Lauantai 23. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Aslak
Julkaistu 1.3.2016 00:00

Jeesus ja epäpuhtaat ihmiset

Kuva: ShutterstockModernista näkökulmasta katsottuna ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa keskustelu rituaalisesta puhtaudesta oli äärimmäisen korostunutta. Taustalla oli kysymys Israelin asemasta Jumalan valittuna kansana.

Käsitys puhtaudesta kulki käsi kädessä pyhyyden kanssa. Puhtaus tarkoitti sitä, että juutalaiset ovat Herralle erotettu kansa, ja heidät on  erotettu muista kansoista, jotka saattaisivat saastuttaa heidän pyhyytensä ja puhtautensa. Samalla tavalla kuin sapatin viettäminen, myös  puhtaus oli kansallinen merkki siitä, että juutalaiset olivat Jumalan valitsema kansa.

Puhtauskäsitysten vahva korostuminen tuon ajan Israelissa ei yllätä: elettiinhän aikaa, jolloin poliittinen jännite oli huipussaan ja epäpyhä pakanallinen sotilasmahti läsnä lähes temppelin ovella. Puhtaan ja epäpuhtaan täytyi pysyä erossa. Epäpyhyyden ajateltiin olevan äärimmäisen tarttuvaa. Se muodosti uhan Israelin puhtaudelle ja erityisesti temppelille, joka oli puhtausajattelun keskus.

Epäpuhtauden ja synnin ero

On tärkeää huomata, että juutalaisuudessa epäpyhyyden ei ajateltu tarkoittavan samaa kuin synti. Kuitenkin uskonnolliset toimitukset epäpuhtaassa tilassa tai epäpuhtauden puhdistamatta jättäminen nähtiin synniksi. Toisin sanoin epäpuhtaus ei itsessään ollut syntiä, mutta pyhyyssäädösten rikkominen oli.

Tiukasti määriteltynä puhdistautuminen oli tarpeellista vain niille, jotka tahtoivat palvoa temppelissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että epäpyhyyteen olisi voitu suhtautua muulloinkaan kevyesti, sillä epäpyhyys nähtiin äärimmäisen tarttuvana. Tästä syystä kysymykset ja väittelyt epäpuhtaudesta olivat tiukasti läsnä myös tavallisen kansan arkipäivässä, puhumattakaan niiden seurauksista, eli erilaisten puhtaussääntöjen
noudattamisesta.

Erilaiset epäpuhtaudet marginalisoivat ihmisiä voimakkaasti. Esimerkiksi verenvuotosairaus, spitaali tai prostituutio tekivät ihmisestä rituaalisesti epäpuhtaan eli kykenemättömän olemaan osa Jumalan kansaa puhtauden puolesta. Epäpuhtaista henkilöistä tuli ”syntisiä”, joiden kanssa olemista oli vältettävä jo Israelin pyhyyden suojelemiseksi.

Fariseukset, ”erotetut”

Erityisesti fariseukset, ”erotetut”, olivat rituaalista puhtautta korostava juutalainen lahko. He olivat huomattavan vaikutusvaltaisia tavallisen kansan keskuudessa, myös Galilean maaseudulla, josta Jeesus oli kotoisin.

Fariseusten huolenaiheena oli saada kansa Jumalan pyhyyden vaikutuspiiriin. Fariseusten ihanteena oli temppelin papillinen pyhyys. Heidän tavoitteenaan oli, että tiukalla pyhyyssääntöjen noudattamisella temppelin pyhyys voisi levitä jokapäiväiseen juutalaiseen elämään. He noudattivat itse tiukkoja säädöksiä ja rohkaisivat muita samanlaiseen elämään.

Erityisesti tiukkojen puhtaussääntöjen mukaan kontrolloidut ruokailut olivat hyvin tärkeitä fariseuksille, sillä niissä materialisoitui farisealainen näky siitä, mitä he toivoivat Israelin tulevaisuuden olevan.

Jeesus kohtaamisissa

Jeesuksen tapa suhtautua puhtauteen oli monien, erityisesti fariseusten, näkökulmasta suorastaan järkyttävä. Itse asiassa monessa kohdassa Jeesuksen käytös osoittaa hyvin vähäistä kiinnostusta puhtaussäädöksiä kohtaan.

