Lauantai 23. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Aslak
Julkaistu 6.3.2018 07:20

Juna vie ja tuo virkamiestä

Matkalla Jyväskylästä Helsinkiin ehtii tehdä monenlaista ja pitää myös aamun ensimmäisiä palavereja.

Migrin ylitarkastaja voi tehdä töi­tään monesta eri sijainnista. Tä­nään monia niistä hoidetaan ju­nasta.

 

Klo 4.50

Puhelin herättää pirinällään ja kömmin keittiöön laittamaan kahvin tippumaan. Useimmiten saan arkiaamuina herätä pojan valmiiksi keittämän kahvin tuok­suun, mutta tänään on siihen lii­an aikaista.

 

Aamutoimet sujuvat pikavauh­tia. Vetäisen illalla valmiiksi vali­tut vaatteet päälle ja nappaan vie­lä kravatin iltapäivää varten. Näin aikaisin ei aamupala maistu, vain pari kapselia kalanmaksaöljyä.

 

Tarkastan vielä, ovatko kaikki tarvittavat piuhat, laturit, puheli­met, kortit ja kulkuläpyskät mu­kana. Lopuksi herätän vaimon, joka pukee ylleen takin ja kengät ja kävelee puoliunessa autoon.

 

Reilun kilometrin matkalla rau­tatieasemalle vaimo ehtii sen ver­ran herätä, että selvinnee takaisin kotiin jatkamaan unia. Minä jään etsimään, missä vaunu numero neljä sijaitsee.

 


Klo 5.28

Juna lähtee Jyväskylästä kohti Helsinkiä. Sain onneksi tietoko­nepaikan ja vähän yksityisyyttä ilman vieruskaveria. Kaivan ko­neen esille ja käyn sähköpostien kimppuun.

 

Kun alkaa väsyttää, on paras­ta siirtyä päivän toisen kahviku­pin ääreen. Ravintolavaunussa on hyvin tilaa vielä Tampereelle asti. Alleviivauskynän kanssa käyn läpi viikko sitten julkaistua mate­riaalia, joka käsittelee maakunta­uudistusta ja sen vaikutusta val­miuteen sekä varautumiseen eri toimialojen näkökulmasta.

 

Teksti on vaikeatajuista ja aja­tukset meinaavat harhailla. Eu­rolla saa santsikupin kahvia. Sitten kiiruhdan omalle paikalle juu­ri ennen Tampereelle saapumista. Kokemuksesta tiedän, että Tam­pereella juna täyttyy ravintola­vaunua myöten.

 

Saan omat kommenttini raa­pusteltua valmiiksi maakuntauu­distukseen liittyen ja laitan ne so­vitusti eteenpäin.

 


Klo 8.45

Juna on perillä Helsingissä vartin myöhässä. Kävellessäni metrol­le nappaan kaupasta pari tuoret­ta karjalanpiirakkaa ja banaanin. Lyhyellä metromatkalla Kalasata­maan työpaikalleni Migriin ehtii lukaista paikallisen ilmaislehden. Enimmäkseen työskentelen etänä kotoa tai reissaan eri puolilla maa­ta. Työkavereiden kanssa nähdään harvemmin kasvotusten.

 

Töihin saavuttuani vaihdetaan kuulumiset ja päivitetään työhön liittyvät kuviot. Sitten hoidan pois alta inhokkihommani, kuittien skannaamisen ja matkalaskujen tekemisen. Eräs vastuullani ole­va projekti olisi saatava maaliin.

 

Tulostan suunnitelman ja ta­voitteet ties monettako kertaa. Yritän löytää askelmerkit minul­le ja muille projekteissa muka­na oleville. Hieman tuskastuttaa, kun tuntuu, että en löydä järke­vää ratkaisua muutamaan olen­naiseen asiaan.

 


Klo 11.30

Lähden työkaverin kanssa lou­naalle. Höyryävä basmatiriisi, currypadat, linssikastike ja voilla sipaistut naanleivät vievät useim­miten voiton lounaspaikkaa vali­tessani. Askeleemme suuntaavat naapurissa sijaitsevaan nepalilai­seen ravintolaan.

 

 

Vaihdan kuulumiset henkilö­kunnan kanssa nepaliksi. Siitä tulee aina hyvä mieli molemmil­le. On hienoa, että voin Suomes­sakin pitää yllä aikoinaan vaival­la opettelemaani kieltä.

 

Työkaveri ihmettelee kielitai­toani ja ajaudumme keskustele­maan, mitä nuo kymmenen Etelä-Aasiassa viettämääni vuot­ta pitivät sisällään. Lounas sujuu mukavasti kehitysyhteistyön problematiikan ja jälkiruuak­si nauttimamme makean maito­teen äärellä.

