Lauantai 23. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Aslak
Julkaistu 1.9.2018 08:00

”Esikoululaisilla on paljon pieniä ja suuria kysymyksiä pohdittavana”

Irene Vainio toimii esikouluopettajana luontoesiopetusryhmässä, jonka tukikohtana toimii taustalla näkyvä kota. Hän asuu Mäntsälässä miehensä Joonaksen sekä kolmen 6-11-vuotiaan lapsensa kanssa.Työssäni pidän erityisesti sii­tä, että saan ulkoilla useamman tunnin päivässä säällä kuin sääl­lä. Lasten aitous ja innokkuus inspiroi minua. Esikoululais­ten kanssa voi tehdä monenlai­sia juttuja, ja he ovat innokkaita oppimaan uutta.

 

Esikouluikäiset tarvitsevat syliä sekä aidosti läsnäolevaa ja kuuntelevaa aikuista. Heillä on usein pieniä ja suuria kysymyk­siä monista eri elämän aiheis­ta. Usein esikoululaisten kanssa syntyykin mielenkiintoisia kes­kusteluja, kun vain on aikaa hei­dän kohtaamiseensa.

 

Uuden esikouluryhmän kanssa tärkeintä on luoda hyvä me-henki. Vuosi aloitetaan tu­tustumis- ja ryhmäytymislei­keillä ja -peleillä. Lasten kanssa pohditaan ystävyyden pelisään­töjä ja harjoitellaan niitä arjessa. Yhteistyö vanhempien kanssa on myös tärkeä osa työtäni.

 

Eniten aikaani käytän kotitöi­hin sekä perheen kanssa yhdes­sä olemiseen ja puuhaamiseen. Tykkäämme pelailla lautapele­jä, viettää leffailtoja, pyöräillä, retkeillä luonnossa, geokätköil­lä ja muutenkin ulkoilla.

 

Huomioin puolisoani pienil­lä huomaavaisilla sanoilla ja ar­jen teoilla.

 

Lasten hengellinen kasvatus on luonteva osa omien lasten kasvatusta. Suurin osa tapah­tuu esimerkin ja kodin tapojen kautta. Tärkeintä on mielestä­ni osoittaa ja sanoittaa lapsille se, että Jumala on rakkaus, ilo ja turva elämässä. Työssäni kris­tillistä kasvatusta toteutetaan opetussuunnitelman mukaises­ti yhteistyössä evankelisluteri­laisen kirkon kanssa niiden las­ten kohdalla, jotka osallistuvat luterilaisen kirkon opetukseen.

 

Olen oivaltanut, että tarvitsen aikaa myös vain itselleni. Latau­dun lukemalla, lenkkeilemällä luonnossa, pysähtymällä arjen askareista sekä käymällä seura­kunnan solussa.

 

Ärsyynnyn keskeneräisistä, te­kemättömistä töistä. Myös kii­reestä saatan hermostua.

 

Seurakunta, Station Jokela, on perhe, jossa on helppo olla ja hengittää. Vastaan seurakun­nassamme 3.–6.-luokkalais­ten lasten toiminnasta yhdessä mieheni kanssa. Naisten solu on myös tärkeä osa seurakunta­perheen yhteyttä.

 

Rukoilen hiljaisia huokauksia pitkin päivää.

 

 

Marika Anttila



Jaa
Jees-lehti projektilehdeksi
Jees-lehti projektilehdeksi
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!