Jeesuksen erikoinen suhde puhtaussäädöksiin tulee esille usealla tavalla. Yksi tärkeä piirre siinä on Jeesuksen toisaalta rento, toisaalta  vakava suhtautuminen temppeliin, joka oli juutalaisen pyhyysajattelun keskipiste. Jeesus esimerkiksi profetoi temppelin tuhoutumisen.1  Kuitenkin silmiinpistävintä oli hänen suhteensa rituaalisesti epäpuhtaisiin.

Erityisesti Jeesuksen kohtaamiset spitaalisten kanssa ovat hyviä esimerkkejä hänen puhtauskäsityksistään.2 Samoin kohtaaminen  verenvuotoa sairastavan naisen kanssa olisi ollut tilanne, jolloin Jeesuksen olisi nähty saastuvan.3 Myös Jeesuksen kohtaaminen rostituoidun
kanssa, joka voiteli hänet,4 oli paikallaolijoista loukkaava mahdollisesti siksi, että nainen oli epäpuhdas, ei siksi, että siinä tuhlattiin rahaa.

Varomaton Jeesus

Näissä kertomuksissa silmiinpistävää on varomattomuus, jolla Jeesus suhtautuu tilanteeseen. Hän suhtautuu tyynesti jopa vainajan ruumiista johtuvaan epäpyhyyteen.5

Monissa tilanteissa Jeesus olisi ollut itse rituaalisesti epäpuhdas. Kuitenkaan evankeliumeissa ei ole mitään mainintaa, että Jeesus olisi pyrkinyt puhdistautumaan – edes tilanteissa, joissa käsiteltiin huomattavan voimakasta epäpuhtautta. Kuitenkin juuri puhdistautumisen laiminlyöminen tai viivyttäminen nähtiin suorana syntinä.

Jeesus ei edes yrittänyt välttää epäpuhtautta aiheuttavia tilanteita. Tästä voi päätellä, että hän oli ilmeisen välinpitämätön puhtauskäsityksiä ja siihen liittyvän toimintansa seurauksia kohtaan. Mitä ilmeisimmin Jeesus ei ajatellut, että olisi tullut edellä mainitunlaisista tilanteista epäpuhtaaksi.

Jeesuksen toiminta oli poliittisesti radikaalia siinä mielessä, että toimiessaan epäpuhtaiden ja marginalisoituneiden kanssa hän samalla itse marginalisoi itsensä poliittisesta näkökulmasta katsottuna. Juutalaisen vallan keskus oli Jerusalemissa, ja niin temppeliä hallitseva valtaeliitti kuin kansansuosiota nauttiva farisealainen ryhmittymä olivat tiukan puhtausajattelun kannalla.

Jeesus ei myöskään kumarrellut ketään toiminnallaan. Hyvin usein hän vältteli suoraa keskustelua juutalaisen identiteetin peruskysymyksistä ja totesi sen sijaan, että ”Ihmisen Poika on sapatin herra”6 tai että hän on suurempi kuin temppeli tai Salomo.7

Messiasehdokkaan tarttuva pyhyys

Jeesuksen eli juutalaisten messiasehdokkaan kanta pyhyyteen oli omana aikanaan erittäin mielenkiintoinen; itse asiassa se oli yksi ensimmäisistä asioista, joihin ihmiset kiinnittivät huomiota.

Messiashahmon odotettiin tuovan Jumalan vallan ja palauttavan Israelin pyhyyden. Kuitenkin Jeesuksen toiminta oli hyvin erilaista. Sen sijaan että Jeesus olisi palauttanut Israelin pyhyyden poistamalla syntiset ja pitämällä heidät mahdollisimman kaukana, hän toimi täysin toisella tavalla. Jeesus itse asiassa vastusti farisealaista pyhyysajattelua. Fariseusten ihmisiä poissulkeva puhtausajattelu ei ollut Jeesuksen tapa lähestyä sitä näkyä, miten Jumalan pyhyys tulisi Israeliin.

