elämästäsi meidän kaikkien elämään: kahden poikasi, Esan ja Lassen, meidän kahden miniän sekä viiden lastenlapsesi ja jopa nyt 14:n lastenlapsesi elämään.

Myös ystäväsi, naapurisi ja kaikki ne vuosikymmenet Uruguayssa lähetystyössä – kuinka monien elämään jätitkään jäljen, jolla on merkitystä!

Miniänäsi olen saanut olla lähelläsi 39 vuoden ajan. Läheisyydessä otetaan selvää, mitä toinen on sisäisesti. Sinussa olen nähnyt rohkeutta, kokosydämisyyttä ja rakkaudellisia tekoja, joista et ole odottanut kiitosta tai kunniaa itsellesi.

Sinun arvosi silmissäni ei ole koskaan tullut siitä, mitä sinä teit, vaan siitä, mitä sinä, Kerttu, ihmisenä olet!

Oikotietä ihmisyyteen ei ole. Jos olisi, se olisi ruuhkainen tie.

Jumalalle asiat eivät ole sattumaa – ei sekään, että juuri minä olen saanut olla miniäsi. Pikkuasiat eivät ole meille kummallekaan tärkeitä. Meillä on yhteinen arvomaailma. Osaamme elää positiivisella mielellä. Nauramme paljon yhdessä, ja jos eteemme tulee este tai hidaste, pohdimme, miten asioista selvitään. Kun ei olla tavoittelemassa täydellisyyttä, se helpottaa jo kummasti elämää.

Elämänpiiri kutistuu vääjäämättä meillä kaikilla iän karttuessa, mutta eihän 90-vuotiaan tarvitsekaan olla kaksikymppisen kunnossa –  huippuunsa virittäytyneenä, aina innokkaana ja kaikkivoipana ”teräsnaisena”. Koneessa kun alkaa olla nyt jo kilometrejä, on klonksutusta,  outoakin raksutusta, vinkuvia hihnoja, vuotavia tiivisteitä, jousituskin pettää ja pelleissä näkyy naarmuja ja lommoja…vaan mitäs siitä!

Meillä kaikilla on sinusta paljon muistoja. Niistä osan kuulit pienissä perhejuhlissasi, joihin kutsuit mukaan myös muutamia ystäviäsi, joille olet kiitollinen.

Nyt vanhuudenpäivinäsi sinulla on onneksi niitä ihmisiä ympärilläsi, jotka ovat ymmärtäneet, mitä on diakonia. Meidän omaisten lisäksi lähelläsi on ystäviä jotka huolehtivat arkesi sujuvuudesta, kun voimasi hiipuvat.

Rakkaus on tekoja. Rakkaus antaa ja välittää. Uskon sydämesi olevan ilosta sykkyrällä, kun me kaikki ”arjen enkelit” huolehdimme sinusta. Kiitän teitä jokaista, joilla on myötäelämisen taitoa ja välittämistä – arkista hyvää rakkautta – anopilleni.

Meillä on paljon ihania yhteisiä muistoja. Yhdessä on eletty niin iloisia kuin surunkin päiviä. Tärkeintä on, että meillä on myös kyky ja ymmärrys nauttia jäljellä olevista hetkistämme yhdessä.

Elämääsi on todennäköisesti vähemmän edessä kuin takanapäin. Eletään sinne asti, sen mukaan kuin Jumala meille antaa, yhteisiä elonpäiviä ja täyttä elämää, rakas anoppini!


Sinua siunaten ja onnitellen

Päivikki

Jaa
Jees-lehti projektilehdeksi
Jees-lehti projektilehdeksi
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!