Keskiviikko 28. lokakuuta.
Nimipäivää viettää Simo, Simon
Julkaistu 14.1.2020 11:39

Herra on minun paimeneni - myös tänä vuonna

Mikä on meidän näkemyksemme Jeesuksesta paimenena? Onko se liian vähäpätöinen, kapea ja merkityksetön? Kyseenalaistammeko Jeesuksen valtuuksia toimia paimenena, johtajana, isäntänä tai omistajana? Voimmeko yksilöinä ja järjestöinä pysähtyä tutkimaan ja ihailemaan Jeesusta samalla tavoin kuin Daavid? Silloin mekin voimme sanoa ”Herra on minun paimeneni” koko sydämestämme. Silloin voimme luottaa hänen johdatukseensa myös kaiken uuden edessä, varsinkin näin vuoden alussa.

 

Daavid jatkoi lausetta sanomalla rohkeasti ja varmasti: ”Ei minulta mitään puutu.” Näin sanoo vain se, joka on tyytyväinen paimeneensa, omistajaansa. Hän luottaa ja uskoo, että paimen hoitaa häntä ja että kaikki tarpeellinen tulee paimenen kautta.

 

Joillakin on vääristynyt kuva Jumalan huolenpidosta ja siunauksista. Heille huolenpito tarkoittaa pelkästään taloudellista hyvinvointia, vaikka joskus voi olla jopa päinvastoin. Huolimatta siitä, että olemme rikkaampia kuin koskaan ennen, olemme hämmentyneitä ja epävarmoja sekä vailla hengellisiä arvoja. Nöyrä kristitty voi kerskata ylpeänä: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”

 

Todellinen paimen tekee kaikkensa, jotta lampailla olisi parasta mahdollista laidunmaata ja  puhdasta vettä. Hän pyrkii järjestämään lampaille suojan myrskyiltä ja villieläimiltä. Tätä kaikkea tekee meidän taivaallinen paimenemme. Tästä totuudesta huolimatta löytyy uskovia, jotka eivät ole tyytyväisiä oloihinsa. He ovat rauhattomia ja etsivät uutta. Ruoho aidan toisella puolella näyttää vihreämmältä.

 

 

Taivaallinen paimenemme on luvannut viedä meidät viheriäisille niityille lepäämään. Lampaita on kuitenkin melkein mahdotonta saada makuulle, jos olosuhteet eivät ole suotuisat. Lammas ei suostu makuulle, jos se pelkää jotain, jos sillä on hankauksia toisten lampaiden kanssa, jos kärpäset tai loiset kiusaavat sitä tai jos sillä on nälkä tai jano. Lampaat joutuvat myös helposti joukkopelon valtaan. Kun yksi lammas pelästyy jotain, kaikki muutkin reagoivat, vaikkeivät tiedä, mitä pelkäävät.

 

Uskovan elämässä mikään ei voi korvata sitä tietoisuutta, että Jeesus, Hyvä Paimen, on koko ajan lähellä. Tämä tietoisuus karkottaa pois pelon ja epävarmuuden. Meidän täytyy oppia totuus, että vaikka tilanteet tuntuvat kuinka uhkaavilta tahansa, Jeesuksella on kaikki tiedossa ja hallinnassa.

 

 

Eläinyhteisöissä vallitseva ”nokkimisjärjestys” ei ole vierasta myöskään ihmisten maailmassa. Uraputkessa eteneminen vaatii joskus kyseenalaisiakin toimia. Tämä henki on  vallannut myös yksilöuskovat, seurakunnat ja hengelliset järjestöt. Löytyy henkilöitä, jotka haluavat olla ”johtajalampaita”. Siitä lähtevät liikkeelle turhanpäiväiset kaunat ja riidat uskovien keskuuteen. Syntyy valtataistelua, tyytymättömyyttä, pahansuopaisuutta ja halveksuntaa.

 

Vastakohtana kaikelle tälle psalmissa 23 kuvataan uskovia lepäämässä rauhassa ja tyytyväisinä. Levollinen ja tyytyväinen uskova on läheisessä yhteydessä Hyvään Paimeneensa. Tällainen ihminen antaa maailman mennä menojaan ja lepää Herran läheisyydessä.

 

Meidän täytyy muistaa, että loppujen lopuksi Jumala määrittää asemamme ja arvomme. Sillä, mitä muut ajattelevat, ei olekaan niin suurta merkitystä.

 

 

 

Rainer Frisk

 

Kirjoittaja toimii Elämä ja Valo ry:n toiminnanjohtajana.



Jaa
Kutsumuksena lähetystyö – Tedderit pääsivät pitkän odotuksen jälkeen lähtemään Etiopiaan  
Åström konsertoi platinalevyn merkeissä
Ihmissuhdeongelmiin haetaan apua 
Risto Huvila: Israel solmii diplomaattisuhteita – jännitteet ennallaan?
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!