Sunnuntai 17. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Väinö, Väinämö
Julkaistu 1.6.2018 15:03

”Basso ei voi koskaan tulla liian lujaa”

Sonja ja Heikki Kiseleff uskovat, ettei kaikkea kesän lämpöä ole vielä koettu. Kuva: Kiseleffien albumi

En usko, että toukokuun lämpöaalto jäi kesän viimeiseksi, koska oma kesäloma­ni on vielä edessä. Suomen suven hellepäi­vät ovat kuitenkin varsin niukka luonnon­vara. Toisaalta lämpöaalto ei ole kuitenkaan uskon asia, vaikka moni tahtookin uskoa ja luottaa sen (toiseen) tulemiseen.

 

Minulle kesämusiikki on liveä, koska ke­sällä ainut oikea tapa nauttia musiikista on kuunnella eläviä soittajia ulkona kovaa. Ja ei, basso ei voi koskaan tulla liian lujaa.

 

Ylen toimittajalta kysytään useimmin, milloin juuri tehty haastattelu tai juttu tu­lee ulos. Seuraava kysymys on, mistä se tu­lee. Yllättävän usein joku saattaa udella, että mistäs lehdestä sitä ollaan, vaikka vie­ressä seisoo kamera valoineen ja mikrofo­neineen.

 

En koskaan unohda hetkeä, jolloin mat­kustin auton takapenkillä ja musiikki pau­hasi stereoista, mutta minä kuuntelin omasta elämästäni käytävää taistelua, jota kukaan muu ei voinut kuulla. Meininki kävi niin kovaksi, että lopulta pyysin päästä ulos autosta. Silloin tajusin, miten kovaa vään­töä meistä käydään jatkuvasti.

 

Kun kaipaan piristystä, yritän houkutella meillä asuvan Korkeamman Olennon lähi­kontaktiin. Pikapiristystä saa kaappaamalla saksanpaimenkoiran haliin ja ehdottamalla sille riehumista.

 

Lapsuuden haaveammattini oli roska­kuski, koska roskiksen tyhjentäminen näyt­ti pikkupojasta maailman hienoimmalta ju­tulta.

 

Kun katson peiliin, näen keski-ikäisen miehen, joka luulee olevansa nuorempi kuin oikeasti onkaan. Todellisuus palaut­taa maan pinnalle, kun huomaa, ettei ym­märräkään enää ihan kaikkea, mitä nuori­so puhuu.

 

Jos pitäisi aloittaa jokin uusi ura, se voi­si olla kirjailija. Aloittaisin lastenkirjasta, jonka pääroolissa olisivat sisarukset Tum ja Put. Koska kirjoittamista ei kuitenkaan jak­sa tehdä päivittäin, sivuhommaksi tarvitaan jotakin, jota voi tehdä ajasta ja paikasta riip­pumattomana diginomandina.

 

Jos saisin ohjata elokuvan, se varmaan­kin kertoisi Nikean ekumeenisesta kirkol­liskokouksesta vuonna 325. Nikeassa kes­kusteltiin kristillisen uskon perusteista ja laaditin uskontunnustus nuorta kristikun­taa uhkaavia harhaoppeja vastaan. Joiden­kin osallistujien kerrotaan olleen todellisia uskon sankareita, jotka olivat selvinneet vainoista ja kantoivat kehossaan pysyviä merkkejä ja vammoja uskonsa tähden.

 

Rakastan keskustella uskosta, uskonnos­ta ja teologiasta, koska ihmisillä on ihanan pinttyneitä käsityksiä ja tarve olla oikeas­sa jopa asioista, joista he eivät tiedä mitään. Usein törmää Da Vinci koodi -tason tietä­mykseen, jonka oikominen on aina yhtä suuri ilo. Näissä keskusteluissa joutuu sil­loin tällöin myös haastamaan oman ajatte­lunsa ja käsityksensä.

 

Rukoilen, että voisin lopettaa vakituiset työt ja käyttää aikani niin, että se tuo iloa muille ihmisille ja kunniaa Jumalalle. Tus­kin hän katsoo pahalla, vaikka välillä ottaisi hieman rennomminkin, niin kuin tämmöi­selle laiskanpulskealle teologille sopii.

 

Jeesus merkitsee minulle äärettömän Kaik­kivaltiaan rakkauden osoitusta ja käden ojennusta hukkuvaa ja rajallista luomaan­sa kohtaan.

 

 

Anssi Tiittanen



Jaa
Lahdessa kristillinen päiväkoti jo yli 30 vuotta
Näin tavoitetaan suurkaupungit
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!