 


Klo 13.30

Leimaan kellokortin ja kiiruhdan metrolla keskustaan. Otan muu­taman juoksuaskeleen, jotta eh­din ajoissa eduskuntatalolle KD:n eduskuntaryhmän kokoontumi­seen. Ryhmä kokoontuu torstai­sin kahdelta ja pyrin puolueen 2. varapuheenjohtajana olemaan mukana aina, kun se on aikatau­lujen puolesta mahdollista.

 

Aloitamme rukouksella, jossa pyydämme siunausta ja viisaut­ta päätöksentekoon sekä sitä, että motiivimme pysyisivät puh­taina. Esityslista on pitkä: kan­nanottoja, kuulumisia valiokun­nista, tulevia tilaisuuksia ja niin edelleen. Kaksituntinen vierähtää aktiivisesti keskustellen nopeasti. Tämä joukko pelaa hienosti yh­teen ja kannustaa toisiaan. Siitä tulee hyvä mieli.

 

 

Kansanedustajat kiirehtivät is­tuntoon ja minä paluujunalle.

 

Klo 16.24

Avaan junassa puhelimen ja soit­telen kokouksen aikana saapunei­siin puheluihin takaisin. Nykyi­sin saan työni takia yhteydenotto­ja ihmisiltä, jotka ovat huolissaan jonkun maahanmuuttajaystä­vänsä turvapaikka-asioista. Tur­hauttaa, kun en pysty auttamaan muuten kuin kuuntelemalla. Omat työtehtäväni liittyvät val­miuteen ja varautumiseen eikä turvapaikkaprosessiin. Koitan kuitenkin valaa luottamusta suo­malaiseen viranomaistyöskente­lyyn näissä kysymyksissä.

 

 

Paluumatkalla on hyvin aikaa sukeltaa uutisten ja somen ih­meelliseen maailmaan. Käyn läpi valtamedioiden uutiset ja näpyt­telen jonkun twiitin niihin liitty­en. Sähköpostiakin on tullut. Osa vaatii pikaista reagoimista ja joi­hinkin palaan myöhemmin.

 

 

Käyn läpi seuraavan viikon kaupunginhallituksen kokouksen esityslistan. Minulle sopii parhai­ten sellainen tapa tehdä asioita, että vaihdan hommaa sopivin vä­liajoin. Vaihtelu pitää virkeänä ja työnteon mielekkäänä. Näin saan myös eniten aikaiseksi.

 

 

Oriveden kohdalla pistän kuu­lokkeet korville ja kuuntelen ope­tusta Heprealaiskirjeestä. Opetan muutaman viikon päästä seura­kuntamme raamattukoulussa ja haluan syventyä aiheeseen laajas­ti käyttäen eri lähteitä.

 

Herään olo selvästi virkistynee­nä Jyväskylään saapumisesta ker­toviin kuulutuksiin. Korvissa ope­tus jatkuu, vaikka aihekin on jo tainnut vaihtua. Ehkä siinä on jo­tain perää, kun vaimo uskoo jak­samiseni salaisuuden olevan ky­vyn nukahtaa sekunneissa missä ja milloin vain. Mielestäni unen merkitys on usein aliarvostettua.

 


Klo 20.50

Saavun Jyväskylään, jonne vaimo on tullut kävellen vastaan. Käve­leminen raittiissa ilmassa par­haan kaverin kanssa samalla ju­tustellen päivän tapahtumia on ihan parasta terapiaa.

 

Kotiovella odottavat Namu-koiran takuuvarmat ja ylitsevuo­tavat tervehdykset. Huikkaan po­jan kanssa pikaiset kuulumiset ja laitan saunan päälle. Kävelylenk­kimme jatkuu koiran kanssa. Reissupäivän päätteeksi maistu­vat kiukkuiset löylyt. Laitan kyl­pyhuoneen puolelle Youtubesta soimaan musiikkia ja heittäydyn pitkäkseni lauteille. Kiitollinen olo valtaa mielen! Huokailen (kai sitä voi rukoukseksikin kutsua) läheisten ja sydäntä lähellä olevi­en asioiden puolesta.

 

Saunan jälkeen ehdin juu­ri sopivasti sohvalle seuraamaan kymppiuutiset ja nauttimaan pari voileipää maidon kanssa.

 

 

Onneksi huomenna on per­jantai, eikä tarvitse lähteä mihin­kään, vaan työskentelen etänä ko­toa. Viikonlopullekaan ei ole so­vittuna vielä mitään.

 

Mitähän sitä keksisi?

 



Tomi Kuosmanen


Päivästään kertoi Migrin ylitarkas­taja ja KD:n toinen varapuheenjoh­taja.



Jaa
Jees-lehti projektilehdeksi
Jees-lehti projektilehdeksi
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!