Torstai 21. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Keijo
Julkaistu 8.12.2016 00:00

Elämän tarkoitusta etsimässä

Ihminen on pohtinut elämän tarkoitusta halki ihmiskunnan historian. Tarve tarkoituksen ja merkityksellisyyden kokemiseen on suunnitelmallisen Jumalan kuvaksi luodun ihmisen ominaispiirre. Tämän tarpeen täyttyminen voidaan nähdä ihmisen mielenterveyden ja minuuden vahvistajana – tai jopa elinehtona.

Juutalainen psykiatri Viktor Frankl, joka kehitti logoterapiaksi kutsutun terapiasuuntauksen, määritteli elämän tarkoituksen kokemisen ihmiselämän päämotivoijaksi. Hänen keskitysleirillä koettelemansa teoria osoitti, että oman onnellisuuden tavoittelemisen sijaan ihmisen tulisi keskittyä elämänsä tarkoituksen tunnistamiseen. Kirjassaan Ihmisyyden rajalla (Otava 1981) Frankl kertoo havainneensa, että vangit säilyttivät elämänhalunsa äärimmäisen kärsimyksen keskellä ainoastaan tiedostamalla, että heillä olisi vielä jotakin annettavaa maailmalle.

Mikä on roolini?

Kristitty psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen kiteyttää ihmisen elämästä selviytymisen ehdot kirjassaan Ilo, onni, hyvinvointi (Kirjapaja 2001) kahteen tekijään: uskoon kulttuurin tarjoamaan draamaan, joka kuvaa ihmiselämän merkityksellisenä, tärkeänä ja kestävänä, sekä uskoon siihen, että juuri minä näyttelen merkittävää osaa tuossa draamassa.

Vielä viime vuosisadan alussa yhteiskunta tarjosi ihmiselle hyvin selkeän draaman ja määritteli myös valmiiksi ihmisen osan siinä; se, mihin yhteiskuntaluokkaan ja millaista ammattia harjoittavaan perheeseen joku syntyi, määräsi hyvin pitkälti hänen tulevaisuutensa.

Nykyään tilanne on toinen: postmoderniksi kutsutussa nyky-yhteiskunnassa vaihtoehtoisia ”näytelmiä” on lähestulkoon rajattomasti. Myös elämän tarkoitus on ihmisen itsensä määriteltävissä. Media ja mainosmaailma tarjoavat lukemattomia esimerkkejä mahdollisista elämän tarkoituksista. Joku näyttää löytäneen sen keskittymällä omaan hyvinvointiinsa ja itsensä kehittämiseen, toinen omistamalla elämänsä läheisilleen tai hädänalaisten auttamiselle.

Yhä useampi kuitenkin kamppailee tarkoituksettomuuden tunteen kanssa. Ajassamme vallitseva naturalistinen maailmankatsomus, jonka mukaan ihmiselämä on syntynyt sattumalta, vain vahvistaa tällaista johtopäätöstä.

Kohtaavatko kysyntä ja tarjonta?

Kristinuskon tarjoamaa draamaa voi pitää hyvästä syystä ylivertaisena elämän tarkoituksen antajana. Raamatun lehdiltä löytyvä suuri kertomus antaa tulevaisuuden, toivon ja tarkoituksen paitsi koko ihmiskunnalle, myös siihen kuuluville yksilöille.

Missään muussa maailmankatsomuksessa ei ole yhtä vapauttavaa sanomaa: Ihmiskunta ja jokainen ihminen on syntynyt Jumalan tahdosta ja suunnitelmasta. Jokainen ihminen on Jumalan rakkauden kohde, juuri sellaisenaan ainutlaatuinen ja korvaamattoman arvokas. Ja jokaiselle ihmisellä on merkittävä rooli Jumalan kirjoittamassa näytelmässä.

Kristilliselle seurakunnalle on siis uskottu sanoma, joka antaa parhaan mahdollisen vastauksen elämän tarkoitusta etsivän ihmisen kysymyksiin.

Valitettavasti kysyntä ja tarjonta eivät kuitenkaan aina kohtaa. Tarkoituksettomuuden kanssa saattaa kamppailla niin kristitty kuin hengellisistä asioista vieraantunutkin.

Kristittyjen ensimmäinen haaste onkin viestiä evankeliumi siten, että se kohtaa aikamme ihmisten syvimmät kysymykset. Toinen haasteemme on se, että jokainen Jeesuksen löytänyt voisi kokea löytäneensä myös merkityksellisen elämän: sen yksilöllisen roolin, jonka Jumala on kirjoittanut juuri hänelle.


Elina Rautio

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja ja kasvatustieteen tohtori, joka on perehtynyt erityisesti kutsumuksen löytämisen kysymyksiin.

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!