Jeesuksen toiminta antaa ymmärtää, että hän ei sinänsä halveksinut puhtaussäädöksiä vaan hänellä oli käänteinen ajatus siitä, miten puhtausajattelua tulisi soveltaa. Jeesuksella pääpaino ei ollut siinä, miten pysyä rituaalisesti puhtaana, vaan siinä, mikä on tarttuvaa: pyhyys vai epäpyhyys. Jeesus uskoi, että pyhyys on tarttuvaa. Jeesus itse koskettaa Israelia ja maailmaa tavalla, joka tartuttaa pyhyyttä.

Kohtaamisten seuraus

Jos Jeesuksen kohtaamisia ihmisten kanssa tarkastellaan puhtausteknisesti, huomataan mielenkiintoinen ilmiö: ne päätyivät poikkeuksetta siihen, että epäpuhtaat puhdistuivat.

Kun tavallisesti kaikki tuon ajan juutalaisessa yhteiskunnassa ajattelivat, että pyhää pitää suojella epäpyhältä, Jeesus ajatteli päinvastoin. Sen sijaan että hän olisi pelännyt epäpuhtauden tarttuvan, hän ajatteli, että hänen puhtautensa on tarttuvaa. Jeesus oli ja on edelleen kuin liikkuva
temppeli, joka tuo puhtauden ihmisten luokse.

Hätkähdyttävää on myös Jeesuksen osoittama asioiden tärkeysjärjestys. Hän ei kumoa Tooran tapaa hahmottaa syntiä vaan osoittaa, että on paljon tärkeämpää parantaa sapattina, rakastaa vihollistaan ja syntisiä ihmisiä kuin olla tekemättä näin. On parempi mennä syntisten luokse kuin eristäytyä heistä.

Pöytäyhteys tulevan ajan merkkinä

Jeesus palautti toiminnallaan marginaaliin joutuneiden, epäpuhtaiden ihmisten aseman. Hän toi hyljeksityt marginaalista keskiöön.

Fariseusten näkökulmasta raivostuttavaa oli Jeesuksen tapa syödä rituaalisesti epäpuhtaiden, syntisten ja yhteiskunnan hylkiöiden kanssa. Siinä missä fariseusten tiukasti puhtaussäädöksiä noudattavat ruokailut olivat heille esikuva uudesta Israelista, Jeesuksen visio oli lähes päinvastainen: tilanteessa oli hänen kuvansa uudesta Israelista.

Marginaalissa olevien kohdalla pyhyyssäännöt itse asiassa pitivät heidät ulkopuolisina. Kun Jeesus käänsi koko lähestymistavan ylösalaisin, heidän ongelmansa oli tavallaan ratkaistu. Heitä ei enää lähtökohtaisesti tarvinnut karttaa, vaan heistä tuli lähtökohtaisesti osa Jeesuksen näkyä tulevasta Israelista.

Jeesuksen erilainen ajattelutapa vaatii myös radikaalisti erilaista näkyä koko maailmasta Jumalan rakkauden kohteena. Se vaatii myös tavallista temppelikulttia suurempia keinoja hahmottaa, mitä synnille ja epäpuhtaudelle on mahdollista tehdä.

Miksi fariseukset vihastuivat?

Jeesus saattoi kohdata vihaa luonnollisesti siksi, että hän tarjosi liian erilaisen vision Israelin tavasta olla Jumalan pyhä kansa. Toisaalta fariseukset saattoivat huomata senkin, että Jeesuksen lähestymistapa myös toimi: se toi marginaalissa elävät ja syntiset ihmiset kosketuksiin Jumalan rakkauden kanssa.

Niinpä yhtä paljon kuin Jeesuksen toiminnassa kauhistutti perinteisen ajattelun hylkääminen, yhtä paljon siinä kiukutti se, että toiminta kantoi hedelmää.

Viitteet:
1) Mark. 13:1–2.
2) Mark. 1:41; Matt. 11:5; Luuk. 7:22; Luuk. 17:11–19.
3) Mark. 5:25–34.
4) Luuk. 7:36–50.
5) Mark. 5:1–20, 21–24, 35–43.
6) Luuk. 6:5.
7) Matt. 12:6, 42.


Tuomas Harri
Kirjoittaja on Keuruun helluntaiseurakunnan pastori.

Jaa
Jees-lehti projektilehdeksi
Jees-lehti projektilehdeksi
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!