Perjantai 22. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Tuulikki, Tuuli, Tuulia
Julkaistu 26.5.2016 00:00

Byrokratian kulttuurisokissa kärvistelyä

Kuva: ShutterstockElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan ammatissani pastorina. Lääkäri kirjoitti minulle suoraan yhden vuoden mittaisen sairausloman ja välitti Kelalle lääkärin kirjoittaman B-lausunnon sillä tarkoituksella, etten palaisi enää takaisin työelämään, vaan että jäisin helmikuussa 2016 työkyvyttömyyseläkkeelle. Asian piti olla sillä selvä. Kelassa minulle sanottiin, että kun anon eläkettä kolme kuukautta ennen sairausloman päättymistä, eläke alkaa tulla maaliskuun alusta 2016.

Eläköityminen ei kuitenkaan ollut alun pitäen alkuperäinen suunnitelmani, vaan koska rakastin paimentehtävääni yli kaiken, olin suunnitellut jatkavani niin kauan kuin laki sallii, eli 68-vuotiaaksi saakka. Nyt minun piti asennoitua toisenlaiseen elämään ja kompastella eteenpäin herra Parkinson kantapäilläni.

Sitten alkoi kiirastuli. Olin ollut työssä ulkomailla vuosina 1991– 2006, ja tuosta ajasta maksoimme viimeiset 10 vuotta työeläkemaksuja Itävaltaan. Itävalta lupasi myös eläkepäätöksen kolmessa kuukaudessa anomusten lähettämisestä.

Tuli ihan mieleen nostalgiset muistot lähetystyön alkuajoilta, kun erittäin byrokraattinen Itävalta lähetti palautepostia viiteen kertaan eikä asia tuntunut etenevän piirunkaan vertaa. Ensimmäinen anomukseni ei koskaan päässyt perille asti – siispä uutta väsäämään. Aikaa vievä kierre jatkui, koska aina puuttui jokin todistus tai leima. Eläkepäätöksen tekeminen venyi sen vuoksi myös Suomen Kelassa, koska siellä odotettiin Itävallan päätöstä.

Helmikuussa sairauspäivärahan tulo lakkasi. Meni maaliskuu, meni huhtikuu, ja kohta on mennyt toukokuukin. Kesäkuussa olisi lähtöjuhla lähetystyöhön Unkariin.

Kun postia ei kuulunut Itävallasta sen enempää kuin Suomen Kelastakaan, niin viimein tiedustelin: ”Miten on mahdollista, että ihminen jää tyhjän päälle ilman minkäänlaista toimeentulotukea?” Kelan virkailijan vastaus hämmensi minut: ”Ilmoittautukaa työttömäksi työnhakijaksi!” Olin ymmällä: ”Mutta minähän olen edelleen sairauslomalla ja minulla on lääkärin B-lausunto.” Siilinjärven Kelan virkailija vastasi: ”Siten te turvaisitte toimeentulonne!” Minulla kelasi hetken päässä tyhjää. Tilanne oli surkuhupaisa, oikea järjen riemuvoitto ”Siilinjärjellä”. Yritin puolustautua: ”Mutta eikö se ole laitonta?” Ei kuulemma, mutta se kuulosti kyllä äärimmäisen ristiriitaiselta.

Minua asia jäi kiusaamaan. Esitin itselleni hypoteettisen kysymyksen: ”Entä jos minä ilmoittautuisin työttömäksi työnhakijaksi ja minulle tarjottaisiin töitä. En voisi ottaa työtä vastaan, ja uuden lakiuudistuksen mukaan tarjotusta työstä kieltäytyminen merkitsisi vielä kolmen kuukauden karenssia. Ja jos minä sairauslomalaisena ottaisin työttömyyskorvauksen vastaan, vaikka esimerkiksi kuuden kuukauden ajalta, niin ”väärin perustein” maksettu työttömyyskorvaus perittäisiin minulta takaisin. Mitä hyötyä siitä olisi? Ensin annetaan ja sitten otetaan pois.

Päätin olla ilman mitään korvauksia. En halunnut ottaa vastaan niin ristiriitaiselta kuulostavaa ”valtion lainaa”, vaikka se olisi korotonta. Mutta silti sanon, että meidän yhteiskunnassamme ei kukaan ”normaali työläinen” saisi jäädä tämmöiseen välikäteen. Lakia pitäisi sorvata tällä kohtaa uusiksi. Lakivaliokuntakin jää pian kesälomalle, mutta murheet eivät pidä kesälomaa.


Kari Honkanen

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!