Sunnuntai 17. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Väinö, Väinämö
Julkaistu 26.5.2016 00:00

Evankelista Eino Laineen muistolle

Tapasin Eino Laineen ensimmäisen kerran Pusulan kirkonkylässä syksyllä 1982. Seurat olivat juuri alkamassa kookkaassa tuvassa. Tavan mukaan huone oli lämmitetty perusteellisesti. Tila oli tupaten täynnä ihmisiä. Alkurukouksen jälkeen kaikui huoneessa laulu ”On armo suuri ihmeinen”. Pienen pöydän taakse astui kookas, suoraryhtinen ja kuuluvalla äänellä puhuva mies. Puhe oli pysähdyttävä, koskettava ja samalla lempeä. Ihmiset kuuntelivat tarkkaavaisesti henkilökohtaista puheenvuoroa. Eino Laine oli omassa elementissään kotona, telttakokouksissa, vankiloissa ja myyntityössä ihmisten kodeissa.

Eino Laine syntyi 19. joulukuuta vuonna 1930 Pusulassa Ellen ja Oskari Laineen perheeseen. Viime kesänä edesmenneen puolisonsa Helenan kanssa Eino ehti elää yhdessä lähes kuusikymmentä vuotta.

Pariskunta kiinnostui hengellisistä asioista. He menivät Tammelan Torron kylällä pidettyyn telttakokoukseen. Siellä Eino antoi elämänsä Jeesukselle. Saarnaaja Veikko Jääskeläinen pyysi Einoa seuraavan illan kokoukseen todistamaan. Eino vastasi, ettei hän  ole aikaisemmin todistanut. Jääskeläinen vastasi: ”Mistäs olisit todistanut, kun vasta eilen tulit uskoon?” Niinpä Eino nyt kertoi muutamalla lauseella uskoontulostaan.

Eino Laine kastettiin Somerniemellä, ja samana syksynä hän täyttyi Pyhällä Hengellä.

Laine kävi puhumassa ja laulamassa pääasiassa Varsinais-Suomen, Lounais-Hämeen ja Länsi-Uudenmaan helluntaiseurakunnissa. Työhön kuului myös vierailut vankiloissa.

Kerran uimahallissa kaksi pientä poikaa tiedusteli Einolta, onko setä ollut vankilassa. Eino vastasi huumorin pilke silmäkulmassa olleensa monta kertaa. Pojat ottivat nopeasti yhden askeleen taaksepäin. Eino selvitti nopeasti pojille, että hän on ollut vankiloissa kertomassa Jeesuksesta. Pojat rauhoittuivat ja ymmärsivät, että Einoa ei tarvitse pelätä.

Laineet olivat kauppiaita. Erässä vaiheessa kummatkin puolisot liikkuivat omilla pakettiautoilla. Kodeissa he tapasivat satoja ihmisiä, ja kaupanteon lisäksi tilanteisiin kuului  aina hengellistä asioista kertominen.

Eino oli nopea vastauksissaan. Eräässä talossa Eino kauppasi emännälle puseroa, mutta tällä oli vaikeuksia päättää, kumman kahdesta valitsisi. Hän sanoi Einolle: ”Jos olisit minun mieheni, niin kumman sinä valitsisit minulle?” Kauppamies antoi nopean vastauksen: ”Ostaisin molemmat.”

Laineet asuivat lyhyen ajan Hyvinkäällä ja Forssassa, mutta Somerosta tuli heidän kotipaikkansa useiksi vuosikymmeniksi. Eino valittiin seurakunnan vanhimmistoon ja seurakunnan evankelistaksi.

Eino oli avoin ja rohkaiseva kristitty. Hän pyrki auttamaan kaikkia ihmisiä, jotka häneltä apua pyysivät. Hän oli myös esirukoilija, joka muisti erityisesti Jumalan valtakunnan työntekijöitä.

Eino Laine oli koko sydämestään seurakuntaihminen, joka pyrki olemaan kaikissa tilaisuuksissa läsnä. Hän kehotti usein läsnäolijoita viemään hyviä terveisiä tilaisuudesta muillekin. Einon eräs mielilause Raamatusta oli ”Älkää jättäkö omaa seurakunnankokoustanne”. Eino sanoi usein, että hän käy niin kauan seurakunnan tilaisuuksissa kuin terveys sen sallii. Hän lausahti myös usein: ”Niin huonoa tilaisuutta ei  koskaan ole, ettei sinne kannattaisi mennä.”

Vielä viikko ennen poismenoaan Eino oli mukana rukouskokouksessa. Maanantaina 14. maaliskuuta Eino Laine siirtyi ajasta ikuisuuteen.


Eero Ketola, Arto Hintsanen

Jaa
Lahdessa kristillinen päiväkoti jo yli 30 vuotta
Näin tavoitetaan suurkaupungit
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!