Torstai 21. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Keijo
Julkaistu 23.6.2016 07:00

Arviot: Uskollisuus vai suuret voitot?

Elina Rautio: Minun paikkani. Tarinoita kutsumuksesta ja sen löytämisestä. Päivä Oy, 2016. Sid. 203 sivua.

Elina Rautio kuvaa kirjassaan Minun paikkani jokaisen kristityn elämään kuuluvaa kutsua Jeesuksen seuraajana. Rautio on kasvatustieteen tohtori, toimittaja sekä kouluttaja. Kutsumuksen monimuotoiseen olemukseen hän paneutui Elämän avaimet -koulutusta käsittelevän väitöskirjansa kautta.

Rautio etsii vastausta kutsuun liittyviin kysymyksiin, kuten mihin ihmisiä kutsutaan ja miten kutsu on löydettävissä. Hän lainaa kirjassaan useita lähteitä, ja teoksessa näkyykin hyvin tehty tutkimustyö. Teksti ei ole helppoja yleistyksiä ja hengennostatusta vaan jalat maassa olevaa perusteltua ja hyvin argumentoitua tuotosta, jota on helppo lukea. Luvut ovat sopivan lyhyitä, ja tekstiin ovat valikoituneet merkitykselliset lauseet ilman turhaa täytettä. Esittämiinsä kysymyksiin Rautio löytää vastauksia, joita ei usein ole suomalaisiin kutsumusta käsitteleviin kirjoihin kirjoitettu.

Teos esittelee useita kutsuttuja ihmisiä. Mukana on niin teatterilavan hallitsija kuin avioliittotyön uranuurtajat ja sijaisäitikin. Positiivinen linjaus on se, että Rautio esittelee ihmisiä, jotka vaikuttavat Suomessa, elävät ja palvelevat Jumalaa meidän keskellämme. Näin ollen lukija löytää todennäköisesti helposti yhtymäkohtia omaan arkeensa, jossa Jumala tahtoo olla läsnä.

Rautio purkaa esimerkkitapausten kautta ajatusta kutsumuksesta, joka profiloituu sunnuntaina kirkkosalin lavalla toimiviin ihmisiin. Kutsumus ei ole sidottu vain joihinkin ammatteihin. Rautio osaa tuoda esiin kutsun monenlaiset kasvot. Erään esimerkkitapauksen sanoin: ”Muilla tuntui olevan maailman evankeliointiin liittyviä hienoja näkyjä. Meidän näkymme oli kaikkein arkisin.”

Kirjassa esitellyt henkilöt kertovat kutsumuksen monimuotoisuudesta. Eräs ymmärsi kutsunsa vasta jälkeenpäin, kun oli elänyt sitä todeksi jo vuosia. Toiselle kutsumus on ollut prosessi, jossa on monia eri ulottuvuuksia. Kolmas on oppinut, ettei kutsu ole vain "menimme ja voitimme", vaan enemmänkin "menimme ja pelkäsimme". Kutsu ei ole vain rohkeutta ja voittoja vaan tekoja ja pelon voittamista. Viimeinen esimerkkitapaus kuvaa elämää kutsuksi Jumalan lapseuteen, kutsuksi palveluun ja kutsuksi elämään.

Rautio esittelee kutsun, joka elää ja kasvaa vahvassa armon ilmapiirissä. Kutsumuksen todeksi eläminen ei ole vain jatkuvaa raadantaa, vaan siihen liittyy myös vahvasti oleminen ja suhde Jumalan ja toisten ihmisten kanssa. Sitä eletään armosta käsin, ei meidän yrittämisemme varassa. Kirjan ehdotonta vahvuutta onkin Raution kyky avata kutsumuksen teologiaa erittäin voimaannuttavalla tavalla.

Kirjan sisältö tuo selkeästi esille uutta tai unohdettua opetusta kutsusta. Kirjan ulkoasu olisi voinut olla paremmin linjassa sisällön kanssa, sillä pelkän kannen perusteella tuskin kirjaa olisin lukenut. Kannen idea on toimiva, ulkoasu ei niinkään.

Paikka paikoin olisi kaivannut kirjailijan omaa pohdintaa enemmänkin, osa kappaleista jäi ikään kuin kesken. Näin ollen jäänkin odottamaan Elina Rautiolta lisää kirjallisuutta tulevina vuosina; hänellä on selkeästi näkemystä, jota Suomen kristillinen kenttä tarvitsee. Kuitenkin tänä kesänä soisin kristittyjen lukevan tämän kirjan. Se ei ole loistava teos vain seurakuntien johtajille vaan jokaiselle, joka haluaa elää elämänsä Jumalan yhteydessä, oikealla paikalla.


Waltteri Haapala

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!